Koeajo: peruspremiumia – Jaguar F-Pace 20d

Kun Jaguar F-Pace:sta vähennetään kaksi sylinteriä ja varusteita, lähestytään maan pintaa niin mielikuvissa kuin ominaisuuksissakin. Hyvää: ajoasento, tilat. Huonoa: moottorin ääni, viivyttelevä vaihteisto.

Koeajoimme viime syksynä Jaguar F-Pace -katumaasturin paremman pään mallin, mausteinaan kolmilitrainen V6-diesel, 22-tuumaiset pyörät ja huipputason Portfolio-varustelu. Tykkäsimme tuosta SUV-maailman ja urheilullisuuden yhdistelmästä.

Jutun päätteeksi tosin kirjoitimme varauksen:

”Lopullisen mielipiteen muodostamiseksi täytyy kuitenkin vielä kokeilla kaksilitraisella nelosdieselillä varustettua perusversiota. Samalla saadaan vastaus siihen, kuinka paljon joutuu tinkimään, kun hinnasta putoaa pois noin 20 000 euroa.”

Sen tarkistuskoeajon aika on nyt. Alle saamamme Jaguar F-Pace oli juurikin kaksilitrainen ja automaattivaihteinen, ja varustettu toiseksi edullisimmalla eli Prestige-tasolla. Hinta ilman lisävarusteita on mainitut pari kymppitonnia edullisempi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Valiovaatimattomuutta

Lopputulema oli valmis jo oikeastaan ensimmäisenä koeajopäivänä. Jaguar F-Pace 20d:n olemus on yllättävänkin selvästi tuota aiemmin ajettua 30d-mallia vaatimattomampi.

Eräs suurimmista identiteettimuutoksista tekevät pienemmät pyörät. Lisävarusteiset 19-tuumaiset kiekot eivät ole alimittaiset, mutta paksujen korilinjojen kanssa eivät myöskään yhtä kuvaukselliset. 18 tuuman perusvanteet vähentänevät sporttisuutta entisestään.

Sisustuksessa asiat ovat hivenen arvokkaammin – siis nopealla vilkaisulla. Jaguar F-Pace 20d Tarkemmin tarkasteltuna istuinten köyhempi nahkaverhoilu, halvemman oloiset jalopuupaneelit ja kojelaudan päällystäminen muovilla nahan sijaan arkipäiväistävät tunnelmaa tuntuvasti.Muokattava digimittaristo ja kierrettävä vaihteenvalitsin sentään ovat piristävän näköisiä ja käteviä yksityiskohtia. Myös leveä keskikonsoli, jota käytetään miltei identtisenä Jaguarin muissa malleissa, istuu massiiviseen autoon pikkuveljiä paremmin.

Tilavaa, muttei niin mukavaa

Ydinasiat, kuten ajoasento, matkustamotilat ja tavaratila muunneltavuuksineen ovat F-Pacessa mallissaan. Tältä osin auto asettuu kilpailemaan jopa kaikkein suurimpien katumaasturien kanssa – edellyttäen, ettei kolmas penkkirivi kuulu toivelistalle.

Järkevämmin rengastetun perusmallin ajomukavuudelta odotimme paljon, mutta jouduimme hieman pettymään. Kumien suurempi ilmatila ei F-Pacen tapauksessa realisoitunut pehmeämpänä kulkuna, vaan vaikutelma oli pikemminkin päinvastainen.

Kun tähän yhdistää moottorin karkean käyntiäänen erityisesti kovemmissa kiihdytyksissä, glamour karkaa kauemmas viime syksyyn verraten. Kaiken lisäksi 80 km/h vauhdissa ohjaamoon välittyy jyrinää, kun kierrokset asettuvat suurimmalla vaihteella liian alas.

Kolmilitraiseen pataan nähden tehoa uupuu 120 hevosvoimaa ja vääntöä 270 Nm, mutta alla olevaan tekniikkalaatikkoon täytetyt loppulukemat ovat nekin varsin mallikelpoisia. Lisäksi tämä moottori on osoittautunut mittauksissa todella taloudelliseksi.

Maantieohituksiin voimaa saisi tosin olla enemmänkin, ja automaatin alaspäinvaihdot tulevat varsin verkkaisina. Sen sijaan kaasupolkimeen reagointi on 30d-mallia pehmeämpää. Ohituksissa saa silti olla tarkkana, koska ohjauspyörä elää voimakkaasti urien mukaan.

Edullisemmin ja erikoisemmin

Kaiken kaikkiaan F-Pacen kaksilitraisessa mallissa korostuvat samat ristiriidat kuin identtisellä moottorilla varustetussa XE-sedanissa. Autosta kyllä löytyy ominaisuuksia ja luonnettakin, mutta kivikovassa saksalaisseurassa anti jää vähän laimeaksi.

Nyt koeajettu F-Pace ei ole ihan hinnat alkaen -versio, vaan mallistosta löytyy vieläkin maanläheisempiä vaihtoehtoja. Tämän saman moottorin saa halutessaan manuaalivaihteisena nelivetona tai jopa käsin hämmennettävänä takavetona!

Etenkin viimeksi mainittu vaihtoehto on erikoinen, sillä vastaavaa voimansiirtojärjestelmää ei kilpailevien premium-merkkien maastureista löydy. Massasta erottuminen ei siis välttämättä tarkoita hankintabudjetin venyttämistä äärimmilleen.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus