Koeajo: myrsky tyynen edellä – Mercedes-AMG GLC Coupe 63 S 4Matic+

Hevosvoimiahan saa autoon kuin autoon, mutta Mercedeksen coupemaasturin ärhäkkäimmän version paras anti on voiman hallinnassa. Hyvää: vaivaton voima, ajettavuus. Huonoa: tilat, järki.

Déjà vu iskee vahvasti, sillä viime kesän AMG GLC Coupe 43:n jälkeen koeajoon saapuu lähes identtiseltä näyttävä isoveli. Isolla ja pienellä AMG:llä on kuitenkin luonne-ero kuin yöllä ja päivällä. Jos AMG 43 rinnastui rikkonaiseen kesäsäähän, on AMG 63 S enemmän kuin tämän vuoden hellekesä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Muovia ja murinaa

Mercedeksen GLC-katumaasturin loivakattoinen coupe on edelleen auto, jonka merkittävimmät myyntiaseet ovat korkea ajoasento ja ulkonäkö. Järkälemäiseltä tuntuva katumaasturi ei ole järin tilava takapenkin ja tavaratilan suhteen. Kuljettajan työpistettä häiritsevät karmivan muovinen kojelauta ja vuosi vuodelta vanhahtavampi Comand-tietoviihdejärjestelmä. Onneksi sportti-istuimet ovat moitteettomat ja AMG-versiossakin GLC liikkuu hiljaisesti ja mukavasti.

V6-moottoriin pohjautuva AMG 43 oli ristiriitainen tapaus, sillä pienempi voimalinja tuntui perusluonteeltaan kireältä, ikään kuin hihnassa tempovalta koiralta. Kun hihnasta lopulta päästi kiihdytyskaistalla irti, tuntui kieltämättä riittävien voimareservien takana häivähdys hämmästystä. Hampaat eivät täysin vastanneet räksytystä.

Koirat ovat mielessä myös AMG 63 S:n kohdalla, sillä täydet kalorit sisältävä voimalinja käyttäytyy ison koiran varmuudella. Se ottaa rennosti suurimman osan ajasta. Kun ohitusnäkymä aukeaa, ratkeaa tilanne lyhyellä kurkkumurahduksella.

Vaivaton voimalinja

AMG 63 S:n takaa löytyy sinänsä valmistajalleen tuttu resepti. 4,0-litrainen tuplaturboin varustettu V8 tuottaa S-virityksessä tällä kertaa 510 hevosvoimaa ja 700 newtonmetriä vääntöä. Kaikki voima välittyy yhdeksänvaihteisen Speedshift MCT -automaatin kautta 4Matic+-nelivetojärjestelmälle.

Moottorin ja vaihteiston yhteispeli sujuu hienosti erityisesti sporttisemmissa ajotiloissa. Aivan ajatuksen tavoin voimalinja ei kykene reagoimaan kaasupolkimen painallukseen, mutta kauaksi ei jäädä. Koska huippuväännön alue alkaa jo 1 750 r/min kierroksesta, säestää ukkosmaista murinaa tunne aallonharjalla surffaamisesta. Ajotila määrittää myös käytettävän mökän määrää. 0–100 km/h taittuu parin tonnin katumaasturilta 3,8 sekunnissa, huippunopeus on rajoitettu 250 km/h:iin.

Dramaattisempaa GLC 63 S:ssä on kuitenkin tapa, jolla kookas auto hallitsee voimansa. E 63:sta lainattu taka-akseliratkaisu, piristetty etuakseli ja säätyvä kolmikammioinen ilmajousitus antavat GLC:lle Jekyllin ja Hyden kyvyt samoihin kuoriin. Arkiajossa mukava, sporttiasennossa terävä. Itkemään jäävät vain fysiikan lait, eihän katumaasturin pitäisi liikkua näin! Ohjaustuntoa voisi olla enemmänkin, mutta ainakin kuljettajalle välittyy perusluottamusta herättävä tieto auton tekemisistä.

Järkevä vai järjetön?

Viivan alle jää erikoinen yhtälö, sillä AMG:n upean voimalinjan saa Mercedeksen mallistossa monessa eri autossa aina ripeästä AMG GT R:stä rynnäkköfarkku E 63 S:ään. GLC:ssä nähtävä versio onkin eräänlainen kultainen keskitie. Tosin kyllähän liikkumisen voi suorittaa taloudellisemminkin kuin 10,7 litran yhdistetyllä keskikulutuksella.

Toisaalta GLC Coupe on hiukan hölmö auto ihan millä tahansa moottorilla varustettuna. Käytännöllisyyttä kaipaavien kannattaa tähyillä suorakulmaisemman GLC SUV -korimallin perään, Coupen painottaessa ulkonäköä tiloja enemmän. AMG:n ulkonäköpaketti korostaa mallin itsevarmaa ilmettä entisestään. Muut tienkäyttäjät huomaavat erikoisen ajoneuvon taatusti, reaktioiden vaihdellessa tiekiukusta morjenstamisiin. Introvertin autoksi AMG GLC Coupesta ei ole, ei edes rauhallisen sinisenä.

Lopulta on itsestä kiinni, onko järjettömän voiman ja järjettömän ulkonäön yhdistelmä tårta på tårta vai kaksi väärää, joista seuraa yksi oikea. Joka tapauksessa lopputulosta ei voi kuin ihailla.