Koeajo: perusvarma mökkiteiden taltuttaja

Toyota Corolla Touring Sports 2.0 Hybrid Trek

Toyota Corolla Trek, ominaisuuksiltaan tasavahva kansanauto korotettuna farmarina, ajaa asiansa yllätyksettömästi. Hyvää: voimalinja, kulutus, mittaristo, vaivattomuus. Huonoa: ajomelu ajoittain, selkänojan säätö, nelivetoa ei tarjolla, pienet perävaunumassat.

Toyota Corolla Trek soveltuu kuljetuskykyjensä ja tavallista korkeamman maavaransa puolesta hyvin monenlaiseen harrastekäyttöön. Autosta on sorapintaisten ja kehnokuntoisten mökkiteiden taltuttajaksi. Maavaraa on 20 milliä perus-Corollaa enemmän, 155 milliä kaikkiaan.

Maastoautoa Corollasta ei kuitenkaan saa, eikä automalliin ole tarjolla nelivetoa esimerkiksi kilpailija Škoda Octavia Scoutin tapaan – jossa maavaraa on muuten 171 milliä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tuttu ajotuntuma

Ajotuntuma on tyypillistä Toyotaa. Suuntavakavuutta on maantieajossa tarjolla riittävästi, joskin japanilaisen alustaratkaisu on pehmeähkö. Mutkateillä ja kaarteissa saa varautua kallisteluun.

Alusta ja jousitus kuolettavat epätasaisuudet varsin hyvin, mutta nastarenkaiden rallatus pilaa tunnelmaa: rengasäänet kantavat häiritsevästi matkustamoon saakka.

Ohjaus on varsin voimakkaasti tehostettu. Ratkaisulla on puolensa ja puolensa: autoa on kevyt käsitellä pysäköintihalleissa, mutta toisaalta matka-ajossa kaipaa tanakampaa ohjaustuntumaa.

Aina automaattina

Corolla on hybridimallina aina automaattivaihteinen. Portaattomaan voimansiirtoon perustuva hybridivoimalinja on Toyotan valtti, onhan valmistajalla pitkä kokemus hybridien kehittäjänä. Taloudellisella Atkinson-syklillä toimiva bensiinimoottori, sähkömoottori ja generaattori ovat pyhä kolminaisuus, joka pelittää oivasti yhteen. Yhteispeliä voi ajon aikana seurata näytöltä.

Arkiajossa voimalinja osoittautuu toisaalta riittävän tehokkaaksi, toisaalta varsin pihiksi. Auto on vaivaton matkakumppani, eikä kuskin tarvitse vaivata päätään teknisillä ratkaisuilla.

Koeajossa oli varsin helppoa yltää liki luvattuun 5,3 litran keskikulutukseen satasella. Pihiyden näkökulmasta Corolla on omiaan kaupunki- ja taajama-ajoon, minkä havaitsimme myös taannoisessa parivertailussa.

Corolla kiihtyy tarvittaessa rivakasti ja viiveettömästi, voimaa siis riittää ohituksiin nopeusalueella 80–120 kilometriä tunnissa. Näillä kyvyin Corolla on vaivaton kuormajuhta myös pidemmillä ajotaipaleilla.

Valmistajan vahvasta uskosta koeteltuun tekniikka kielii hybridijärjestelmän takuu, joka on 5 vuotta / 150 000 km. Kolikon kääntöpuolelta löytyvät perävaunumassat, jotka ovat hybridien tapaan varsin alhaiset.

Omaa ilmettä

Jos on halua erottua edes hieman autollaan naapuruston Corolloista, niin korotettuna malliversiona omanlaista ulkoilmettä luovat helmojen korisarja ja kynnyslistat.

Sisällä ilme on varsin muovinen. Mittaristo on näkymiltään selkeä ja hieman räätälöitävissä. Kosketusnäyttö on kahdeksantuumaisena mukavan kokoinen.

Ajoasennon saa säädettyä kohtuullisen hyvin, kiitos etuistuimen ja ohjauspyörän säätövarojen. Reisitukea on riittävästi, joskin vipuratkaistu selkänojan kallistussäätö jättää toivomisen varaa: pyörösäätimellä asento säätyisi tarkemmin.

Takana istutaan varsin matalalla, joten matkustajilla polvet nousevat hieman koukkuun.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Vakiosuosikki

Toyotan tasavahvuus näkyy myös tässä autossa, olipa kyse ominaisuuksista, käytettävyydestä tai muotoilusta. Tasavahvuus tarkoittaa toisaalta sitä, ettei automalli erotu erityisen persoonallisena. Toisaalta siinä ei ole mitään vikaa, onhan Corolla ollut suomalaisten ikisuosikki ja alkuvuoden ylivertaisesti myydyin automalli.

Edullisimmillaan korotetun farmarikorisen hybridi-Corollan saa 31 588 eurolla, jolloin bensiinimoottori on 1,8-litrainen. Koeajetussa autoyksilössä on lisävarusteita hieman yli 2 000 eurolla, kuten led-ajovalot mukautuvilla kaukovaloilla, pysäköintitutkat eteen ja taakse, älypuhelimen langaton lataus sekä avaimeton sisäänkäynti ja käynnistys. Mukavuutta kauppareissuilla tuo jalkaa heilauttamalla toimiva sähköisesti aukeava ja sulkeutuva takaluukku.

Teksti ja kuvat: Marko Jokela