Koeajo: Pehmeää premiumia

DS 3 Crossback on hienostunut muutenkin kuin ulkokuoreltaan. Hyvää: omalaatuisuus, alusta, hiljaisuus. Huonoa: pieni viimeistelemättömyys, eräät valikkotoiminnot.

DS 3 Crossback on PSA-konsernin kuopusmerkin toinen oma, Citroënistä erillinen automalli. Ulkoisesti auto muistuttaa hieman isoveljeään DS 7 Crossbackia, mutta on ilahduttavasti sitä persoonallisemmin muotoiltu.

Auton sisäilmettä koristavat jo DS 7:sta tuttuun tyyliin vinoneliöt. Sisustus näyttää ylelliseltä, niin kuin yli 30 000 euron lähtöhinnalla tässä segmentissä voi olettaakin. Ulkonäkö voi tunnetusti pettää, mutta tässä tapauksessa se kuitenkin vain hieman juksaa.

Hienostuneen penkin säätövivut ovat köykäisen ja laaduttoman tuntuiset. Muutenkin vivut istuimen ja oven välissä ovat ahtaassa paikassa, mikä saa unelmoimaan sähkösäätöisistä istuimista. Myös ohjauspyörän säätäminen tuntuu jäykähköltä ja viimeistelemättömältä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Illuusio tilavuudesta

Ensivaikutelmaa parantaa istuimen mukavuus: istuin on hieman lyhyehköstä reisituesta huolimatta miellyttävä, kuten ohjauspyöränkin muotoilu. Muualla ohjaamossa viimeistelemättömyyttä ei tunnu, viihdejärjestelmän näppäimet tuntuvat jämäkiltä ja hienostuneisuuden tunnetta tuo myös uniikki suuntamerkin ääni.

Säilytystilaa tavaroille ohjaamossa on kiitettävästi, ja keskikonsolista löytyy myös kännykälle tarkoitettu tila, joka ei vielä tänä päivänäkään ole itsestäänselvyys. Takajalkatilat ovat pienemmät miltä ne näyttävät, mutta niiden kanssa pärjää kohtuullisesti, jos ei kyyditse säännöllisesti koripalloilijoita.

Ranskankermaa pienessä astiassa

DS 3 Crossbackin ajettavuus edustaa juuri sitä, mitä ranskalaiselta premium-merkin statusta tavoittelevalta valmistajalta voi parhaassa tapauksessa toivoa. Jousitus on hienostuneen pehmeä: loivat epätasaisuudet saavat oikein etsimään kuoppia mihin ajaa, jotta pääsee nauttimaan elegantista tuntumasta. Terävät töyssyt eivät suodatu yhtä hienosti, vaan tuntuvat ikävinä tärähdyksinä muuten hienosti toimivan alustan läpi.

Pehmeys vaatii veronsa myös tiukoissa käännöksissä, joissa kallistelu ensimmäisellä kerralla suorastaan säikäyttää. Ohjaus jatkaa alustan linjaa, ratin veivaaminen tuntuu miellyttävän pehmeältä pienoisesta tahmaamisesta huolimatta.

Pehmeyden trion täydentää voimansiirto. Kahdeksanportainen automaattivaihteisto lukee kuljettajan ajatuksia pienen totuttelun jälkeen niin hyvin, ettei siihen tule kiinnitettyä myöhemmin lainkaan huomiota.

Hienosäätöä premium-tasolle

Harmi, että auton tulisi tarjota kuluttajalle muutakin kuin pehmeyttä. 130-hevosvoimainen bensiiniturbo riittää tehoiltaan autolle hyvin, mutta moottoritielle kiihdyttäessä kaipaisi parempaa kaasun vastetta, ettei poljinta tarvitsisi iskeä aina pohjaan asti.

Viihdejärjestelmä on hienon näköinen ja toimintoja riittää liiaksi asti. Vaikka fyysisten näppäimien karsiminen auton sisältä on oikea suunta, joidenkin toimintojen kaivaminen valikkoinfernosta turhauttaa.

Kokonaisuutena DS3 Crossback on ilahduttavan erilainen auto premium-markkinoille, mutta kaipaa vieläkin jotain oikeasti iskevää, jotta pystyisi kilpailemaan asiakkaista paikkansa markkinoilla vakiinnuttaneiden premium-merkkien kanssa.

Teksti: Eetu Kokkonen Kuvat: Jari Saarentaus