Koeajo: Halvin neliveto – Fiat Panda

Markkinoiden edullisin neliveto on pirteä tuttavuus. Hyvää: ketteryys, keveys, mukavuus, hiljaisuus. Huonoa: kulutus, ajoasento, takajalkatilat, tavaratila.

Fiatin maahantuonnin elpyessä mallisto laajenee niin uusilla kuin vanhoillakin malleilla. Nyt on vuorossa nelivetoinen Panda, jonka tuorein sukupolvi on muilla markkinoilla ollut tarjolla jo toista vuotta ja on esimerkiksi Italiassa erittäin suosittu vuoristoisilla alueilla.

Suomessa Fiat Panda Twinair anastaa Suzuki Swiftiltä halvimman nelivetoisen tittelin muutaman satasen erolla (17 393–17 790 e). Koeajossa on kuitenkin kalliimpi Cross–versio seikkailullisemmalla ulkonäöllä.

Tehokas tilankäyttö

Ulkomittoihinsa nähden Pandan sisätilat hämmästyttävät, korin korkeudella ja pystyllä istuma-asennolla on saatu kelvolliset sisätilat. Jos takanakin on aikuisia, pitkä kuski joutuu toki tinkimään tilastaan. Haitta on vähäinen, sillä ajoasento on jo muutenkin epämukava ratin etäisyyssäädön puuttuessa. Perhekäytössä ensimmäisenä ahdistaa tavaratilan koko.

Nelivetomallin varustetasot ovat 4x4 ja Cross. Molemmissa on isommat pyörät ja maastohenkisemmät puskurit, mutta Crossissa äijämeininkiä on jo liiankin kanssa. Yllättäen kalliimpaan Crossiinkaan ei kuulu vakionopeudensäädintä ja automaattinen hätäjarrutuskin on lisävaruste. Kaksivärinen sisustus ja aluksi sekavalta näyttävä kojelauta poikkeavat kilpailijoista. Silti toiminnot löytyvät helposti, vain sähköikkunoiden katkaisijat keskikonsolissa ovat toistuvasti hukassa.

Pirteä kaksisylinterinen

Maasto-Pandan moottori on iskutilavuudeltaan vain 0,9-litrainen, mutta vie turboahtimen avulla pirteästi maantiellä ja kaupungissa.

Ainutlaatuiseksi jo 500-mallista tutun moottorin tekee kaksisylinterisyys. Siinä missä nykyisin yleistyvät kolmisylinteriset on saatu pehmeäkäyntisiksi, kaksisylinterinen paljastuu heti säksättävästä äänestä ja värinöistä. Kiihdytyspörinä on soundiltaan urheilullinen ja paranee kierrosten myötä. Tasanopeudella ääni tasoittuu yhdeksi pikkuautojen hiljaisimmista.

Korvakuulolta ajaminen on aluksi mahdotonta, koska alakierroksilla käynti kuulostaa ahdistavan epätasaiselta. Pesässä on vähintään yhtä pykälää liian pieni vaihde, sillä 4 000 kierrostakin kuulostaa vaimealta.

Vaihtamisopastinta ja kulutuslukemaa seuraamalla oikea vaihde löytyy, vaikka tällöin moottori kuulostaa sammumisen partaalla tutisevalta. Ahtimen tuoma vääntö kuitenkin liikuttaa Pandaa sinnikkäästi alakierroksilla, lyhyeksi välitetyn ykkösvaihteen avulla kytkintä ei tarvitse luistattaa maastossakaan.

Pikkumoottorin soisi palkitsevan lopputankkauksessa, mutta kulutus karkaa lukemaan 7,5 l/100km.

Kytkeytyvä neliveto

Nelivetomalli on ensisijassa etuvetoinen ja jakaa voimaa takapyörille viskokytkimen avulla liukkaalla pinnalla. Ajotilavalitsimella takavedon voi pakottaa mukaan jo ennen ensimmäistä lipsahdusta.

Elektroninen luistonrajoitin hoitaa tasauspyörästönlukon hommat. Kaitseminen tapahtuu sallivasti, sivuluisussakin pystyy etenemään hetkittäin.

Kevyt maasturinpentu ei jää ihan helposti kiinni, reilu maavara, pienet koriylitykset ja helposti arvioitavat kulmat auttavat puikkelehtimaan ketterästi niin metsässä, lumihangessa kuin pysäköintitaloissa.

Eniten Panda yllättää maantiellä, rehellisen ohjauksen ja tarttuvan alustan ansiosta ajaminen maistuu kömpelöä ajoasentoa lukuun ottamatta. Matkustajillakaan ei ole valittamista, pehmeä jousitus ja vaimea äänitaso huolehtivat mukavuudesta.

Teksti: Petri Munukka Kuvat: Lauri Ahtiainen