Koeajo: Volkswagen T-Cross Sport 1.5 TSI DSG – älä anna kömpelön ulkomuodon hämätä

Volkswagen T-Cross Sport yllättää positiivisesti usealla tavalla. Hyvää: runsaat tilat, suorituskyky, mukavuus, hiljaisuus, varustelu, kulutus. Huonoa: ei nelivetoa, äkäinen kaistavahti, mustatut takavalot.

Volkswagen T-Cross on valmistajansa katumaasturisarjan kuopus, mutta sitä ei kannata väheksyä. Auto on nelimetristen korotettujen pikkuautojen tilavimpia, kantikas ulkomuoto on hyödynnetty tehokkaasti. Korkeus mahdollistaa ryhdikkään pystyn istuma-asennon. Istuimet näyttävät lautamaisilta, mutta sietävät pidemmänkin taipaleen.

Takaistuimella kaksi aikuistakin viihtyy mainiosti, mutta kolmas aiheuttaa tungosta. Tavaratila on jo perusmuodossaan tilava, takapenkin pituussäädöllä voi tilanjakoa säätää tavaroiden ja matkustajien välillä.

Kojelauta on toimivaa ja laadukasta Volkkaria parhaimmillaan. Kaikkea ei käsketä kosketusnäytön valikoiden kautta, perinteisiä nappuloita on tallella. Koeajettu kallein versio digimittaristoineen ja lisävarusteineen hämärtää pikkuauton olemusta. Pikkuinen ottaa autonomisen ajon ensiaskeleita, mutta kaistavahti on huono kartturi. Se ei saa selkoa kuluneista kaistamerkinnöistämme, mutta nalkuttaa heti kuljettajaa keskittymään.

Isommalla moottorilla

T-Crossin mallisto on laajentunut 1,5 litran bensiinimoottorilla, jonka 150 hevosta liikuttavat 1 200-kiloista pikkuautoa rivakasti niin liikennevaloissa kuin ohituksissakin. Nykyisin kaasun annostelun ja vaihteiston talousviritykset saavat useimmat uutuudet tuntumaan teholukemiaan laiskemmilta, mutta T-Crossin tapauksessa asia on päinvastoin. Etupyörät pyrkivät ruopimaan jokaisessa lähdössä vähänkin kosteammalla pinnalla.

Nyt jopa seitsenvaihteinen kaksoiskytkinautomaatti hoitaa hommansa empimättä, silti pehmeän huomaamattomasti. Erimielisyyttä vaihteiston kanssa tulee vain hidastuksissa – käyttääkö moottorijarrutusta vai vapaalla rullausta. Jos toimintaan puuttuu manuaalisesti, järjestelmä mököttää kuljettajalle eikä sammuta moottoria pysähdyksissä. Lopputuloksena kuitenkin hyvä suoritus korkealle ja tehokkaalle autolle. Koeajon keskikulutus jää kuuteen litraan, puolet ajosta mennään sylinterienlepuutuksen ansiosta kahdella pytyllä.

Mukavuus etusijalla

Vaikka lyhyt korkea auto ei välttämättä lisätehoa kaivannutkaan, sen alusta ei hätkähdä lisätehosta ja nopeammasta vauhdista. Kevyt auto taittuu mutkiin innokkaasti, tuntuma tiehen säilyy niin ohjauksen kuin takamuksenkin kautta. Korkea kori on toki alttiimpi kallistelulle, tuulelle ja isoille heitoille.

Vielä moottoritievauhdissakaan pienokainen ei luovuta, vaan tuntuu kokoistaan isommalta ja vakaalta. Etukäteen mallimerkinnän Sport ja R-line pelottivat, josko alusta on kiristetty liian tiukaksi. Onneksi mukavuus on säilynyt matalaprofiilirenkaista huolimatta. Matkanteon kruunaa matala melutaso.

Pakkaamalla T-Crossiin ison moottorin ja täysarsenaalin varusteita hinta karkaa yli 30 000 euron, joista kisaamaan ilmoittautuu välittömästi iso liuta isompia ja komeampia tarjokkaita. Parhaimmat valttikortit, tilat, ajettavuus, taloudellisuus, hiljaisuus ja mukavuus löytyvät kuitenkin jo litraisesta 20 tuhannen perusmallista.

Isomman moottorin sijaan toiveissa olisi neliveto, mutta sitä ei ole luvassa.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka