Koeajo: Perästään persoonallinen Volvo S60 T5

Uusi Volvo S60 on ruotsalaisvalmistajan nykytarjonnasta urheilullisimman oloinen. Hyvää: sopusuhtainen sporttisuus. Huonoa: ei mikään mukavuuden ylistys.

Volvo S60 on järjestyksessä viimeinen malli, joka siirtyi käyttämään Volvon kookkaampien mallien SPA-perusrakennetta. Tuon jatkumon alkamisestahan on kulunut jo neljä vuotta, ja pioneerimalli eli iso XC90-katumaasturi onkin juuri kasvojenkohennusiässä.

Uusi S60 sai viimevuotisen esittelynsä yhteydessä runsaasti julkisuutta siitä, että mallia ei enää valmisteta laisinkaan dieselmoottorisena. Niinpä versiovalikoima kattaa nyt koeajetun T5-bensakoneen (250 hv) lisäksi pienempitehoisen T4:n (190 hv) sekä ladattavan T8-hybridin (390 hv).

Jälkimmäisen mallin voi Polestar-päivittää vieläkin voimakkaammaksi, aina 405 hevosvoimaan asti. Halutessaan T5:n saa myös nelivetoisena, kun T4 on aina etuvetoinen ja T8 kaikista nurkista raapiva.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kiiltoa ja keskittymistä

Nuo teholukemat antavat osaltaan viitteitä urheilullisuudesta, johon nyt kolmanteen sukupolveensa kääntyvä S60 on koko mallihistoriansa ajan totuttu yhdistämäänkin. Niinpä nyky-Volvoille ominaisen, hieman täristävän alustavirityksen, kuten kovapintaiset nahkaistuimet, antaa juuri tässä autossa anteeksi.

Myös ohjaukseen on luotu vastetta, sillä varsinkin Dynamic-asetuksessa ratin kääntöä kaarteessa seuraa tehostuksen tuntuva väheneminen.

Puhtiakin piisaa, mitä nyt automaatti vähän viivyttelee alaspäinvaihdoissa. Auto siis tuntuu noin ylipäätään tutulta, ja sama pätee sisustuksen designiin. Tyylikäs ja toimiva se edelleenkin on, mutta voisiko eri Volvojen välille loihtia jo enemmänkin mallikohtaisia vaihtelevuuksia?

Niitä onneksi löytyy auton ulkopuolelta. Keulaa on tosin hyvin vaikea erottaa valmistajan muista tuotteista, mutta takapäässä asiat ovat jo uniikimmin. Toisin kuin isoveli S90:ssä, jonka rekisterikilpi löytyy puskurista, S60:ssa numerolaatta on nostettu takavalojen väliin. Muotoilu on kaikkiaan sopusuhtainen ja, tässäkin, sporttinen.

Takanakin tilaa

Vaikkei kyse olekaan kartanomallista, myös S60:een on järjestetty monikäyttöisyyttä – kunhan sen ensin löytää. Takaselkänojien vapautusnappulat on nimittäin kätketty hattuhyllyn vasempaan reunaan, paikkaan, mistä ainakin allekirjoittanut bongasi ne vasta kosketusnäyttöön koostetun käyttöohjekirjan selailun jälkeen.

Kohtuullisen tilavasta kontista löytyy suksiluukku, sukuvikanaan sama aukon pienuus kuin muissakin Volvoissa. Pikanttina lisänä tulee vielä takaluukussa oleva nappula, jolla auton ovet lukittuvat automaattisesti luukun sulkemisen jälkeen – eipähän tarvitse hamuta avainta taskusta, kun kädet on miehitetty ruokakasseilla. Keskuslukituksen aktivoitumisen takuulla tajuaa, sen verran äänekkään rapsahduksen proseduuri pitää.

Akseliväli on identtinen V60-farkun kanssa, joten pitkät henkilöt mahtuvat myös S60:n takapenkille hienosti. Pääntila on luonnollisesti niukempi mutta riittävä, ja lukeutuu sitä paitsi sporttisedanien väljimpään päähän. Reisitukea ei tässäkään Volvossa ole tarjolla kovin pitkää matkaa varten.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Lauri Ahtiainen