Koeajo: Range Rover jaksaa viehättää viidennessäkin sukupolvessa

Vuosien myötä luksuskatumaasturiksi kehittynyt Range Rover on entistä jylhempi pehmeämmistä muodoista huolimatta. Hyvää: Kokonaisvaikutelma, alustan mukavuus, vaivattomuus Huonoa: Pintakovuus isoimmilla renkailla, ei-ladattavien mallien hinta

Alkuperäinen Range Rover esiteltiin maailmalle vuonna toukokuussa 1970. Vuonna 2022 auto on siirtynyt viidenteen sukupolveensa – eli uusi luksusmaasturi on esitelty keskimäärin kymmenisen vuoden välein. Tänä päivänä tällainen julkaisutahti luetaan automaailmassa hitaanpuoleiseksi.

Hitaan tahdin vuoksi uudistukselta myös usein odotetaan hieman enemmän. Ei Range Rover pääse lähellekään pari vuotta takaperin esitellyn Defenderin hypelukemia.

Keulasta auto on hyvin saman tyylinen edeltäjän kanssa, tästä huolimasta malli rakentuu uudelle MLA-flex-perusrakenteelle. Perusrakenteen luvataan olevan aiempaa hiljaisempi ja värinättönämpi. Range Rover on kasvanut edelliseen sukupolveen nähden viitisenkymmentä milliä, ja sama muutos näkyy myös akselivälissä. Tästä huolimatta massa on pysynyt samoissa lukemissa kuin edeltäjämallissakin. Tarjolla on tuttuun tapaan kaksi eri akseliväliä: 2 997 ja 3 197 mm. Koeajoyksilömme on lyhyempää mallia.

Tämän päivän parhaat palat

Oven avatessa Range Rover laskeutuu viisi senttimetriä alemmas sisäänkäynnin helpottamiseksi. Ohjaamossa odottaa 24 eri suuntaan säätyvä nahkaistuin hieronnalla varustettuna. Ohjaamo on tuttuun tapaan koristeltu puulistoilla, ja keskikonsolista löytyy nyrkkiin puristettava vaihteenvalitsin, sekä rullalla toimiva ajotilavalitsin. Lämpötilaa säädetään Land Roverin muista malleista tutuilla pyörö/painokytkimillä.

Kaikkiaan ensivaikutelma on siis tämän päivän trendien varjolla jopa niin sanotusti perinteinen. Kuitenkin mittaristo on aina digitaalinen, ja tietoviihdejärjestelmä on päivitetty huomattavasti aiempaa nykyaikaisempaan Pivi Pro:hon 13,1-tuumaisella kosketusnäytöllä – joka on itse asiassa valmistajan suurin näyttö koskaan.

Vaikka nykyaikana tulee koeajettua huomattava määrä katumaastureita, tuntuu ajoasento Range Roverissa heti korkealta ja jylhältä kuten kuuluukin. Konepellin äärirajat on helposti hahmotettavissa, ja näkyvyyttä parantaa joka suuntaan tuijottava pysäköintikamerajärjestelmä. Järjestelmässä on myös erillinen perävaunutila, joka näyttää ruudulla ainoastaan kärryn sivut – eli häivyttää kärryn kuvasta kokonaan. Pikaisella testaamisella ominaisuus tuntuukin varsin näppärälle.

Laatuvaikutelma on odotusten mukainen – erinomainen. Ainoastaan rattipainikkeet tuntuvat muuhun ympäristöön nähden hieman muovisille ja halvoille.

Ajoasennon saa säädettyä helposti mieleisekseen, useiden säätömahdollisuuksien vuoksi kaikkea ei saa tehtyä oveen sijoitetuista kytkimistä, vaan hienosäädöt on tehtävä kosketusnäytön kautta. Ajaessa ei kovin näppärää, mutta harvoin esimerkiksi penkin sivuttaistukea tarvitseekaan säätää ajon aikana.

Säilytystilaa pienelle tavaralle on todella hyvin, kiitos erittäin syvän kolon kyynärnojan alla. Hanskalokeroitakin on kaksin kappalein.

