Koeajo: Audi Q7 50 TDI MHEV – Korkeatasoista ja kovaa

Audi Q7 on entistä modernimpi, mutta tiettyjä varusteita kannattaa harkita. Hyvää: Tilat, äänieristys, moottorin toiminta tasakuormalla. Huonoa: Urheilujousitus epämukava, moottorin viivyttelyt kiihdytyksissä.

Harvoin niinkin onnistunut auto kuin toisen sukupolven Audi Q7 saa yhtä kattavaa mallipäivitystä: uudistuksessa katumaasturista remontoitiin keula, perä ja sisusta, sekä uudistettiin runsaasti tekniikkaa.

Audi ehti julkaista uudistetun Q7:n jo viime vuoden kesällä, mutta kotimaan koeajoon se saatiin vasta tänä vuonna. Koeajoversio edustaa kahdesta dieselversiosta tehokkaampaa: 50 TDI on audiksi 286-hevosvoimainen (210 kW) 3-litrainen V6. Sen rinnalla myydään saman moottorin 231-hevosvoimaista (170 kW) painosta tunnuksella 45 TDI.

Suomen tuontiohjelman ainoa bensiiniversio on 3-litraisen V6:n liikuttama TFSI e -lataushybridi, jota saa myös kahdella teholukemalla: 55 TFSI e (381 hv) ja 60 TFSI e (456 hv). Valitettavasti aiemmin saatavilla ollut ladattava dieselhybrid on hukkunut kasvojenkohotuksen tiimellyksessä. Lisää Audin TFSI e -lataushybrideistä voit lukea täältä.

Hyvin kevyt hybridi

Kummankin dieselmoottorin parina oleva 48-voltin kevythybriditekniikka tarjoaa laihaa lohtua: hihnakäyttöinen käynnistinmoottori-generaattori voi moottorijarrutuksissa ladata akkua 8 kilowatin teholla. Lisävoimaa se ei tarjoa.

Pieni sähköboosti olisi paikallaan, sillä myös Audi Q7 kärsii Volkswagen Groupin dieseleitä vaivaavasta empimisestä: liikkeellelähdössä tai rullauksesta kiihdytykseen siirtyessä moottori empii tuskastuttavan kauan. Malttamaton kuljettaja ojentaa kaasujalkaa, joten lopulta moottorin herättyä kookas maasturi ryntää vauhdilla eteenpäin. Kyse on päästösyistä, mutta BMW ja Mercedes-Benz ovat osanneet ratkaista haasteet paljon paremmin.

Muuten moottori on hieno: täyskaasulla Q7 kiitää vaivattomasti ja äänimaailmakin on sopivan pehmeän rouhea, pintakaasulla dieselprosessin toiminta jää kuuloaistin ulkopuolelle.

Täysin uusi sisusta

Audi Q7:n sisustamuutokset keskittyvät uuden kosketusnäyttöisen käyttöjärjestelmän ympärille. Entisen pyöritettävän rullan tilalla on kaksi kosketusnäyttöä suurien lajitoverien tapaan. Helposti naarmuuntuva ja sormenjälkiä rakastava kiiltomusta pinta levittäytyy ympäri ohjaamoa. Jos materiaalin pitää puhtaana, on ohjaamo tyylikkään pelkistetty paikka matkata. Materiaalit ja viimeistely ovat korkeatasoisia.

Audin kosketusnäyttöpohjainen käyttöjärjestelmä toimii hyvin: näytölle piirtyvät elementit ovat sen verta suuria, ettei niihin tarvitse liikaa tähdätä ajon aikakaan. Päänäytön alle jatkettu kakkosnäyttö sisältää ilmastoinnin kaltaisia toissijaisia hallintalaitteita ja se tarjoaa piirtotason esimerkiksi osoitteiden syöttöön. Toteutus on toimiva, mutta se ryövää runsaasti tilaa pientavaralokeroilta, kuten olemme aiemminkin järjestelmää käyttävien Audien kanssa toteamaan.

Urheilullinen, koska epämukava?

Aiemmat kokemukset Audi Q7:sta ovat olleet pääosin mukavuuspainotteisia versioista. Koeajoauto ei sellaista edustanut: S line -version urheilullistettu ilmajousitus ja 21-tuumaiset alumiinivanteet tekivät autosta vähän täristävän. Hiekkateiden kuopissa alusta kolahteli rauhallisessa vauhdissa jo siihen malliin, että autoa meinasi käydä sääliksi. Ei kyse toki maastoautosta ole, mutta onhan Suomessa hiekkateitä ajettu ennenkin Audilla menestyksekkäästi. Toivottavasti vakiojousitus on mukavampi.

Lisävarusteinen nelipyöräohjaus tekee koeajoautosta kokoistaan ketterämmän tuntuisen. Järjestelmän toteutus tuntui hiotummalta, kuin aiemmin esimerkiksi A7:n kanssa koimme.

Nyt auton voi myös varustaa aktiivisella kallistuksenvaimennuksella, joka aiemmin oli SQ7-urheiluversion yksinoikeus. Tämän ja nelipyöräohjauksen yhdistävä paketti tosin maksaa lähes 8 000 euroa. Muita uusia varusteherkkuja ovat matriisivalot, joissa kaukovalon tehoa parannetaan laserilla.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen