Ajoneuvot | Koeajo | Uutinen | 11.10.2017

Koeajo: Mercedes-AMG GLC 43 Coupé 4Matic – kuin Suomen kesä

Mercedes-AMG GLC 43 Coupé 4Matic A on automalli, jossa ei ole juurikaan järkeä. Valtavalta tuntuva katutankkeri tarjoaa henkistä kokoaan vastaavien käyttötilojen sijaan valtaisan suorituskyvyn, jonka hyödyntäminen on toisinaan vaikeaa.

Mutta tavallaan ei ole järkeä Suomen kesässäkään: sietää nyt yhdeksän kuukautta vuodesta loskaa, jotta kesällä mahdollisesti paistaisi aurinko edes hetken. Sitten lopputulos ei ole oikein sitäkään. Onneksi kesällä on hetkensä, kuten autollakin.

GLC, AMG, Coupé

Kolmiodraaman ainekset löytyvät heti mallimerkinnästä. Perusmallin Mercedes-Benz GLC on leppoisa katumaasturivastine tutulle C-sarjalle, tuoden korkeamman ajoasennon ja maavaran edut tullessaan.

GLC Coupé on puolestaan linjakkaammalla katolla varustettu näkemys samasta luksustuotteesta. Takapenkkien matalampi pääntila ja tavaratilan haastavampi muoto ovat mahdollistaneet sulavamman kattolinjan. Tärkeintä on etuistuinten nautinnollisuus.

AMG 43 on puolestaan Mercedeksen kevyempi vastaus tehontarpeeseen. 3,0-litraiseen V6:een perustuva malli ei ole niin raskaus hyppäys sporttipäätyyn kuin V8- ja V12-moottoriset AMG-mallit. Sama koskee toki myös hintaa. Tehon lisäksi auto komistuu entisestään AMG Line -varustepakettien myötä.

AMG:lle uskolliseen tapaan suorituskykyä on tarjolla vähintään riittävästi. 367 hevosvoimaa ja 520 newtonmetriä vääntöä yhdistettynä kiinteään nelivetoon ja 9-vaihteiseen automaattiin takaa sen, että oikeanpuoleisen polkimen painalluksille löytyy vastinetta. 0–100 km/h taittuukin parhaimmillaan järjettömältä tuntuvassa 4,9 sekunnissa. Huippunopeus on rajoitettu 250 km/h:iin.

Jekyllin ja Hyden puolivälissä

Mukava edustusauto vaivattomalla suorituskyvyllä kuulostaa monille unelmareseptiltä, mutta joskus tasapaino karkaa hyppysistä. AMG-käsittelyssä GLC:n toimiva alusta on joutunut jäykistyskuurille ja lopputuloksena jousitus ei oikein osaa hellittää edes mukavuutta painottavissa ajotiloissa. Toisaalta GLC on turhan massiivinen tunteakseen oloaan kotoisaksi mutkateiden kutsuessa.

AMG:n V6 soi tietenkin komeasti kun sen antaa laulaa, mutta viimeiset taivaalliset ahaa-elämykset jäävät uupumaan. Toisaalta perusajossa kone mouruaa ahdistuneesti ja muistuttaa hihnassaan tempovaa koiraa. Tilannetta ei auta automaattivaihteisto, joka tuntuu yllyttävän moottoria joka käänteessä.

Kompromissi on monelta osin ymmärrettävä, mutta tuntuu hiukan masentavalta monitaituristen arkisporttien ja hiottujen luksusnyrkkien aikakaudella.

Kesä 2017

Myös kesä 2017 tuntui monien mielestä turhalta kompromissilta. Sade ei tuntunut tulevan tasaisina sadepäivinä, vaan vettä tippui hiljakseltaan pitkin jokaista päivää. Vastaavasti helleporotusta nähtiin lähinnä vain heinäkuussa, silloinkin Ilmatieteenlaitoksen mukaan vain vaivaisena 10 päivänä. Oletettavasti myös grillimakkara maistui tympeältä ja festareilla soittivat vain väärät artistit.

Kaikki nämä ikävyydet unohtuvat kuitenkin helposti oikealla hetkellä. Kun hiipii kuvaamaan merenrantaan auringon noustessa, on maailma kaunis ja yksinoikeudella sinun. Vain aamuyössä kohdatut 12 valkohäntäpeuraa katsovat GLC:n muotoja kummastellen. Ehkä ne hämmästelevät timanttikuvioitua etumaskia, joka tuo annoksen blingiä briljantinsinisen katumaasturin olemukseen.

Mercedes-AMG GLC 43 Coupé tuntuu usein autolta, jonka kohdalla kannattaisi valita kaksi asiaa kolmesta. Mutta kun kesäaurinko vaivautuu horisontin yli uneliaasti punastellen ja kadut ovat tyhjiä, on kaikki hyvin juuri näin.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen