Koeajo: Audi Q7 näkee tien edessään

Audi Q7 tarjoaa kurkistuksen autonomiseen ajamiseen. Hyvää: edistyksellinen tekniikka, suorituskyky. Huonoa: vaihteiston viivyttely ja ohjauksen vetely kaupunkiajossa.

Tunne on epätodellinen. Edessä on tuttu mutkatie, jota on tullut kurvailtua jos jonkinlaisilla autoilla. Audi Q7 on kuitenkin ensimmäinen, jossa pidän vakionopeudensäätimen päällä.

Normaalisti tässä ei olisi mitään järkeä. Tie on sellaista syheröä, että säätimeen asettamani rajoituksen mukainen 80 km/h on liian kova nopeus. Mutta eipä ole autokaan ­tavallinen.

Q7:n vakionopeudensäädin osaa nimittäin lukea GPS-karttapohjaa, ja muuttelee vauhtia sen mukaisesti. Suorilla mennään pyydettyä kahdeksaakymppiä, mutta mutkan lähestyessä nopeus alkaa hiljalleen hiipua, jopa ennen kuin kuski edes näkee koko kurvia.

Välillä Audi kulkee 69 km/h, välillä 53 km/h, tarkasti kaarteiden säteitä seuraillen. Tiukimman kurvin lakipisteessä nopeus putoaa 31 kilometriin tunnissa. Siitä lähdetään taas kiihdyttämään – kuin näkymättömän käskyn saaneena.

Ja minä kääntelen vain ohjauspyörää. Huikeaa.

Ei aivan täydellinen

Vakionopeudensäätimen herkkyys muuttuu vieläpä auton ajotilan mukaan. Kun vaihdan asetuksen comfortista dynamiciin ja ajan saman tieosuuden uudelleen, Audi kanttailee kurveihin noin 10 km/h kovempaa.

Meno on reipasta ja luotettavankin tuntuista, mutta silti ajatus miltei pelottaa. Aivan kuin olisin robotin kyydissä. Ja tavallaan olenkin.

Onneksi tien linjaus on säilynyt ennallaan karttapohjan laatimisen jälkeen. Tuoreessa muistissa nimittäin on aiemmin päivällä kaupungissa sattunut tapaus, missä Q7 miltei pysähtyi kehätien ramppiin, vaikka kaarre oli loiva eikä esteitä ollut näköpiirissä.

Hetken ihmettelyn jälkeen tajusin, että samassa paikassa oli vielä pari vuotta sitten vanha, äkkiväärä rampin mutka! Ja järjestelmä tietysti ohjasi auton vauhtia tuon ajan kartan mukaisesti.

Osoitus siitä, ettei uudenkaan tekniikan varaan kannata täysin tuudittautua.

”Lukevasta” vakionopeudensäätimestä on eniten hyötyä maantieajossa, missä Q7 säätelee vauhtia karttapohjaan merkittyjen rajoitusten mukaan, esimerkiksi kun 100 km/h rajoitus putoaa kahdeksaankymppiin.

Samalla riski joutua nopeusvalvontakameran kuvattavaksi pienenee olemattomiin. Erinomaisen kätevää – vaikka joskus auto lähtikin kiihtymään takaisin satasen nopeuteen liian aikaisin. Pientä viilattavaa siis vielä löytyy.

Näkee tietyötkin

Vakionopeudensäädin osaa hyödyntää myös liikennemerkkien tunnistusjärjestelmää. Tästä on erityistä hyötyä silloin, kun nopeusrajoitus poikkeaa karttapohjaan merkitystä lukemasta – esimerkiksi tietyömaiden kohdalla.

Havaitsin tämän moottoritiellä paikassa, missä rakennetaan uutta liittymää. Rajoitus putosi 120 km/h tasosta ensin lukemaan 100, sitten 80 ja lopulta 60 km/h, ja auto vähensi kulloisenkin liikennemerkin jälkeen nopeuden säntillisesti oikeaksi.

He, joita järjestelmän osallistuminen ei miellytä, voivat kytkeä liiat tunnistukset pois päältä. Tällöin käyttöön jää tavallinen tutkaohjattu mukautuva vakionopeudensäädin, joka reagoi ainoastaan muuhun liikenteeseen.

Loistelias perusmalli

Koeajettu yksilö on Q7:n 218-hevosvoimainen ”perusmalli”, joka lähtöhinnaltaan maksaa vajaan kymppitonnin vähemmän kuin saman kolmilitraisen V6-turbodieselin jakava 272 hevosvoiman versio. Vääntöä löytyy 500 Nm, kun sitä tyyriimmässä mallissa on 600 Nm.

Jalkoihin jäämistä ei kannata tälläkään Q7:llä pelätä. Suorituskyky on nautittavaa, auton kahden tonnin omamassa huomioon ottaen jopa yllättävän liukasta. Myös vaihteisto pelaa maantienopeuksissa todella hienostuneesti.

Risteyksistä kiihdytettäessä kaipaisi kuitenkin hieman sähäkämpää alkureagointia kaasupolkimen liikkeisiin. Yhtä kaikki – upea voimalinja, eikä kuulosta tippaakaan dieseliltä.

Muutenkin kulku on loisteliasta. Tilaa on reilusti, ja Business-varusteluun sisältyvä ilmajousitus häivyttää koeajoauton lisävarusteisten 285/45 R20 -pyörien aiheuttamat pintatärinät miltei tyystin pois. Vain vaimea rengasmelu sekä ohjauspyörän vetely taajaman urissa saavat miettimään 255/55 R19 -vakiokokoa.

Muuten kaikki sujuu Q7:n ratin takana kuin itsestään – ja se vakionopeudensäädin kytkettynä ihan kirjaimellisesti.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus