Koeajo: Defender Octa – ei savua ilman tulta

Otetaan yksi kappale kykeneviä maastureita, yksi BMW:n 4,4-litrainen ja 635-heppainen V8 sekä Jaguar Land Roverin SVO-pajan velhot. Lopputulos hämmentää. Ja pian näitä saa myös Suomessa.

Autot ovat siitä kiehtovia vekottimia, että ne harvoin ovat tarkalleen osiensa summa. Matematiikalla voidaan kyllä laskea paljon erilaisia asioita, mutta tunteiden selittämiselle ei ole löytynyt vielä oikeanlaista yhtälöä. Ja hyvä niin.

Äijähenkeä

Vaikka nykyinen Defender on vähemmän kantikas kuin edeltäjänsä, on siinäkin oma särmänsä. Etenkin nyt, kun silmä on ehtinyt siihen jo tottua ja aivot hyväksymään, että vanha ja alkuperäinen Defender on historiaa ja jää elämään klassikkona.

Mutta… vaikka Defenderissä on maskuliinista karismaa, siitä ei saa edes Octa-versiona hirveän häijyä mafia-autoa. Se on siihen liian symppis. Mutta äijämäisesti. Jo ensi silmäyksellä näkee, että Octa on selvästi enemmän testosteronilla höystetty kuin Defenderin perusversiot. Puskurit ovat muhkeat, maavara on vaikuttava ja pyöränkotelot suuremmat. Häijymmän – etenkin mattavärisenä – ulkonäön lisäksi muutokset mahdollistavat myös sen, että Defender pystyy nousemaan entistä jyrkempään rinteeseen. Miinuspuolelle menee selvästi leventynyt kori.

Tasaisemmalla pinnalla vauhdikkaammin ajettaessa kuski arvostaa puolestaan leveämpiä raideleveyksiä, auton perän alta muhkeasti murahtelevia urheilu-pakoputkiston päitä. Ja tekniikkaa. Tähän autoon on satsattu paljon. Tarkalleen ottaen kolmen vuoden kehitystyö.

Ne jokapäiväiset hiilarit

Ohjaamossa on tallella Defenderin syvin olemus eli työkalumaisuus. Modernit avustimet sekä mukavuutta parantavia varusteita löytyy myös tarpeeksi. Jopa liikaa? Komentokeskuksken valikoista löytyy erilaisia tunnelmatiloja kuljettajan ja matkustajien virittämiseen oikeanlaiseen tunnelmaan. Eikö tämä auto muka itsessään jo riitä siihen?

Samoin ympäri kabiinia ripotellut hiilikuitusomisteet jakavat myös mielipiteitä. Kokonaisuus on sellainen, että liikutaan jo lähellä tuning-pajojen virityksiä. No, makuasioista ei tunnetusti kannata kiistellä. Työn jälki ja laatuvaikutelma ovat toki hyviä.

Myös hieman kuppimaiset sportti-istuimet ovat mielenkiintoinen ratkaisu maasturiin. Ne toki tarjoavat erinomaisen tuen, kun autolla ajetaan vauhdikkaammin joko mutkatiellä tai maastossa. Vaakakupin toisessa päässä painaa sitten istuinmukavuus pidemmällä matkalla.

Istuimissa on tosin vielä yksi ominaisuus, joka on pakko mainita. Ne vibraavat. Basson tahdissa. Se on riittävä syy soittaa välillä gansta-musaa.

Leveilyä

Tien päällä Octa tuntuu isolta, varsinkin kun ajoimme sitä Englannissa, missä kaikki ajavat vastaan väärällä puolen tietä. Yli kahden metrin leveys vaatii keskittymistä kapealla ja mutkaisella Goodwoodin lähellä kiertelevällä pikkutiellä. Pätkä ei Defender myöskään ole. Viisiovisen kori ylettyy takaluukkuun kiinnitetyn vararenkaan avulla muutaman millimetrin yli viiden metrin mittaan. Ja korkeuttakin Octalla on lähes kaksi metriä. Parkkihalleissa tämä auto ei ole kotonaan.

Auton koko unohtuu kuitenkin nopeasti ratin takana. Ohjaus on hyvä. Se on lainattu Range Rover Sport SV:stä eli ohjaus on selvästi nopeampi kuin perus-Defenderissä. Tämä tulee auton suorituskyky huomioiden tietenkin tarpeeseen, etenkin kun autoa viedään pikku- tai alppiteillä hieman kovempaa kyytiä.

Etuakseli taipuu nöyrästi kuskin toiveisiin, ja jos (ja kun) kuljettaja unohtaa fysiikan lait hetkeksi ja  Octa lähestyy kykyjensä äärirajoja, tarvittavat pelastusliikkeet on helppo tehdä pienillä korjausliikkeillä ohjauspyörällä. Ja tietenkin tällainen ohjaus tarvitsee avukseen sen kanssa yhteen toimivan jousituksen. Siitä lisää myöhemmin.

Naurunremakkaa

Eteen avautuu hieman pidempi suora. Oikea jalkaterä ojentuu aavistuksen suoremmaksi. Sormet nykäisevät ratilta löytyvästä lavasta vaihteiston pari pykälää pienemmälle. Yli 2,5 tonnia painava maasturi luulee selvästikin olevansa urheiluauto. Ehkä se johtuu siitä, että sydän on tavallaan siirretty BMW M5:stä. Hauki kaislikossa olisi ihmeissään. Ohjaamossa raikuva nauru melkein peittää alleen veekasin murahtelut.

