Koeajo: premiumista perheeseen – Opel Insignia Grand Sport

Turhat koristeet pois ja tilaa tilalle: Opel Insignia luottaa taas perusasioihin. Hyvää: sisätilat, ajettavuus, yleinen helppokäyttöisyys. Huonoa: verkkaiset kiihdytyksen alut.

Aina eivät asiat ole sitä miltä ne näyttävät. Opel Insignia on säilyttänyt toisessa sukupolvessaan pitkänhuiskean muodon, mutta pinnan alla on muuttunut paljon – niin sisätilojen fyysisten mittojen kuin sitä kautta auton olemuksenkin puolesta.

Laatikosta palleroon

Opelin ylemmän keskiluokan mallit olivat aina 2000-luvun alkuun asti todellisia järjen ilmentymiä: usein vähän värittömiä, mutta ehdottoman tilavia ja tasapainoisia perheautoja, jotka yleensä sijoittuivat muiltakin ominaisuuksiltaan luokkansa kärkipäähän.

Vuosi 2008 muutti suunnan. Premium-muoti oli levinnyt perheautoluokkaankin, ja myös Opel tavoitteli trendiä tuomalla myyntiin Insignian. Audimaisine muotoineen se oli tyystin eri maata kuin funktionaalisen särmikäs Vectra-edeltäjänsä.

Insignian pyöreissä linjoissa ei sinänsä olisi ollut mitään vikaa – auto näytti, ja näyttää yhä edelleen – tyylikkäältä. Mutta kun sisätilat oli liki viisimetrisessä korissa jätetty lapsipuolen asemaan, huikean väljää viimeistä Vectraa tuli autoon ahtauduttaessa todella ikävä.

Pituus jäi…

Uusikaan Insignia ei ole mikään kääpiö: 4,9 metrin kokonaispituus on enemmän kuin vaikkapa luokan kiintotähdillä Ford Mondeolla ja Volkswagen Passatilla – jotka ovat kenties Opelin suurimman mallin läheisimmät henkiset kilpailijat.

Pituus ei jää pimentoon mustaa viistoperää ulkoapäin tarkasteltaessa. Etenkin peräylitys venyy kuin salmiakkipurukumi, ja saa osaltaan koeajoauton pyöräkoon näyttämään aika pieneltä – todellisuudessa alla pyörivät normaalit 225/55 R17 -kumit.

Mutta vaikka taskuparkkiin peruuteltaessa pitää toisinaan käyttää kenkälusikkaa, eipä haittaa, sillä ristiriitaa tilankäytön suhteen ei Insigniassa enää ole.

…tilat tulivat

Kun akseliväli on kasvanut peräti yhdeksällä sentillä, takapenkille on loihdittu aivan olennaisesti lisää polvitilaa. Edes 190-senttiset eivät enää joudu neuvottelemaan edessä istujien kanssa hyvän matkustusasennon saamiseksi.

Tässä Grand Sport -korimallissa vain pää hipoo hujopilla kattoa: aiempien istumistemme perusteella Sports Tourer -farkku poistaa tämän epäkohdan, jos tarve on.

Tavaratilasta on deletoitu tilaa vievät sisäpaneelit niin kontin sivuilta kuin takaluukustakin, joten kamaa mahtuu kyytiin ihan toisella tavalla kuin ennen. Maailman korkeimpia tämä Grand Sportin kontti ei tosin ole, laakeutta puolestaan löytyy senkin edestä.

Tila laajenee nappuloista kolmessa erisuuruisessa osassa, eli pitkien esineiden kuten suksien kuljettaminen ei ole ongelma. Säälihän se olisikin nostaa pitkän auton katolle boksi vain yhden, helposti toteutettavan aukon puuttumisen takia.

Kuin vanha tuttu

Kaikki siis hyvin tilojen osalta. Sitten pääsemme alueelle, joka olikin Insigniassa koko lailla kunnossa jo ennen malliuudistusta, nimittäin ajamiseen.

Istahtaminen ja liikkeelle lähteminen ei tuota suuria tunteita, vaan erinomaisen ajoasennon (ainakin koeajoauton lisävarusteisilla AGR-istuimilla), luontevasti toimivien hallintalaitteiden ja simppelin kojelaudan kanssa on mutkatonta työskennellä.

Hieman syvempi tutustuminen tuottaa sentään jotain kritiikinkin aihetta. 1,5-litrainen ahdettu bensiinimoottori ei ole laiska, mutta yhdistettynä automaattiin kulkupuolta täytyy toisinaan kaivella hieman normaalia syvemmillä kaasupolkimen painalluksilla. Tämä saa aikaan illuusion voimanlähteen vaatimattomista varoista.

Ajettava ja säädettävä

Ajettavuus on Insigniassa mallillaan, tarkasteltiin sitten ohjaustuntoa, suuntavakavuutta tai kaarrekäytöstä. Etenemiseen ei tule juuri kiinnitettyä huomiota, vaan auto ikään kuin hoitaa hommat itsekseen, kuljettajan kaitsematta.

Alustassakin se tärkein eli matkustajien mukavuus maantiellä on läsnä turhanpäiväisen pintakovuuden sijaan, tosin kolahtelua kuuluu kovemmissa kuopissa selvemmin kuin tässä koko- ja hintaluokassa olisi hyväksyttävää.

Detaljikiitoksena voi kertoa mukautuvan vakionopeudensäätimen kehittymisen, sillä nyt vauhtia voi säätää 1 km/h välein, kun aiemmin ainoana vaihtoehtona oli todella harva 5 km/h porrastus. Vain kolmiasentoinen etäisyyden säätö, joka lisäksi pitää kauimmassakin asennossaan aika lyhyen turvavälin edellä ajavaan, sen sijaan kaipaisi kehittämistä.

Takaisin ruotuun

Pieniä epäkohtia, joista osa lueteltiin jo farkkumallin koeajossa, aina löytyy. Silti kun tärkeimmät ominaisuudet ovat Insigniassa kuten pitää, Opelia voi onnitella oikeasta linjanvedosta. Aivan kuten Vectrat ja niitä edeltäneet Asconat, kyseessä on konstailematon perusauto, jonka identiteetti on ehyt.

Sen sijaan tulevaisuudessa kaikki onkin taas auki. Millaiseksi Opelien järki/tunne -suhde mahtaakaan lähivuosina kehittyä, kun saksalaismerkki siirtyi tänä vuonna samaan yhtymään ranskalaisten Peugeotin ja Citroënin kanssa?

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Lauri Ahtiainen

Lisätietoja: www.opel.fi/insignia-grand-sport