Mp-klassikko: sirkuslelusta tuli mopo – Honda Monkey

Se ei näytä moottoripyörältä tai mopolta, pikemminkin lelulta. Japanilaisiin huvipuistoihin suunnitellusta Honda Monkeystä tuli silti nuorison kestohitti Suomessa.

Kaikki alkoi kuusikymmentäluvulla. Hondalla meni lujaa. Luotettavat ja helppokäyttöiset moottoriajoneuvot valloittivat maailmaa. Kasvavassa yrityksessä riitti aikaa ja resursseja kokeiluihin. Yksi näistä oli vuonna 1961 japanilaisten huvipuistojen leluksi esitelty Z100-kaksipyöräinen. Huvipuistolaitteesta jalostettiin myös vientimalli CZ100.

Perusrakenteena oli matala teräsputkirunko, 50-kuutioinen moottori ja pienet pyörät.

Lelusta legendaksi

Vuonna 1967 vuorossa oli ensimmäinen Z50-tunnusta kantanut sukupolvi, Z50M. Kyse oli edelleen polttomoottorikäyttöisestä lelusta tai väliaikaiseen käyttöön tehdystä kulkupelistä. Laitetta kaupattiin veneilijöille satamakäyttöön ja kilpa-autoilijoille varikkokiituriksi.

Yksi nerokas sovellus oli matkanjatkaja. Auton tavaratilaan mahtuva Z50M oli erityisesti suunniteltu kyljellään kuljetettavaksi: istuin taittui kokoon, ohjaustanko asettui kuljetusasentoon ja laitteen kylkeen ruuvattiin kolme kuljetustassua. Polttoainevuodot estettiin laskemalla kaasuttimen kohokammio tehtävään suunnitellulla hanalla ja sulkemalla polttoainekorkin ilmakanavan tukkiva vipu.

Mekaanisesti Z50M:n suurin ero edeltäviin Z100-sarjalaisiin oli sen kannen yläpuolinen nokka-akseli. Edistyksellisemmästä moottorista huolimatta tehot laskettiin viidestä 2,5 hevosvoimaan, mikä varmasti sopi jousittamattoman laitteen ajo-ominaisuuksille.

Vaikka Z50M tyyppikatsastettiin Suomessa moottoripyöräksi, ei Honda varsinaisesti tarkoittanut laitetta edes satunnaiseen tieliikennekäyttöön. Silti Z50-sarja kehittyi. Pian laite sai etujousitetun sukupolven Z50A, ja vuonna 1976 seurasi myös takajousituksella varustettu Z50J.

Mistä Hondalle mopo?

Suomessa tapahtunut moottoripyöräalaa mullistanut muutos siivitti Monkeyn kohti menestystä. Vuonna 1974 määrättiin Suomessa isoille moottoripyörille tuontitulli, joka pahimmillaan saattoi kaksinkertaistaa hinnat edellisvuodesta. Maahantuojien vuonna 1973 täytetyt varastot loppuivat nopeasti, sitten moottoripyörien kauppa tyrehtyi. Kaksipyöräisten markkinat kutistuivat mopokaupaksi, eikä Hondalla ollut mopoja.

Epätoivoiset tilanteet tunnetusti ruokkivat luovuutta. Hondaa 1970-luvun alusta maahantuonut Oy Otto Brandt Ab alkoi toimitusjohtaja Tor Brandtin toimesta selvittää sirkuslelun tyyppikatsastamista mopoksi.

Z50A-sukupolven Monkeyn tyyppikatsastaminen mopoksi oli haastava tehtävä. 1970-luvun Suomessa mopoihin kohdistui erikoisia vaatimuksia, joilla ilmeisesti haluttiin rajoittaa ulkomaalaisten tuotteiden maahantuontia.

Hondan nelitahtimoottorin tehot saatiin kuristettua kaasuttimeen liimatulla holkilla, mutta monimutkaisen moottorin paino aiheutti päänvaivaa. Viranomaiset kun olivat määränneet mopoille 50 kilon painorajan. Z50A-mallin yksinkertaisen rakenteen ansiosta jalkatappien vaihto kevyempiin riitti laihdutuskuuriin.

Monkeystä tuli Suomessa virallisesti mopo vuonna 1975. Ensimmäinen mopokäyttöön maahantuotu erä oli joitakin satoja yksilöitä, ja kauppa kävi suuremmin markkinoimatta.

Alkoi uusi laihdutuskuuri

Kun vuosi vaihtui, siirtyi Monkey edellä mainittuun täysjousitettuun Z50J-sukupolveen. Tor Brandilla oli jälleen ongelma: takajousitus oli nostanut painon yli 50 kilon.

Alkoi uusi laihdutuskuuri: muovi korvasi kromatut lokasuojat, kromattu japanilainen ajovalo taas vaihtui kumiseen italialaiseen tarvikeosaan. Jalkatapit korvattiin karuilla alumiiniprofiileilla. Täysjousitetun Z50J:n suuri polttoainetankki korvattiin jäykkäperäisen mallin pienemmällä, ja taas voitettiin grammoja.

Kevennykset eivät ehkä tehneet kunniaa japanilaiselle laadulle, mutta työ kannatti: Z50J saatiin tyyppikatsastettua mopoksi vuodelle 1976. Tilanne helpotti vasta vuonna 1980, kun mopojen painorajoja nostettiin.

Kaikkea muuta kuin pappamopo

Erikoisen lelun matka lailliseksi mopoksi ei siis ollut aivan suoraviivainen. Onkin kiinnostavaa pohtia, miksi pienestä apinaksi nimetystä lelusta tuli aikanaan ja vuosikymmeniksi nuorison suosikki ja nykykeräilijöiden – entisten nuorten – nostalginen toive.

Eräs aikalainen Monkey-mopoilija kuvaa syytä suosioon seuraavasti: ”Monkey oli Hondan laadukas ja toimintavarma tuote, ei mikään peltinen kaksitahtimoottorilta haiseva pappamopo.”

Monkeytä ei todellakaan voi sekoittaa isoisän Tunturiin.

Kun Monkeystä tuli teinien keskuudessa hyväksytty, tarvitsivat kaikki yhteenkuuluvuuden vuoksi sellaisen. Kaksitahtimoottorin kelpuuttaville oli vaihtoehtona tietysti vuodesta 1981 eteenpäin Suzuki PV.

Japani, Yhdysvallat ja Suomi

Vauhdikkaimmilla 1980-luvun vuosilla Honda Monkeytä tuotiin Suomeen huimia määriä. Mahdollisesti vain Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Japaniin ”mankeja” on myyty Suomea suurempia kappalemääriä. Muualla Euroopassa Hondat nähtiin yhä moottoripyöriksi rekisteröitävinä leluina, joita myytiin vuosittain joitakin kymmeniä per maa. Suomessa myyntimäärät olivat satakertaisia.

Alkuvuosien jälkeen Monkeyn kehitys oli verkkaista ja keskittyi lähinnä yksityiskohtiin ja värimaailmoihin. Tekniikkakin kehittyi, kun kolmivaihteisen keskipakokytkimellä varustetun vaihteiston tilalle tuli nelivaihteinen vaihdelaatikko, jonka kytkintä käytettiin käsikahvalla. Monkeyllä saattoi vihdoin yrittää sudittamistakin.

Nelitahtimoottoriin sai helposti lisätehoa. Jo Honda itse valmisti voimanlähteestä tuplasti tehokkaampaa versiota, ja pystyipä 49 kuutiosenttisen sylinterin vaihtamaan Honda Daxin 70 kuutioiseenkin.

Lelumopot söivät suosiota

Lopulta yhdeksänkymmentäluvulla Monkeyn tarina alkoi himmetä. Markkinoille saapuneet todelliset lelumopot, eli heppoiset kiinalaiset kopiot, söivät kalliin Hondan kauppaa. Myös mopojen käyttäjäkunta muuttui, kun yhä enemmän ja enemmän mopoja myytiin moposkoottereita suosineille nuorille naisille.

Lopulta viimeinen virallinen erä Monkeytä tuotiin maahan vuonna 1997. Yhteensä Suomeen myytiin noin 30 000 Honda Monkeytä. Japanissa mallia valmistetaan yhä.

Tästä kaikki alkoi

Kuvissa esiintyvä Suomen Moottoripyörämuseon kokoelmaan kuuluva Honda Monkey vuodelta 1968 on ensimmäisiä Yhdysvalloissa myytyjä malleja. Kyseessä on siis Hondan alkuperäinen näkemys Monkeysta ajalta ennen luovaa byrokratian maustamaa suomalaishistoriaa.

Kolmevaihteinen, puoliautomaattinen ja nelitahtinen Monkey on tuotu Suomeen 'rakkaudesta lajiin'. Rekisteriin sitä ei Suomessa ole koskaan saatu, koska siinä ei ole esimerkiksi valoja lainkaan.

Tämän Monkeyn omistaja on vantaalainen Kristian Ketonen.

Teksti: Lauri Ahtiainen Kuvat: Jari Saarentaus