Koeajo: napakkaa nappulaliigaa – Ford Kuga
Olkoon uudistettu ja vain pikkudieselillä: Ford Kuga on yhä riemastuttava ajettava. Hyvää: ohjaus, ajettavuus. Huonoa: edelleen tottumista vaativat katkaisimet.
Kasvojenkohennuksen kokenut Ford Kuga erottuu vanhaan verrattaessa selvästi. Sininen ovaalimerkki on istutettu suurempaan maskiin, ja valot ovat saaneet uuden ulkonäön. Takalamputkin ovat sirommat, ja takaluukun ulkopinnan poimut eri paikoissa.
Facelift toi myös varustepäivityksiä. Pysäköintiavustimen toimintaa on hiottu, ja peruutustutkaan lisättiin risteävän liikenteen varoitus. Automaattinen hätäjarrutus toimii nyt 50 km/h nopeuteen asti aiemman 30 km/h sijaan. Mukautuvat ajovalot ovat ensi kertaa listalla.
Uusina varustetasoina mukaan tulivat sporttinen ST-Line sekä ylellinen Vignale. Etenkin ensin mainittu sopinee juuri tähän malliin hyvin, onhan Kuga osoittautunut luokassaan jopa urheilulliseksi ajettavaksi, vaikka puhdas katumaasturi onkin.
Pikku purukumia
Me keskitimme kuitenkin huomion malliston alapäässä olevaan uuteen tuttavuuteen eli 1,5-litraiseen dieselmoottoriin, joka on tarjolla vain etuvedon kumppanina.
Pikkudiesel vie Kugaa yllättävän joustavasti, kunhan on päästy vähän hengettömästä tyhjäkäynnin tuntumasta eroon. Onneksi moottorin tuenta on tukeva, joten edes äärikeino eli ykkösen pudottaminen pesään kadunkulmassa ei saa aikaan kengurubensiini-ilmiötä. Käyntiäänikään ei muutu missään vaiheessa rumaksi.
Vauhdin myötä moottori hyväksyy pykälän kuin pykälän, ja hyvin sijoitettu vaihdekeppi liikkuu tarvittaessa sutjakasti. Sen sijaan kytkinpolkimen liike on turhankin pitkä. Tämän pystyy toki välttämään automaattivaihteistolla, joka on myynnissä tämän moottorin jatkeeksi reilun 2 500 euron lisähintaan.
Katkaisimien konstikkuutta
Sisällä on keskitytty nappuloihin. Ne ovat entistä suoraviivaisemmat niin ohjauspyörässä, automaatti-ilmastoinnissa kuin kosketusnäytön edessä olevalla tasolla. Seisontajarrukin on saanut oman nappulansa vanhan perinnevivun sijaan. Myös näytön käyttöliittymää sekä ääniohjaustoimintoja on hiottu.
Aivan puhtailla papereilla ei Kuga silti vieläkään selviä. Kosketusnäyttö on hieman kaukana kuljettajasta, ainakin jos suharilla on pituutta yli 190 senttiä.
Ratissa olevat vakionopeudensäätimen namiskat puolestaan vaativat edelleen keskittymistä.
Olisimme toivoneet myös numeronäyttöisen nopeusmittarin lisäämistä Kugaan. Ehkä sitten seuraavassa sukupolvessa, johon mennessä kojelaudan käyttöliittymä on varmaankin pistetty täysin uusiksi: nyt se henkii päivityksestä huolimatta tietynlaista vanhanaikaisuutta.
Aistikasta ajamista
Ajoasento on Edge-isoveljen tapaan ylväs mutta mukava. Laakea istuin asettuu hienosti pehmeän ja jämäkän välimaastoon. Suuren tuulilasin läpi näkee laajalti eteenpäin, mutta A-pilarien ja sivupeilien taakse jää suuret etuviistokatveet.
Ohjaustuntumalle ei onneksi ole tehty muutoksia: se on huippuluokkaa, kuten ajettavuus muutenkin. Vastineeksi jousituksen pintakovuus vaikuttaisi olevan tallella, sillä aiemmin havaitsemaamme pientä nypytystä tuntuu faceliftin jälkeenkin.
Kugan muut hyvät ominaisuudet, tärkeimpänä käytännölliset tilat, ovat ennallaan. Kaiken kaikkiaan tämä auto kuuluu niiden konstailemattomien kulkupelien joukkoon, joiden kanssa tulisi toimeen vaikka joka ikinen päivä. Ei mikään itsestäänselvyys.
