Yritätkö tihrustaa keskiviikon auringonpimennystä? – Vuoden 1990 täydellisessä pimennyksessä Finnair järjesti kokonaiset 12 pimennyslentoa pilvien yläpuolelle

Yksi lennoista, jonka lokikirjasta Moottori pääsee näyttämään kopion, oli erityisen historiallinen kahden sukupolven auringonpimennyslento.

Täydellinen auringonpimennys on melkoista hienosäätöä vaativa tilanne, jossa keskimäärin 384 000 kilometrin päässä maasta sijaitseva, halkaisijaltaan 3 474 -kilometrinen Kuu asettuu jostain päin maapalloa katsottuna 150 000 000 kilometrin päässä sijaitsevan, halkaisijaltaan 1 392 000 -kilometrisen Auringon eteen, peittäen sen täydellisesti niin, että vain Auringon korona eli kaasukehän hajaantumisvyöhyke jää näkyviin.

Tarkkuus on kerta kaikkiaan huima.

Edellisen kerran tällainen tilanne nähtiin Suomesta käsin heinäkuussa 1990. Seuraavaa täydellistä auringonpimennystä saadaan odottaa vielä kokonaiset 100 vuotta ja risat päälle, sillä sellainen tulee koittamaan vasta lokakuussa 2126. Tänäänkin syntyvän lapsen kannattaa siis muistaa syödä pinaattinsa ja kukkakaalinsa, jos tuota haluaa olla todistamassa.

Kuitenkin melko syvää auringonpimennystä, jossa kuu peittää auringosta esimerkiksi Helsingissä 83 prosenttia, ei tarvitse odottaa tämän artikkelin julkaisuvinkkelistä käsin kuin huomisiltaan asti.

Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan mukaan osittainen pimennys alkaa eri puolilla Suomea keskiviikkoiltana ennen kahdeksaa, ollen huipussaan ennen yhdeksää, havaintopaikasta riippuen. Pimennys on syvin Suomessa vuosikymmeneen.

Suomen länsipuolella pimennys on nähtävissä useissa suosituissa matkailukohteissa täydellisenä. Keskiviikon aikana pimennys tulee osumaan Grönlannin itäosaan, Islannin länsiosaan, Portugalin koillisimpaan nurkkaan sekä Espanjan pohjoisosaan, mukaan lukien Baleaarien saarille, joista suurimmat ovat Formentera, Ibiza, Mallorca ja Menorca.

Monet tunnetut risteilyvarustamot järjestävät erityisiä auringonpimennysristeilyitä Välimerellä ja muuallakin täydellisen pimennyksen reitillä, ja näistä Moottori kokosikin jo aiemmin erillisen artikkelin.

Tässä artikkelissa puolestaan palataan vuoden 1990 täydelliseen pimennykseen, jota yli 500 ihmistä Suomesta ja muualtakin todisti yläilmoista käsin, ilman riskiä pilvisyydestä, kun Finnair järjesti jopa 12 tarkoituksellista auringonpimennyslentoa.

Frankfurt, Lontoo, Pariisi, Rooma, Eclipse, Eclipse, Eclipse...

22. heinäkuuta 1990 koettu täydellinen auringonpimennys oli siinä mielessä suomalaisittain erityislaatuinen, että Suomi oli käytännössä ainoa länsimaa ja ainoa tiheämmin asuttu paikka, josta se oli mahdollista nähdä. Pimennys alkoi Suomen eteläosasta, ja täysi varjo kulki Neuvostoliiton karun pohjoisosan rannikkoa pitkin Tyynellemerelle, jossa se oli mahdollista nähdä Yhdysvaltain Alaskan osavaltioon kuuluvassa Aleuttien saaristossa. Pimennys oli kuuden jälkeen aamulla täydellinen Helsingissä, mutta parhaiten se oli nähtävissä Pohjois-Karjalassa. Suomi oli kuitenkin kovin pilvinen tuona aamuna, vähän yli 36 vuotta sitten.

Pimennys toi paljon myös matkailijoita Suomeen. Osa heistä nousi varhain tuona aamuna Finnairin koneisiin todistamaan pimennystä sellaiselta korkeudelta, jossa säähän liittyvät epävarmuustekijät eivät olleet riskinä.

Finnairin silloisesta lentokalustosta ilmaan nousi DC-9-/MD-80-sarjojen matkustajakoneita yhteensä kahdelletoista auringonpimennyslennolle Helsingistä Helsinkiin. Kyydissään koneissa oli kaikkiaan 540 ihmistä, jotka kaikki istuivat täydellisen auringonpimennyksen eli reilun parin minuutin ajan samalla puolella konetta. Lennot nousivat ilmaan peräkkäin, aikataulun mukaan kello 3.20 aamuyöllä.

YouTubesta löytyy video MTV3:n uutislähetyksestä samalta päivältä, jossa auringonpimennystä todistaneita haastatellaan myös lennolla.

Yhdellä lennoista koettiin myös melkoisen historiallinen isä-poika-hetki.

Auringonpimennyslentoja kahdessa sukupolvessa

Yksi tuona aamuna auringonpimennyslennolle nousseista koneista oli Douglas DC-9-51 rekisteritunnuksella OH-LYS, joka lensi aiemmassa kuvassakin näkyvän lennon AY73. Samaa numeroa kantaa muuten mielenkiintoisesti nykyisin Finnairin lento Tokio Naritaan.

Auringonpimennyslennon AY73 kapteenina toimi Vesa Kokkonen, kuten Ilmailumuseoyhdistys ry:n julkaiseman Feeniks-lehden aikalaisartikkeli tietää kertoa.

Tuossa lehdessä julkaistiin lennon AY73 lokikirjan sivu, joka saatiin mukaan myös tähän juttuun.

Sivulta käy ilmi muun muassa perustietoja, kuten lennon ajankohdat ja kesto, 120 minuuttia. Vuonna 1976 valmistettu OH-LYS oli ennen lentoa kerryttänyt 30 770 ja puoli lentotuntia, ja auringonpimennyslennon jälkeen lentotunteja oli vastaavasti 30 772 ja puoli. Lisäksi auringonpimennyslennolta laskeutuminen oli koneyksilön 31 187. laskeutuminen.

Lueteltuna ovat myös miehistön jäsenet, joista kaksi olivat kapteeni ja perämies ohjaamossa sekä kolme matkustamohenkilökunnan jäsentä. Lisäksi lokikirjan sivulta selviää, että lennolle oli tankattu yhteensä 11 100 kiloa polttoainetta, joista lennon aikana oli poltettu 6 024 kiloa.

Kun katse kohdistuu sivun vasempaan puoleen, lisätiedoista paljastuu hyvin mielenkiintoinen kohta. Siihen on käsin kirjoitettu seuraavaa:

Auringonpimennystä kuvaamassa heinäkuussa 1945

Näin siis kapteeni Vesa Kokkosen isä Heikki "Hese" Kokkonen oli mukana lennolla, ja myös hän oli 45 vuotta aiemmin ohjannut lentokonetta auringonpimennystä havainnoivalla lennolla.

Tuo lentokone ei tosin ollut Finnairin suihkumatkustajakone, vaan sodanaikainen Bristol Blenheim -pommikone tunnuksella BL-205.

Lento lennettiin vain vähän jatkosodan ja Lapin sodan päättymisen jälkeen, 9. heinäkuuta 1945. Tuona päivänä täydellinen auringonpimennys pyyhkäisi Yhdysvaltain pohjoisosien, Kanadan, Grönlannin, Norjan, Ruotsin, Suomen ja Neuvostoliiton yli.

Ohjaajan, kersantti Heikki Kokkosen ohella lennolla oli mukana myös tähystäjänä kapteeni Ranta, kuvaaja-sähköttäjänä ylikersantti Hynninen sekä silloisen Geodeettisen laitoksen edustajana herra Kari. Ohessa on kopio myös tuon lennon lokikirjan sivusta:

Lento nousi ilmaan Ilmavoimien tukikohdasta Luonetjärveltä, joka nykyisin tunnetaan sotilasilmailussa Tikkakoskena ja siviilipuolella Jyväskylän lentoasemana. Auringonpimennystä kone lähti kuvaamaan Kalajoen suunnalle. Kuten lokikirjan pätkästä voidaan huomata, lento kesti lähemmäs kolme tuntia, ja sen aikana käytiin 6 000 metrin korkeudessa.

Lennolla auringonpimennys kuvattiin, ja sen aikana saatiin muun muassa selville Suomen ja Kanadan mittauspisteiden välinen tarkka etäisyys.

Historiallisen lennon päätteeksi isä ja poika, nyt molemmat auringonpimennyslentojen veteraaneja, ikuistettiin yhteiskuvaan DC-9:n ovella.

Lähteet: Feeniks-lehti, Ursa, MTV3 uutiset, Time and Date, Planespotters.net