Koeajo: Ei ihan niin neutraali

Uusi Kia Ceed jatkaa ehkä liiankin tasavahvaa korealaislinjaa. Hyvää: ajoasento, ergonomia. Huonoa: pintakova alusta, nahkeahko suorituskyky, epätarkka vakionopeudensäädin.

Kia Ceed, joka aiemmin tunnettiin kirjoitusasusta Cee’d, oli oikeastaan ensimmäinen suomalaisten sydämiin uinut korealaisauto. Suosiota ei tarvinnut ihmetellä, sillä ominaisuudet olivat eurotasoa, muotoilu miellytti ja pitkä takuu hoiti loput.

Nyt, kolmanteen sukupolveen siirryttäessä, heittomerkin ohella osa asiallisuudesta on pyritty heivaamaan historiaan. Edellismallien suoranselkeät linjat on korvattu pullistelevammilla muodoilla, joista löytää yhtymäkohtia jopa merkin Stinger-sporttisedaniin.

Tavalliselle autoilijalle tärkeämpää ovat kuitenkin käyttöominaisuudet. Niitä lähdimme haarukoimaan malliston yläpäätä edustavalla versiolla. Myöhemmin otamme syvemmät vaikutelmat myös yksilitraisesta bensaperusmallista.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Selkeää ja tukevaa

Ties monennenko kerran on aihetta kehua korealaisohjaamon selkeyttä: kaikki löytyy Ceedistäkin juuri mistä pitää. Kiiltävät materiaalit pyrkivät tuomaan premium-henkeä, mitä tämän malliversion nahkaverhoillut istuimet korostavat.

Niille on myös ilo asettautua, sillä ajoasennon saa säädettyä erinomaiseksi. Niin mittasuhteet kuin säätövarat ovat todella hyvät, ja istuin asettuu ainakin sähkösäätöisenä oikeaoppiseen takakenoon, mikä luo muhkean reisituen.

Takatilat edustavat luokan tavanomaista tasoa: pitkät henkilöt joutuvat hivenen ahtaalle, keskimittaisemmat viihtyvät. Niin ikään normikokoisessa, 395-litraisessa tavaratilassa ilahduttaa mahdollisuus säätää välipohja kahteen eri tasoon.

Ei mukavuushuippuja

Kaikki siis tähän asti hyvin – ja jos tila ei riitä, sitä tulee pian tarjolle Ceed Sportswagon -farmarimallissa. Mutta kun lähdetään liikkeelle, ainakin tämän malliversion kulkua leimaa ei-odotettu nahkeus.

Paitsi, että ohjaus on jätetty keinotekoisen jäykäksi, kaasua pitää polkea aika syvään, jotta konehuoneessa tapahtuisi mitään erityisempää. Arkiajossa tämäkin toki riittää, mutta 1,4-litraiselta turbolta odotettu voimahyöky jää kaksoiskytkinvaihteiston kera uupumaan.

Sport-ajotilassa kulkupuoleen saa tietysti lisää aktiivisuutta. Samalla alkaa kuitenkin turha pienellä vaihteella huudattaminen, vaikkei siihen olisi tasanopeudella tarvetta.

Maantiellä aistii muutenkin, että nyt ei ylletä aivan nappisuoritukseen.

Alusta on viritetty yllättävän pintakovaksi, ja rengasmelua löytyy alemman keskiluokan perustyyliin. Edullisempien versioiden 205/55 R16 -pyörät saattaisivat sopia alle tätä 225/45 R17 -kokoa paremmin.

Suuntavakavuus ei myöskään vaikuttanut parhaalta mahdolliselta, sillä ohjauksen keskialueen epätarkkuus saa aikaan lievää mutta havaittavaa hakemista. Matka-ajon leppoisuutta vähentää myös muutaman kilometrin suuntaansa sahaava vakionopeudensäädin.

Ceed on sikäli hankala auto arvostella, että tavallinen käyttäjä ei välttämättä huomaa siinä erikoista moitittavaa. Mutta kun ratin taakse istuu vaateliaampi kuski, epäkohtia löytyy yllättävän paljon.

Valtaosa näistä lienee kuitenkin juuri tämän version ominaispiirteitä: uskallan väittää, että se karvalakkimalli litran koneella tarjoaa harmittomamman ajokokemuksen, alkaen reilun 20 000 euron hintaan. Tämähän vielä nähdään.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Roman Razinkov

Lisätietoja: www.kia.com/ceed-cd