Käyttötesti: Kia Niro EV – sähköautokin tarvitsee sisäänajon

Polttomoottorin puuttuminen ei poista auton totutusajon tarvetta. Niinpä myös käyttötestissä olevalle Kia Niro EV -sähköautolle suoritettiin sellainen.

Kia Niro EV tuli käyttötestirivistöömme joulukuun puolivälissä, ja jo aiemmin oli selvillä, että miltei ajamattomaan autoon (matkamittarissa lepäsi luovutushetkellä 40 kilometrin lukema) tultaisiin suorittamaan erityinen sisäänajo- tai ehkä kuvaavammin totutusajo-ohjelma. Se ei ole pakollinen mutta silti suositeltava toimenpide, sillä myös sähköautossa mekaanisia komponentteja on hyvä totuttaa uuteen ympäristöönsä ensikilometrien aikana.

Kevyesti ajaen ja lataillen

Kian maahantuojan mukaan olennaista totutusajon aikana on välttää suuria lämpökuormia, mikä tarkoittaa raskaan ajon välttämistä sekä AC-latauksessa pitäytymistä muutaman ensimmäisen lataussyklin ajan. Kuorman rauhallisella lisäämisellä varmistetaan se, että esimerkiksi erilaisissa nivelissä olevat pinnat saavat rauhassa asettua paikoilleen. Lisäksi ensimmäisten lataussyklien osalta on suositeltavaa pitää akun varaustila välillä 20–80 %, millä parannetaan akuston mahdollisten sisäisten jännite-erojen tasoittumista. Todennäköisesti näiden käytännön vaikutus on hyvin vähäinen, tai olematon ensimmäisten vuosien käytön osalta, mutta joissakin tapauksissa näillä toimilla voi olla vaikutusta akuston toimintaan pidemmällä aikavälillä. Maahantuoja mainitsee myös, että auton tarkoituksenmukaisen toiminnan kannalta jarrujen sisäänajo ja säännöllinen puhdistaminen on tärkein toimi. Tällä tarkoitetaan sitä, että sekä levyjen että palojen tehdaspinta saadaan auki ja näiden välinen kitka on suunnitellulla tasolla. Tämä on hyvä huomioida etenkin sähkö- ja hybridiautoissa, joissa normaaleissa ajotilanteissa hidastaminen tapahtuu pääasiassa sähkömoottorin toimesta. Nirossa levyjarrut voi ”pakottaa” toimimaan pitämällä pitkään painettuna keskikonsolista löytyvää Auto Hold -painiketta, jonka jälkeen mittaristoon tulee teksti ”Jarrulevyjen puhdistustoiminto aktivoitu”. Tämä asetus pysyy päällä keskimäärin 8–10 jarrutusta, jonka jälkeen hidastuksissa jälleen hyödynnetään sähkömoottoria.

Tavallaan paluu menneeseen

Ajamisen kannalta sisäänajojakso ei sinänsä sisällä mitään erikoista – pienellä porukalla matkustaen ja lievästi lastattuna autoa kuormitetaan normaalissa liikenteessä sen verran kevyesti, että ”raskasta ajoa” on helppo vältellä. Niro, kuten useimmat muutkin uudet sähköautot, liikkuu jo pintakaasulla niin liukkaasti, ettei koko suorituskykyä tarvitse varsinkaan liukkaalla kelillä muutenkaan ottaa käyttöön. Sen sijaan totutusajon edellyttämä AC-lataus sekä varaustilan pitäminen alle 80 prosentissa vaikuttivat arkeen jo selvemmin. Käytännössähän edellä mainittu tarkoittaa sitä, että autoa ei voi pikaladata ja jälkimmäinen sitä, ettei kaikkea Niro EV:n toimintamatkasta voi käyttää. Näillä eväillä toimintamatkaa jää pakkaskelissä noin 250 kilometriä ja kun latailu tapahtuu joko työpäivän aikana tai öisin, peräkkäiset pidemmät reissut vaativat tarkempaa suunnittelua – onneksi siitä oli runsaasti kokemuksia muun muassa Moottorin Vuosi Sähköllä -juttusarjan Hyundai Ioniq Electricistä muutaman vuoden takaa. No, toivottavasti käyttötestiauto kiittää aikanaan kohtelusta – ja onneksi sisäänajojakso oli pian ohitse, jolloin pääsimme toden teolla hyödyntämään Niro EV:n ominaisuuksia. Seuraavassa väliraportissa onkin tarkoitus kertoa hieman enemmän auton toiminnasta suomalaisessa vaihtelevassa talvisäässä. Sen voimme jo paljastaa, että jokapäiväisessä käytössä Niro EV on osoittautunut poikkeuksellisen mutkattomaksi sähköautoksi.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Tuomas Rajala