Koeajo: sisäisesti sileämpi – Subaru XV 2.0i Summit
Uusi Subaru XV näyttää entiseltä, mutta tuntuu paljon paremmalta. Hyvää: kohentunut ajomukavuus, kojelaudan ergonomia, sisätilat. Huonoa: yliherkkä kaasupoljin liikkeellelähdöissä, niukka moottori- ja vaihteistovalikoima.
Subaru XV, Impreza-mallin korotettu painos, tuli myyntiin vuonna 2012 hieman keskeneräisen oloisena. Auton konsepti – hatchback katumaasturin alustalla – oli omaleimainen, mutta kelvoton jousitus pilasi kaiken. Meno oli pompottavaa hyvälläkin tiellä.
Viime vuonna ensiesiteltiin toisen sukupolven XV. Auto näytti ulkoisesti aivan edeltäjältään, joten puheita täysin uudesta mallista ei ottanut aluksi todesta. Subarun historia kun on täynnään pikku-uudistuksia, joita on tiedotteissa paisuteltu todellista suuremmiksi.
Tällä kertaa paperitiedot – ja ulkomaankoeajon ensituntumat – vakuuttivat kuitenkin vedenpitävyydellään. Kakkospolven XV:n myötä otettiin ensi kertaa käyttöön Subarun täysin uusi perusrakenne, joten myös ajomukavuuteen Suomessa kohdistui uusia odotuksia.
Tuttu ja tilava
Jos on ulkokuori tutun näköinen, ei sisälläkään kohtaa huimaa visuaalista edistystä. Eikä haittaa: kaikki löytyy sieltä mistä pitääkin, ja kahden päällekkäisen näyttöruudun järjestely tuntuu loogiselta. Turva- ja mukavuusvarustelukin on parantunut.
XV:n henkilöautomaisella korilla on katumaastureihin nähden selviä etuja – muun muassa ajoasento on menevämpi, ja silti kulku autoon on helppoa. Istuin on ainakin nahkaverhoiltuna kovahko, mutta säätövarat luovat kuljettajalle hyvän olon.
Hieman kasvaneet ulkomitat tuntuvat tiloissa: 190-senttinen kuljettaja ei joudu tinkimään pituussäätövarastaan, kun taakse istahtaa toinen samanmittainen. Matalahko tavaratila perusmuunneltavuuksineen on jo huomattavasti tavanomaisempi.
Tasainen ja tahmea
Tien päällä jännitys jousituksesta laukeaa. Ei, XV ei enää pompota – sen enempää kuin mikään muukaan jämäkän alustan päälle rakennettu nykyauto. Terävät epätasaisuudet lyövät läpi, mutta isommat töyssyt paljastavat jo pehmeämmän puolen.
Muutenkin XV:llä ajaminen miellyttää, tosin pienin varauksin. Suoralla tiellä auto kulkee muuten vakaasti, mutta ohjauksen keskialueen tahmeus aiheuttaa pientä luovimisen tarvetta. Myös matkustamossa vallitseva yleiskohina on hivenen voimakasta.
Liikkeelle lähdettäessä ja etenkin pysäköintitilanteissa on syytä tottua äkäiseen kaasupolkimen reagointiin: XV hyökkää edeltäjämallin tapaan liian sähäkästi matkaan, jos pedaalia painaa totutulla voimakkuudella.
Talvessa ilman turboa
Neliveto ja automaatti ovat XV:ssä aina vakiona, sillä muita voimansiirtovaihtoehtoja ei ole tarjolla. Talviajettavuuden puolesta näistä on saatu puristettua olennainen, sillä etupää vaikuttaa kääntyvän hanakasti, ja perän saa tarvittaessa kaasulla ripeästi irti.
1,6- ja kaksilitraiset vapaasti hengittävät bensakoneet ovat uudistettuja, mutta strategisilta arvoiltaan miltei samoja. Koeajetun suuremman voimavarat eivät ole ylenpalttiset, mutta riittävät. Karkeahko käyntiääni tosin tulee portaattoman vaihteiston kanssa tutuksi.
Kun turbodieseliäkään ei ole enää XV:hen tarjolla, mieluusti näkisimme nokalla vaikkapa Subaru Levorqissa käytetyn 1,6-litraisen ahdetun bensiinimoottorin 250 Nm/1 800–4 800 r/min maksimivääntömomentteineen. Silloin XV vasta uudelta tuntuisikin.
Lisätietoja: www.subaru.fi/new-subaru-xv
