Koeajo: Chevrolet Captiva

Captiva on hintaluokassaan hyvin varusteltu katumaasturi, jossa matkustaa väljästi seitsemän aikuista. Malli sai päivityksellä lisäaikaa, mutta seuraajaa voinee odottaa pian. Hyvää: Matkustajien tilat, auton hinta varusteisiin ja tiloihin nähden. Huonoa: Yliherkät pysäköintitutkat, alustan pintakovuus ja lyhytliikkeisyys.

Chevrolet Captiva elää yhä ensimmäistä sukupolveaan, vaikka malli esiteltiin jo kuusi vuotta sitten yhdessä Opel Antaran kanssa, jota ei enää toviin ole Suomeen tuotu.

Captivan ulkoiset uudistukset saavat auton näyttämään entistä isommalta ja amerikkalaisemmalta: Keulan dollarihymy on saanut lisää leukaa ja perän valaisee nyt led-takavalot. Muodot ovat saaneet muhkua ja särmää. Koeajamamme reiluimmin varustettu Captiva LTZ:a liikkui 19-tuumaisilla pyörillä.

Varustetasoja on kaksi: LT Plus ja koeajamamme LTZ.

Verhoilu on Captivassa nahkaa varustelusta riippumatta, mutta LTZ-varusteluun kuuluu lisäksi muun muassa navigaattori, peruutuskamera ja avaimeton sisäänpääsy.

Penkkirivejä on Suomeen tuotavissa malleissa aina kolme ja paikkoja seitsemän. Viimeiselläkin penkkirivillä matkustaa kaksi aikuista mielellään jalkatilojen ollessa kohtuulliset.

Sähköisesti kytkeytyvä neliveto

Captivan moottorivaihtoehdot ovat 2,2 litraisia turbodieseleitä, 163:n tai 184:n hevosvoiman tehoin. Vaihteistona on 6-vaihteinen automaatti- tai manuaalivaihteisto. Tehokkaammalla moottoriversiolla testaamamme Captiva kulki kokoonsa nähden ketterästi.

Neliveto kytkeytyy sähköisesti monilevykytkimen kautta pidon alkaessa kadota etupyöriltä. Varsinainen tiukanpaikan maastoauto Captiva ei kuitenkaan ole, jyrkissä kulmissa etuhelma jyystää maaperää ja liukkaalla alustalla vetoluistonesto jarruttaa sutimista turhan tanakasti.

Teksti ja kuvat: Santeri Petrell