Ovatko vanhat tuning-autot klassikoita, vai pilattuja kunnostusaihioita?

Tuning-autot herättävät autoharrastajissa monenlaisia tunteita.

Tuning-autojen kultakausi sijoittui vuosituhannen alun taitteeseen. Allekirjoittanutkin on ollut osallisena tähän lasikuitupölyiseen ja räikeiden värien koristelemaan huumaan – tosin sivusta seuraajana.

2000-luvun alussa ala-astetta käyneenä luokkamme poikien automaku muovautui ennen kaikkea Hurjapäät-elokuvien, sekä Need for Speed -videopelien vaikutuksella. Hiljalleen vaikutusta omille videopelien tuunauksille ryhdyttiin hakemaan myös alan lehdistä. Koulullamme kävi kirjastoauto kerran viikossa, ja uusimmat GTI-Magazinet, sekä Tuning-lehdet olivat aina kovaa huutoa keskuudessamme.

Itse en kuulunut kovimpiin tuning-faneihin, joten noista lehdistä ei ole jäänyt yksittäisiä autoja mieleeni. Mutta sen muistan, että kaikki lasikuituluomukset olivat herkässä iässä kasvavan lapsen mielestä aivan upeita. Need for Speed Underground 2 -pelissä Hyundai Coupeen kookasta takasiipeä ja neon-valoja asentaessani olin varma, että omat autonikin tulevat joskus näyttämään tällaisilta.

Näin ei kuitenkaan käynyt. Jo vuosia ennen ajokortti-iän saavuttamista räikeimmät tuning-autot hiipuivat nopeasti pois muodista. Itse asiassa syntyi vahva vastareaktio, ja hetken aikaa kaikkia korisarjoilla varustettuja autoja kutsuttiin ivallisesti pokemoneiksi.

Myös omat asenteet ja mielenkiinnon kohteet ehtivät vaihtumaan. Nykyään olen jopa harmittavan mielikuvitukseton pussihousu autojen suhteen. Pidän autoista lähtökohtaisesti mahdollisimman alkuperäisessä kuosissa, vaikka en aivan ehdoton sen suhteen olekaan.

Näytillä klassikkoautotapahtumissakin

Lahden Classic Motorshow -tapahtumassa oli mukana ennen kaikkea kaltaistani pussihousua hymyilyttävää kalustoa, mutta onneksi myös muutakin. Esimerkiksi Suomen tulevien klassikkoautojen harrastajat ry oli tuonut osastolleen 2010-luvulla American Car Show’ta varten rakennetun Citroën ”Miami” Visa -nimisen tuning-tuotteen, jota yhdistys on parhaillaan kunnostamassa. Lisäksi monella muullakin osastolla oli nähtävillä matalia autoja ja jopa outoja viritysaihioita.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Moottori (@moottorimedia) jakama julkaisu

Vaikka en jaksakaan henkilökohtaisesti innostua tuning-autoista, on niitä ehdottomasti osattava arvostaa osana aikakauden autokulttuuria. Tuning oli parhaimmillaan Suomessakin iso ilmiö, joka herättää varmasti lämpimiä muistoja monessa harrastajassa. Ja onhan trendeillä tapana palata ajan myötä pinnalle. Niin tulee varmasti vielä joskus tekemään myös näyttävät korisarjat, alustavalot ja räväkät teippaukset. Viimeistään silloin tullaan harmittelemaan, miten monen takavuosien tuunatun ikonin tarina on jo johtanut kattilatehtaalle.