Koeajo: johtosulkeiset – Toyota Prius Plug-in Active
Toyota Prius Plug-in Activehybridi on ladattava hybridi, jolla pystyy ajamaan päivittäiset matkat päästöttömästi. Hyvää: helppokäyttöisyys, sähköajon päästöttömyys ja halpuus, runsas varustelu. Huonoa: matala tavaratila, tunnoton ohjaus, liukkaat renkaat.
Toyotan ensimmäinen verkkovirralla ladattava hybridi esiteltiin vuonna 2012. Sen jälkeen kilpailijoita on ilmestynyt etenkin kalliimmilta saksalaisilta merkeiltä ja lataushybridit ovat ylittäneet sähköautojen myynnin moninkertaisesti.
Toyota Prius Plug-in on ladattavista hybrideistä edullisin ja osuu samaan hintaluokkaan myös useimpien sähköautojen kanssa. Nyt tekniikkaa on hiottu vielä askel eteenpäin. Yllättäen myös muotoilua on muutettu erotukseksi perusmallista.
Nelipaikkainen kori
Sutjakka kori omaa hyvät sisätilat, takaosan mataluutta korvaa reilu polvitila, veltommin istumalla pää ei osu kattoon. Erona perusmalliin paikkoja on vain neljä, takaistuin on jaettu kiinteällä käsinojalla. Oudosti keskipaikan jalkatila on jätetty hyödyntämättä säilytystilaksi tai akuille.
Tavaratilan mataluus tuottaa tuskaa perhekäytössä. Pohjaa on nostettu suuremman akuston mahduttamiseksi jopa 16 cm, takaluukun alareunaakin korkeammalle. Hassuimmalta korotus näyttää takaselkänojat taitettuna, pohjaan jäävä porras on totutusta poiketen eteenpäin laskeva.
Tuplasti sähköajoa
Akkujen kapasiteetti on kaksinkertaistettu 8,8 kilowattituntiin, jolloin sähköllä pääsee helposti 50 kilometriä sen enempää pihtailematta. Useimmille se riittää työmatkoihin. Kunhan latausjohdon viitsii kytkeä säntillisesti, ajosta ei tule päästöjä eikä juuri kulujakaan.
Uusi malli käyttää ajoon molempia sähkömoottoreita, joiden 92 hevosvoimaa yllättävät ripeillä lähdöillä ja yltävät aina 135 km/h asti. Sähköllä ajettaessa lämmityksestä huolehtii ilmalämpöpumppu.
Bensiinimoottori apuna
Akkujen ehdyttyä tai kovalla pakkasella Prius toimii tavallisten hybridien tavoin poltto- ja sähkömoottorien yhteistyötä optimoimalla. Polttomoottori lisää tehoa 122 hevosvoimaan, mutta lisäpotku tuntuu lähinnä maantienopeuksilla. Äänieristystä on parannettu, moottorin pörinä ei enää poikkea häiritsevästi vaimeasta äänimaailmasta. Jäljelle jää rengasmelu.
Myös ajettavuutta on parannettu jäykemmällä korilla, alhaisemmalla painopisteellä ja hienosäädetyllä jousituksella. Edelleen jousitus on napakka ja ohjaustunto kevyen puoleinen. Ajettaessa bensiinillä töpseleitä hyödyntämättä kulutus asettuu nelosella alkaviin lukuihin ja toimintamatkaa voi venyttää lähes tuhanteen kilometriin.
Valkoinen kojelauta
Kuljettajalle avautuva näkymä vaatii totuttelua, mutta lähinnä vain kojelaudan ja keskikonsolin häikäisevän valkoisuuden takia. Toiminnot ovat selkeitä ja nopeasti omaksuttavissa. Kuskin ei tarvitse hybridijärjestelmän toimintaan puuttua, tietoa moodeista, voimantuotosta ja kulutuksesta on kyllä tarjolla.
Yllättävän koukuttavaa on auton kuljettajalle kiihdytyksistä, tasaisuudesta ja hidastamisesta antamien pisteiden seuraaminen. Harmillisesti huippupisteet jäävät Helsingin punaisissa aalloissa saavuttamatta.
