Koeajo: Honda NT 1100 DCT on mukava matkailija

Honda NT 1100 kätkee täysin uudesta ulkomuodosta huolimatta sisäänsä tutun tekniikan. Moottori ja runko ovat peräisin Honda CRF 1100 Africa Twinistä. Hyvää: ergonomia, suoja ajoviimaa ja sadetta vastaan, moottorin tasainen vääntö. Huonoa: kankea tuulilasin säätö, mittariston käyttöliittymä.

Honda NT 1100 on lainannut rungon ja moottorin suoraan seikkailupyörä Africa Twinistä. Se onkin nerokas tapa laajentaa mallistoa ja tarjota samat hyvät matkaominaisuudet edullisemmassa muodossa motoristille, joka viihtyy pääasiassa kestopäällysteellä.

Matkakäyttöön viritetty

Kaksisylinterisen rivimoottorin 102 hevosvoimaa tarjoavat matkapyörään riittävän suorituskyvyn, ja tasaisen vääntökäyrän ansiosta voimaa on käytössä koko kierrosalueella. Ykkösvaihde on välitetty lyhyeksi, mikä tekee kaupungissa ja ruuhkissa ajon helpoksi. Vastaavasti kuutosvaihde on matkakäyttöön sopivan pitkä, sillä 4 000 kierrosta vastaa noin 125 km/h -mittarinopeutta.

Jousitus on perusasetuksissaan pehmeähkö, mutta sitä pystyy tukevoittamaan helpoilla esijännitysten säädöillä, jos kuorman määrä tai ajotyyli niin edellyttää.

Koeajopyörä oli varustettu DCT-kaksoiskytkinvaihteistolla, joka valitsee automaattisesti oikean vaihteen jokaiseen ajotilanteeseen. Kuljettaja voi valita joko rauhallisempaan ajoon soveltuvan D- tai urheilullisemman S-asetuksen sen mukaan, kuinka korkealla kierrosluvulla haluaa pykälien vaihtuvan. S-asetuksessa on vielä kolme valittavaa tasoa, joten käytännössä eri asetuksia neljä kappaletta.

Vaihdot tapahtuvat molempiin suuntiin pehmeästi ja vailla nykäisyä. Halutessaan kuljettaja voi ottaa käyttöön myös manuaaliasetuksen (M), jolloin vaihdot tehdään vasemman kahvayksikön plus- ja miinusnapeilla. Automaattiasetukset toimivat niin sujuvasti, että nappien käyttöön kyllästyy lyhyen kokeilun jälkeen.

Lähes valmis matkalle

Ajoasento on Africa Twiniä selvemmin eteen nojaava, mutta silti rento. Polvikulma on riittävän loiva, ja istuimen kapean etuosan ansiosta 180-senttisen kuljettajan kantapäätkin yltävät reilusti maahan.

Mittaristo on selkeälukuinen, mutta käyttöliittymä kankea. Tuulilasissa on korkeussäätö, jota valitettavasti pystyy käyttämään vain paikallaan ollessa. Suoja ajoviimaa vastaan on hyvä, mihin isokokoisen tuulilasin lisäksi vaikuttavat katteen sivuille ja alaosaan lisätyt ilmavirtaa ohjaavat evät.

Vakiovarustukseen kuuluvat muun muassa kahvanlämmittimet ja vakionopeudensäädin. 400 kilometrin toimintamatka tankillisella täydentää matkaominaisuudet. Matkailua varten hankintalistalle jäävät 600 euron hintaiset sivulaukut. Manuaalivaihteinen perusmalli tarjoaa muuten samat ominaisuudet 18 995 euron hintaan ja 10 kiloa kevyemmässä paketissa.

Teksti: Janne Huhtala Kuvat: Zep Gori, Ciro Meggiolaro ja Félix Romero