Koeajo: DFSK EC75 – markkinoiden halvin tonniluokan sähköpakettiauto

DFSK EC75 haastaa rohkeasti tutummalta kuulostavia kilpailijoitaan. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole aivan näiden tasolla.

Uuden automerkin ilmaantuminen katukuvaan kääntää heti päitä ja herättää huomiota latauspaikoilla. DFSK on aikanaan muodostunut Dongfengin ja Sokonin pakettiautoja valmistavan yhteistyöyrityksen nimeksi. Koronan aikana Dongfeng luopui omistuksestaan ja sittemmin Sokon on nimetty uudelleen Seres Automobileksi. DFSK on kuitenkin jäänyt markkinointinimeksi pakettiautoille, joista suurin on EC75.

DFSK EC75 on uusi täyssähköinen haastaja pakettiautojen myydyimpään ”tonniluokkaan”. Tulokkaan kantavuus on peräti 1 200 kg, ja jykevästä ulkonäöstä huolimatta omamassaa on kertynyt vain 1 730 kg. Kuormatilavuudeksi ilmoitetaan 6,7 kuutiota. Kilpailijoista poiketen mallisto on suppea: vain yksi koko ja yksi voimalinja.

Varusteluvaihtoehtoja on kaksi – nyt koeajettu L1-perusmalli maksaa 39 900 euroa, ja kaksi tonnia lisäämällä saa M1:en vakionopeudensäätimellä sekä lisätyillä sähköisillä turvajärjestelmillä. Takana on pariovet ja molemmissa kyljissä liukuovet, tavaratila on valaistu ja varustettu kuormankiinnityslenkeillä.

Vaatimaton varustelu

DFSK EC75:n ohjaamo on kolmelle henkilölle kapea, vaikka apukuskin istuin onkin kahden istuttava. Keskimmäisen selkänojan voi myös taittaa alas työpöydäksi.

Ajoasennosta saa kelvollisen, vaikka ylimääräistä tilaa ei pituussuunnassa olekaan ja ratissa on vain kallistussäätö; etäisyyssäätö puuttuu. Ratin oikea viiksi toimii vaihteenvalitsimena –vasempaan viikseen on vilkkujen lisäksi ahdettu pyyhkimet ja valot. Sivupeilit on säädettävä käsin ulkoa, mikä on nykypäivänä harvinaista, ja istuinlämmittimetkin puuttuvat.

Kojelauta on selkeän pelkistetty: kuvaruutuja on kaksi, mittaristo ja kosketusnäyttö. Mittaristosta näkyy akun lämpötila ja kennojen jännite, mutta mieluummin seuraisi vaikkapa kulutusta ja ulkolämpötilaa.

Lämmityslaitteen säädöt ovat kosketusnäytön alareunassa koko ajan näkyvissä, ja niitä kyllä tarvitaankin järjestelmän suppeuden vuoksi. Lämpötilalle löytyy kyllä asteikkovalinta, mutta sillä ei ole vaikutusta lämpötilaan – vasta valitsemalla päälle Heat-toiminnon vastukset alkavat lämmittää. Astevalinta ei säädä lämpötilaa tämän jälkeenkään, vaan lämmön säätämiseksi lämmitintä on käytettävä päällä pätkittäin. Onko samaa luvassa kesällä ilmastoinnin kanssa?

Tien tukkona

DFSK EC75 on moottoriteholtaan vaatimaton, 70 kW (94 hv). Kiihdytykset ovat kuitenkin liukkaita, sillä kohtuullinen omapaino auttaa. Tehon puute ei pääse vaivaamaan isommillakaan nopeuksilla, sillä nopeus on rajoitettu 85 km/h -mittarinopeuteen. Mittarivirhe on 5 km/h, joten todellista nopeutta on vain 80 km/h, eli rekatkin pyrkivät ohi maantiellä.

Auton keveys on osaksi pienen litiumrautafosfaattiakun (50 kWh) ansiota, mutta tällöin toimintamatkakaan ei häikäise. Tyhjällä autolla lämpimästä tallista plussakelillä ajettuna kulutus jää kohtuulliseen 20 kWh/100 km -tuntumaan, jolloin 230 kilometrin toimintamatka voisi olla kesällä mahdollinen. Kylmemmässä ja kuormattuna ajettaessa kulutus nousee tasolle 30 kWh/100 km, ja toimintamatka putoaa 160 kilometriin.

Edes pienen akun lataus ei suju kovin nopeasti, sillä vaihtovirtalatausta auto huolii vain 6,6 kW:n teholla. Pikalataustehoksi luvataan 50 kW ja se toteutuukin lämpimällä akulla; esilämmitystä ei ole.

Ajettavuudeltaan tulokas ei aiheuta isoja pettymyksiä, jos ei ilon kiljahduksiakaan. Taka-akselin lehtijousitus ei ole tyhjänäkään turhan kimmoisa: akuston paino tasoittaa menoa. Ohjaus on nykytapaan kevyt ja tunnoton. Melutaso pysyy nastarenkaillakin hillittynä. Eniten ajamista häiritsee kaasun ja jarrun herkkyys, etenkin hidastuksissa regeneraation säätö vaatii tarkkaa jalkatyötä.