Takajalkatilaa on riittävästi, kuten auton ulkomitoista voi olettaa. Kuitenkin polvitilaa olisi odottanut hieman enemmän, pitkän kuljettajan taakse istuvan polvet voivat ottaa etupenkkiin kiinni, mutta matkustusmukavuus on silti hyvällä tolalla. Ja sähköllä kaatuvan keskikyynärnojan kosketusnäytön kautta vänkärin istuimen saa taitettua etuasentoon, jolloin takana istuvalle on tarjolla ministeritason jalkatilat.

Tavaratilaa on lyhyessäkin mallissa erinomaisesti. Oikeastaan mallille tyypillisesti kahdessa osassa aukeavan takaluukun vuoksi pidemmän kontin perälle olisi jo vaikea ulottaa.

Sähköä myöhemmin

Myöhemmin kuluvana vuonna Range Rover tulee tarjolle lataushybridinä, ja vuoden 2024 tietämille lupaillaan myös täyssähköistä mallia. Koeajoyksilö on kuitenkin varustettu kolmilitraisella dieselmoottorilla – joka sekin sopii hyvin maasturimaiseen imagoon. Koeajoyksilön tehokkaammalla dieselmoottorilla luksusmaasturi liikkuu tarvittavan rivakasti, mutta auton massan vuoksi rakettimaista kiihtyvyyttä ei ole tarjolla. Perinteinen voimalinja toimii muuten hienosti, vaihteiston toiminta äkkitilanteissa tuntuu vienosti hitaalle, mutta ei häiritsevissä määrin.

Sen sijaan kulutuslukemat laittaa miettimään: vaikka yhdistetyn moottori- ja maantieajon reilun kahdeksan litran keskikulutuksen ymmärtää kun vilkaisee auton massaa, niin nopeasti alkaa toivoa lataushybridiä nopeasti saataville. Kevythybriditekniikasta huolimatta D350-tekniikka ei ole ekoihmisen valinta.

Ja rehellisesti on sanottava, ettei ratissa äkkinäistä voimalinjaa kaipaakaan. Meno on kokonaisvaltaisen letkeää, alusta ottaa isommat töyssyt vastaan edustusautomaisesti keinahdellen, mutta silti auto pysyy mutkissakin jokseenkin ajettavana. Kabiiniin kantautuvat melut pysyvät minimaalisina, mutta pientä rengasmelua on havaittavissa ainakin valtavilla 23-tuumaisilla renkailla ajettaessa. Muutenkin renkaiksi kannattaa harkita tuumaa tai kahta pienempiä, sillä matala rengasprofiili tuo esille pientä pintakovuutta.

Ensimmäistä kertaa Range Roverissa on myös nelipyöräohjaus, joka tekee kääntöympyrästä lähes yhtä tiukan kuin esimerkiksi Volkswagen Golfilla. Toteutus on onnistunut, sillä kaupunkinopeuksissa ajolinjoja ei joudu juuri paikkailemaan vaan tuntuma on kaikkiaan luonnollinen.

Kattava kokoonpano

Kaikkiaan Range Rover tuntuu yhä vetävältä kokonaisuudelta. Autosta on vaikea nostaa esiin mitään tiettyä vetovoimatekijää, mutta eheän kokonaisuuden ansiosta auto ansaitsee luksusmaasturin arvonimen heittämällä.

Jos kuitenkin kaipaa kyseistä koeajoyksilöä kovempaa luksusta, niin tarjolla on malliston kruunaava SV-malli, jonka saa 4,4-litraisella BMW:n V8-moottorilla maksamaan jopa 400 000 euroa. Tällöin takana on tarjolla oikeasti ministeriluokan oltavat, ja silti myös kaikki koeajoyksilön maasto-ominaisuudet tasauspyörästön lukkoa myöten.

Malliston syömähampaaksi kuitenkin muodostunee lataushybridimalli. P440e PHEV -mallin verollinen hinta alkaa 148 841 eurosta, kun edullisimmasta dieselmallista D250 MHEV:stä saa pulittaa samalla varustelulla lähes 40 000 euroa enemmän.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen