Tanskalainen Simone teki tällä pikkuisella Piper Coltilla vaaralliset ”mathiasrustit” Afganistanin Kabuliin toteuttaakseen afgaanitytön unelman lentämisestä

Nyt tuo vuonna 1961 valmistettu yleisilmailukone on sijoitettuna tanskalaisen nykytaiteen museon kattoon, jossa sen tehtävä on ottaa vahvasti kantaa vuoden 2021 tapahtumiin.

Nykytaiteen museo Arken sijaitsee Tanskassa, Sjellannin saaren itärannikolla, vähän matkaa Kööpenhaminasta etelään. Museo on jo ulkoisesti näyttävän näköinen, ja se on hienolla paikalla Itämeren rannalla. Museon sisääntuloaulan perällä, katosta roikkuen, pilkottaa jotain, joka herättää välittömästi ilmailusta kiinnostuneessa innostusta.

Kyseessä on yleisilmailukoneiden maailmassa harvinaisempi tapaus 1960-luvun alkupuolelta, Piper PA-22 Colt. Colt on kaksipaikkainen nokkapyöräversio Piper Pacerista, joka lensi ensilentonsa vuonna 1949. Colt on varustettu 108-hevosvoimaisella, nelisylinterisellä Lycoming-mäntämoottorilla, ja sen putkirunko on kangasverhoiltu.

Kiinnostus itse koneeseen ottaa kuitenkin kokonaan uuden käänteen, kun selviää, mitä koneyksilön taustalta löytyy, ja mikä on sen tehtävä Arkenin taidemuseon katossa.

Luvaton ja vielä vaarallisempi kuin Rustin lento Punaiselle torille

Tanskalainen kantaa ottava taiteilija ja yksityislentäjä Simone Aaberg Kærn (s. 1969) toteutti vuonna 2002 pienellä, yksimoottorisella mäntämoottorikoneella vaarallisen lentomatkan, joka on osittain verrattavissa länsisaksalaisen Mathias Rustin (s. 1968) vuonna 1987 toteuttamaan kuuluisaan lentotempaukseen.

Tuolloin vasta 19-vuotias Rust lähti matkaan Cessna 172:lla silloiselta Helsinki-Malmin lentoasemalta ilmoitettuna päämääränään Tukholma. Todellisuudessa Rustin päämäärä oli kuitenkin Neuvostoliiton pääkaupunki Moskova ja sen ydinkeskusta; hän olisi halunnut tavata toveri Gorbatšovin edistääkseen maailmanrauhaa.

Lopulta Rust laskeutui Moskvajoen ylittävälle sillalle, josta hän rullasi Punaisen torin laitamille. Rustin onnistunut tunkeutuminen lentokoneella Moskovan ydinkeskustaan oli Neuvostoliitossa skandaali, joka johti kiltisti sanottuna laajaan itsetutkiskeluun erityisesti ilmapuolustuksen saralla. Länsiblokin puolella tapaus herätti ehkä hieman toisensuuntaisia tunteita, ja oli ainakin suuri puheenaihe. Rustin käyttämä Cessna on nykyisin näytteillä Berliinin tekniikan museossa.

Aaberg Kærnin lento 40 vuotta vanhalla Piper Coltilla Tanskan Lille Skensvedistä Afganistanin Kabuliin oli paitsi Rustin 15 vuotta aiemmin lentämää Helsinki-Moskova-lentoa pidempi, myös paljon vaarallisempi.

Aaberg Kærn lensi oman, tuolloin jo 41 vuotta vanhan Piperinsa Afganistaniin reitillä, joka kattoi yhteensä yli 6 000 kilometrin matkan yhteensä lukuisien välilaskujen kautta. Matkalla piti muun muassa ylittää vaarallinen ja pahamaineinen Hindukušin vuorijono, jonka keskikorkeus on 4 500 metriä eli etenkin paineistamattomalla koneella hyvin hankalasti ylitettävissä. Lisäksi Kabuliin pääseminen edellytti luvatonta tunkeutumista Yhdysvaltain valvomaan sotailmatilaan, jollainen Talebanin hallinnasta tuoreeltaan vapautetusta Afganistanista oli tehty.

Kyydissään Aaberg Kærnillä oli silloinen kumppaninsa Magnus Bejmar, joka kuvasi kaikkinensa kuukausien mittaisesta reissusta dokumenttielokuvan.

Aaberg Kærn oli itse saanut lentolupakirjansa toisen maailmansodan käyneen naislentäjän opettamana.

Lennon aikaan elettiin herkkää vaihetta, jolloin syyskuun 11. päivän terroriteoista Yhdysvaltoja vastaan oli kulunut alle vuosi. Tuolloin Aaberg Kærn oli lukenut sanomalehdestä jutun 16-vuotiaasta afgaanitytöstä nimeltä Farial, jonka unelmana oli ryhtyä hävittäjälentäjäksi.

Tästä hän sai idean lähteä ikään kuin protestimielessä kokeilemaan kaikkia rajoja. Hän halusi todistaa, että lentäminen voisi edes teoriassa olla vielä vapaata, ja lentää sodan runtelemaan Afganistaniin, ottaen tuon tytön edes kerran lentokoneen kyytiin. Tämä kävi lopulta toteen, ja Aaberg Kærn jopa luovutti lennon aikana ohjaimet Farialille, joka siten sai kokea tunteen, jota Aaberg Kærn itse kuvaa tähän tapaan:

Kone muistuttaa toistaiseksi murskatuista unelmista

Tarinan kipein osuus on ehkä edessä vasta siinä vaiheessa, kun koneen näkee Arkenin museon katossa, ja saa selville, mitä sen perässä virtuaalisesti liehuva lakana haluaa museokävijöille viestittää.

Vuonna 2002 Afganistan oli vapautettu islamistisen Taleban-hallinnon hirmuvallasta eli tavallaan tulevaisuudennäkymät olivat vaikkapa hävittäjälentäjän urasta haaveilevalle nuorelle tytölle edes vähän valoisammat kuin vähän aiemmin. Eihän Afganistanista länsiliittouman alla ehtinyt todellakaan mitään kehittynyttä valtiota tulemaan, mutta lopullinen katastrofi koitti, kun länsijoukot vetäytyivät vuonna 2021 nopeasti maasta pois, ja Taleban otti Afganistanin takaisin hallintaansa.

Tällä hetkellä monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että naisen asema Afganistanissa on heikompi kuin eläimen, ja myös miehiltä odotetaan ehdotonta kuuliaisuutta ankaralle šaria-laille.

Näin siis kenenkään tytön on tällä hetkellä Afganistanissa turha haaveilla mistään vapauksista, saati sitten hävittäjälentäjän urasta.

Katossa roikkuva kone ottaa vahvasti kantaa siihen, kuinka Tanska ja muut länsimaat (Suomi mukaan lukien) jättivät Afganistanin tytöt ja naiset Talebanin armoille poistuessaan maasta vuonna 2021.

Taiteilija onkin heijastanut koneen perässä "liihottavalle" virtuaaliselle kankaalle 14-vuotiaan afgaanitytön vuonna 2026 lausumat sanat. Ne on kirjoitettu tytön äidinkielellä eli darin kielellä, ja vapaasti suomennettuna ne kuuluvat seuraavasti:

Lähteet: Arken Museum, Skysisters.com, ARoS.dk