Moottori on tunnetusti hieno; 635 hv sekä 750 Nm ovat sellaisia lukemia, että ne selittävät itse itsensä. Sama moottori löytyy luonnollisesti myös Range Roverin keulalta. Ja Octaan saksalaiset varmasti lainaavat sen mielellään. BMW:llä ei löydy Defenderille suoraa kilpailijaa, mutta Münchenin naapurista Stuttgartista löytyy. Kiusa se on pienikin kiusa.

Mattapintainen peto kiihtyy näillä voimareserveillä satasen vauhtiin neljässä sekunnissa. Huippunopeus on rajoitettu lukemaan 250 km/h, mikä kertoo itsessään jo uskomattoman paljon JLR:n ihmisten luottamuksesta tätä autoa ja sen ajettavuutta kohtaan.

Jos jotain moitittavaa haluaa löytää, ajomukavuus ei ole aivan parhaasta päästä. Jousitus toki pelaa varsin hienosti, mutta isot maastorenkaat keräävät tienpinnasta melko reippaasti melua. Renkaat myös aiheuttavat ajettavuuteen pientä nypyttävyyttä, asia, joka on varmasti tuttu kaikille maastorenkailla normaalilla teillä ajaneille. Jos haussa on herraskaisempaa kyytiä, sitä varten on Range Rover.

Hetkeksi pikataipaleelle

Jousitus ei ole tavallisesta Defenderistä muokattu vaan kehitetty kokonaan uudelleen. Kun tavallisen Defenderin alakerta toimii tavanomaisella yhdistelmällä ilmajousitusta, mukautuvaa iskunvaimennusta sekä mekaanisia kallistuksenvakaajia, Octan alusta on ihan eri maailmasta. Se kulkee nimellä 6D Dynamics.

Octan jousituksessa on hydraulisesti toisiinsa kytketyt ja elektronisesti ohjatut iskunvaimentimet. Maavaraa voidaan säätää käyttötarkoituksen mukaan. Maastossa Octan jousitus mahdollistaa upeasti tilanteeseen kuin tilanteeseen reagoivat pyörien joustot sekä korin hallinnan. Fiksun ja kyvykkään tekniikan ansiosta kallistuksenvakaajia ei tarvita lainkaan.

Pääsimme toteamaan tämän hyvin aikaisemmin päivällä, kun istuimme pelkääjän paikalla vanhaan hiekkakuoppaan rakennetulla WRC-tyyppisellä pikataipaleella. JLR:n tehdaskuski vei isoa möhköä sellaisella voimalla ja tarmolla, että silmät kiinni olisi voinut kuvitella olevansa modernin ralliauton kyydissä.

Myös auton jarrut ovat uskomattomat. Brembo on virittänyt yhdessä JLR:n porukoiden kanssa jarrujärjestelmän, joka on kalibroitu erityisesti maastokäyttöön irtonaisilla pinnoilla. Ohjauksen tavoin jarrujen teho ja herkkyys tekevät suuren vaikutuksen. Iso auto hidastuu yli satasen vauhdista hiekkasorapinnalla hämmentävän tehokkaasti. Totta kai erikoisrenkaat auttavat. Fysiikan lait hämärtyvät silti.

Ja jos Octalla edetään hankalampaan maastoon, sen maasto-ominaisuudet ovat vielä paremmat kuin tavallisessa Defenderissä. Kahluusyvyys on esimerkiksi nyt tasan metri eli plussaa on 10 senttiä. Maavara on suurimmillaan huikeat 32,3 senttiä, plussaa 32 milliä. Myös nousu- ja jättökulmat ovat kasvaneet.

Pohjassa on panssarointi suojaamassa tekniikkaa kaikkein kivikkoisemmissa paikoissa. Ja tuo suojapanssarointi on hiilikuitua – painon alentamiseksi.

Tekee kipeää, ei haittaa

Koeajon jälkeen emme edes heti osaa analysoida, mitä mieltä olemme Defender Octasta. Niin eri puusta se on veistetty kuin tavalliset autot. Se on yllättävän hyvä monitaituri. Sen maasto-ominaisuudet ovat sellaiset, että harva jos kukaan niitä koskaan täysin hyödyntää. Silti se on riittävän mukava arkiajoihin – tai myös pidemmälle lomareissulle.

Ja mikä tärkeintä… Octa on naurettavan hauska. Moottorin luonne, auton suorituskyky ja kyvykkyys erilaisilla pinnoilla tekevät Octalla ajamisesta suupielet ylös nostattavan kokemuksen. Ja sitten on vielä kaikki se hieno tekniikka, joka auton erillisjousitetusta alakerrasta löytyy. Paketti on melkoinen. Kuten on tietysti hintakin.

Suomessa verotus rankaisee tietysti isolla moottorilla varustettua isoa ja painavaa autoa niin että kipeää tekee. WLTP-kulutus on yli 13 litraa sadalla kilometrillä. Ilman 48 voltin kevythybriditeknologiaa se olisi tosin vielä enemmän.

Octan hinta on siis varsin suolainen 347 199 euroa, josta veroa on lähes 150 000 euroa. Auts. Ensimmäiset viisi autoa saadaan Suomen kamaralle vielä tämän vuoden puolella. Potentiaalista ostajakuntaa siis löytyy myös Suomesta. Ja jos haluaa maksaa vähemmän veroa, Octan saa rekisteröityä myös kevyt maastokuorma-autona. Hinta on silloin 205 800 euroa. Huippunopeus on tosin rajoitettu tällöin lukemaan 90 km/h.

Ja hintaa katsottaessa kannattaa muistaa mitä rahalla saa. Ei pelkästään yhden auton vaan monta ja kyvykästä tuotetta yhdessä ja samassa paketissa.