Koeajo: Tasaisuuden ylistys

Hyundain pienokaisesta on vaikea löytää moitittavaa. Hyvää: tilat, 7 vuoden takuu, automaatti, vaivattomuus, suorituskyky. Huonoa: ristiseläntuen puute, hätäjarrutus ei kuulu varustukseen.

Hyundai i20 on valmistajansa yksi tärkeimmistä malleista Euroopassa. Nyt mallia on uudistettu niin sisältä kuin ulkoakin. Ulkoa uudistumisen erottaa helpoiten takaa, jossa rekisterikilpi on siirretty puskurista takaluukkuun ja mikä parasta, avauskahva luukun alareunasta rekkarin yläpuolelle. Edessä maski irvistää entistä leveämmin. Samalla tietysti valot ja puskurit ovat muotoiltu uudelleen.

Sisälläkin muutokset ovat vaatimattomia, osa verhoilumateriaaleista on uusia, liitettävyyspalveluja ja kosketusnäytön toimintoja on kehitetty. Teknisesti merkittävin muutos on seitsenvaihteisen kaksoiskytkinvaihteiston lisääminen mallistoon, vanhaan automaattiin verrattuna se on taloudellisempi ja verotuksen kautta merkittävästi halvempi. Sen saa myös perusvarusteltuna, vaikka esittelyauto olikin kallein versio.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ruudikas turbomoottori

Uuden kaksoiskytkinautomaatin saa vain litraisen kolmisylinterisen turbomoottorin molempien versioiden (100/120 hv) pariksi. Ne ovat muutoinkin paras valinta i20:n nokalle, iskutilavuudeltaan suurempi vapaastihengittävä 1.2 (75 hv) on niihin verrattuna puhditon ja vain hitusen halvempi. Dieselit ovat poistuneet valikoimasta kokonaan.

Ajossa oli turbomoottorin tehokkain 120-hevosvoimainen versio. Kevyt i20 lähtee sillä innokkaasti niin liikennevaloista kuin ohituksiinkin. Vaivattoman ajon kruunaa sujuvasti ja pehmeästi toimiva vaihteisto. Se osaa välttää moottorin alakierroksilla olevan hengettömän kohdan, muttei silti huudata sitä tarpeettoman suurilla kierroksilla. Suorituskykyyn nähden kuuden litran kulutusta voi pitää kohtuullisena.

Comfortissa kaikki tarpeellinen

Ajetun tehokkaimman moottoriversion saa vain kalleimmalla Style-varustetasolla. Se on harmi, sillä silloin hinta pompsahtaa jo pitkälle yli 20 000 euron. Style tuo mukanaan paljon mukavaa, kätevää ja kaunista katsoa, mutta kaikki tarpeelliset varusteet on jo keskimmäisessä Comfort-tasossa. Perustaso Fresh säästäisi vielä 600 euroa enemmän, mutta sitten joutuu pärjäämään ilman mm. bluetoothia, peruutustutkaa ja vakionopeudensäädintä.

Merkillisintä on, että hätäjarrutus ja muut elektroniset turvavarusteet eivät kuulu edes kalleimpaan Style-tasoon vaan ne pitää poimia lisävarustepaketeista. Vastaavasti Hyundai ilahduttaa helppokäyttöisyydellään. Kaikki toiminnot ovat selkeitä, nappulat isoja ja kosketusnäytön toiminnot loogisia käytettävyydeltään.

Sukua ralliautolle

Hyundain menestynyt WRC-ralliohjus pohjautuu etäisesti i20-malliin, mutta WRC:n räjähtävyydestä perusmalliin ei ole tarttunut hitustakaan. Toisaalta i20:n järkevällä tilankäytöllä, mukavuusvarusteilla ja helppokäyttöisyydellä ei voiteta ralleja. Vaikkei rallimekaanikkoja ole päästetty vakiomallin kimppuun, i20:n ajettavuus tuntuu aiempaa paremmalta. Ohjauksen tarkkuus herättää luottamusta, tuntoa voisi olla vieläkin enemmän. Jousituksessa on sopiva kompromissi jämäkkyyttä ja arkipäivän mukavuutta. Alhainen melutaso täydentää kokemuksen.

Hyundain pienokainen on luokan hiljainen oppilas. Se ei loista hikipinkona millään ominaisuudellaan, mutta opettaja ei saa sitä kiinni myöskään pienimmästäkään rikkeestä. Se on kaikissa aineissa vähintään keskitason yläpuolella. Tasaisuutta ja huomaamattomuutta voi pitää tylsyytenä, mutta siinä on ainekset myös menestykseen.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka

Lisätietoja: www.hyundai.fi/i20-hatchback