Tarkastaja Turkula – tavaratilan litrat eivät ratkaise

Pelkkä litramäärä ei kerro takakontin käyttökelpoisuudesta. Myös tavaratilan muoto on tärkeä.

Muutamat valmistajat laskevat takakontin tilavuuslitroihin tavaratilan pohjalevyn alla olevat lokerot ja sivulokerot. Niiden käyttö on kaikkea muuta kuin kätevää.

Litrat eivät kerro koko totuutta auton käytännön arkisista kuljetuskyvyistä, vaikka litrat olisi laskettu tarkalleen oikein. Merkitystä on myös tavaratilan selkeällä muodolla, kontin syvyys-leveyssuhteella, lastauskorkeudella ja tavaratilan aukon suuruudella. Takaluukun sähkötoimisuus ja luukun avautuminen riittävän korkealle helpottavat käyttöä.

Kannattaa aina ennen ostopäätöstä kokeilla mieliyksilöstä, miten usein kuljetettavat tavarat kuten lastenvaunut, kylmälaukku, mökkitavarat tai matkalaukut mahtuvat kyytiin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kaunisteltuja tulkintoja

Tavaratilan koko mitataan yleensä yhden litran kokoisilla VDA-mittasärmiöillä (kooltaan 200x100x50 mm) saksalaisen Autoteollisuuden yhdistyksen normien mukaisesti.

Autonvalmistajat ovat tulkinneet tavaratilan normimittauksia eri tavoilla, mikä heikentää vertailukelpoisuutta. Toiset valmistajat hyödyntävät mittauksen kaikki porsaanreiät, toiset ilmoittavat tilavuuden suoraselkäisesti.

Varapyörän poistaminen on jättänyt tilaa, jonka eräät valmistajat surutta ynnäävät mukaan kontin kokonaislitroja kasvattamaan. Kuva on kaunisteltu, sillä lokeroihin eivät mahdu matkalaukut, lastenvaunut, golflaukut, kylmälaukut tai lomamatkan tavarat.

Koko ja muoto ratkaisevat

Tavaratilan koko ja muoto ratkaisevat kuljetuskyvyn. Varsinainen kontti on takapenkin selkänojien yläreunan ja suojapeitteen alla oleva tila täydellä henkilökuljetuskapasiteetilla. Suurimmillaan tila on kattoon asti takaistuinten selkänojat alas käännettyinä.

Lukuisat mittaukseni mittanauhalla, lastenvaunuilla ja matkalaukuilla paljastavat karun todellisuuden. Esimerkiksi keväällä 2012 tarjolle tulleen uutusmalli Hyundai i30-viistoperän kontin ilmoitetaan kasvaneen 38 litralla, mutta mittaus osoitti tilan kutistuneen. Peitteen alle mahtui vain yksi iso matkalaukku, edeltäjään mahtui kaksi laukkua. Tila on kahdeksan senttiä entistä matalampi. Ilmeisesti pohjalevyn alla olevat lokerot on laskettu tilavuuteen.

Vuoden 2011 Volkswagen Passat -farmarin kontin kooksi ilmoitetaan normaaliasennossa 603 litraa, kun edeltäjän litroiksi kerrottiin 513. Mittauksen mukaan kontti vuosien 2005 ja 2011 malleissa on saman kokoinen (513 litraa). Lisälitrat tulevat varapyöräkotelosta.

Vuoden 2014 lopulla esitellyssä uudessa Passat-farmarissa on palattu rehdille linjalle: ilmoitettu tilavuus 650 litraa pitää varsin hyvin paikkansa ilman onteloita. Lisävarusteena saatava täyskokoinen varapyörä alumiinivanteella nostaa tavaratilan lattiaa ylemmäksi ja tila pienenee 30 litralla.

Suoraselkäisiin litrojen ilmoittajiin kuuluu myös Škoda.

Citroën Cactuksessa kuorman sidontakoukut on kiinni matossa. Niiden kyky pitää kuormaa paikoillaan on olematon.

Seitsenpaikkaisten onneton tavaratila

Tavarat jäävät näkyville, jos peitettä ei saa kiinni. Esimerkiksi Volvo V50 -farmarin kontin korkeus peitteen alla on vain 39 senttiä. Peitteen alle sopii vain yksi iso matkalaukku. Kylmälaukku tai lastenvaunut mahtuvat kyytiin vain peite avoinna.

Uudessa Volvo V40:ssä tavaratila peitteen alla on syvempi ja käytännöllisempi.

Monissa ensimmäisen sukupolven katumaastureissa oli tosi matala tavaratila peitteen alla. Kohennustakin on tapahtunut: uusien Kia Sportagen ja Nissan Qashqain tavaratilan välipohja on irrotettava ja säädettävä, minkä ansiosta tavaratilan saa korkeaksi.

Kun tila-autossa on seitsemän henkilöä, kutistuu tavaratila onnettoman pieneksi. Alle 200 litran tilaan mahtuu hädin tuskin yksi matkalaukku.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Väliverkko on turvallisuusvaruste!

On outoa, että matkustamossa on turvatyynyjä ylt’ympäriinsä, mutta tavaroiden kuljetuksen turvallisuus on jäänyt retuperälle.

Useimmissa nykyautoissa tavaratila on suoraan yhteydessä matkustamoon, mikä asettaa enemmän vaatimuksia kuorman sidonnalle, sidontalenkeille ja väliverkolle matkustamon ja tavaratilan väliin.

Moniin viistoperämalleihin autotehtaan suunnittelemaa verkkoa tai kalteria ei saa lainkaan ja tarvikeverkon kiinnittäminen on hankalaa. Farmareissa tilanne on hiukan parempi.

Tavarankuljetuksen turvavarusteiden saatavuudessa ja laadussa on järkyttävän suuria eroja eri automallien ja jopa saman mallin eri varustetasojen välillä.

Hutiloiden kasattu raskas kuorma on turvallisuusriski varsinkin äkkitilanteissa, esimerkiksi väistössä, hätäjarrutuksessa tai kolarissa. Irtonaiset tavarat sinkoilevat matkustajien päälle.

Tavaroiden jämerä kiinnitys ja suojaverkko lisäävät turvallisuutta.

Väliverkko tulisi saada takaistuinten taakse ja tarvittaessa myös etuistuinten taakse tavaratilan ollessa suurimmillaan. Vain harvassa autossa on verkon kiinnityspisteet etuistuinten takana. Joihinkin eurooppalaisiin farmareihin ja tila-autoihin väliverkon kiinnityspisteet etuistuinten taakse saa vain tehdastilauksena, esimerkiksi uusiin Škoda Octavia ja Volkswagen Passat -farmareihin.

Joissakin japanilaisissa farmareissa (esimerkiksi Mazda6) on otettu takapakkia. Vakiona olevan verkon saa vain takaistuinten taakse, mutta ei enää etuistuinten taakse.

Kehnoja sidontalenkkejä

On käsittämätöntä, että vielä löytyy autoja, joista sidontalenkit puuttuvat – vaikka ohjekirja kehottaa kiinnittämään tavarat huolellisesti!

Tuliterästä Nissan Pulsarista sidontalenkit puuttuvat kokonaan, vaikka autoa markkinoidaan tilavana monikäyttömallina!

Joissakin malleissa sidontalenkit ovat liian pienet, heppoiset tai piilotettu tavaratilan maton alle. Hölmöimmillään lenkit ovat kiinni matossa eikä korissa.

Vino lattia, ikävä kynnys, pieni lastausaukko

Useissa monikäyttömalleissa tila laajentuu siten, että takaistuinten selkänojat lasketaan alas istuinten päälle. Tällöin tavaratilan lattian etuosa eli selkänojien takaosat jäävät yleensä vinoon asentoon, mikä vaikeuttaa lastausta ja vähentää tavaratilan korkeutta tilan etuosassa.

Kustannusten karsinta jättää ratkaisut joskus keskentekoisiksi: lattiaan jää ikävä kynnys.

Virtaviivainen muoto ja erittäin viisto takalasi pienentävät lastausaukkoa.

Porrasperäisten sedanien tavaratila on hankala lastata, vaikka tila olisi isokin.

Monessa, etenkin vanhemmassa, porrasperämallissa alkeelliset takaluukun saranat tunkeutuvat luukkua suljettaessa tavaratilaan ja murskaavat matkatavarat.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Olematon kattokuorma

Pykälien mukaan henkilöauton kattokuorma saa olla enintään 10 prosenttia auton omamassasta. Yleensä auton valmistaja rajoittaa kattokuorman 50–100 kiloon. Pienempi luku on voimassa, kun laskennallinen ja valmistajan antama kattokuorma ovat ristiriidassa. Valmistajat rajoittavat kattokuormaa auton hallittavuuden varmistamiseksi.

Kattokuormaan sisältyy tavaroiden lisäksi kattotelineen ja kattoboksin paino.

Monissa uutuusmalleissa on yllättävän pieni kattokuorma. Löytyypä malleja, joiden kattokuorma on nolla, esimerkiksi Kia Optima TX kattoikkunalla.

Olematon perävaunumassa

Monissa ekomalleissa ja etenkin hybrideissä on minimaalisen pieni sallittu perävaunumassa tai perävaunua ei voi vetää lainkaan. Mallikohtaiset erot perävaunun vetokyvyssä voivat olla merkittäviä.

Riittävä vetokyky on hyvä varmistaa auton oston yhteydessä. Elämäntilanteen muuttuessa vetokoukun asentaminen ja perävaunun vuokraus tai osto saattavat tulla eteen myöhemmin.

Kattokuorma- ja aisapainotietoa ei löydy rekisteröintitodistuksesta eikä aina esitteestäkään. Tietoja kannattaa kysyä automyyjältä, maahantuojan teknisestä neuvonnasta tai ohjekirjasta.

Yli 400 koeajon kokemuksella!

Timo Turkula kirjoittaa Moottorin lukijoille ratin korkeudelta: tavallisen suomalaisautoilijan näkökulmasta.

Tarkastaja Turkula -sarjan pohjana on kokemus ja näkemys, joita Timo Turkula – yksi maan kokeneimpia koeajajia – on kerännyt uransa aikana.

Turkulan hammastelu ei jää ikenillä nutusteluksi. Havaitut epäkohdat ovat perua pitkälti yli 400 uuden automallin koeajoista 15 vuoden ajalta suomalaisilla teillä vaihtelevissa ajokeleissä. Kullakin automallilla on ajettu vähintään 800 kilometriä tietyn toistettavan ajo-ohjelman mukaan.

timo.turkula(äet)kolumbus.fi

Teksti: Timo Turkula Kuvat: Moottorin kuva-arkisto

Artikkeli on julkaistu alun perin Moottorissa 9/2015

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy