Koeajo: Tervetuloa Kia K4 – näkemiin Ceed

Kia K4 korvaa mallistosta poistuvan Ceedin.

Kia K4 kohtaa ison haasteen suositun Ceedin korvaajana. Lähes 20 vuotta myydyimpien C-segmentin viistoperien joukkoon kuulunutta Ceediä on iso kanta, heittomerkillä tai ilman. Kuitenkin perinteinen viisiovinen perheauto on jo uhanalainen citymaasturien ja crossoverien puristuksessa. Lisäksi K4 antaa tasoitusta jättäessään farmarikorin pois valikoimasta, eikä USA:n markkinoilla olevaa porrasperääkään aiota tuoda. K4 on aina viisiovinen pystyperä, tosin hivenen pidempänä osuu johonkin luiskaperän ja farmarin välimaastoon.

Ceediä mainostettiin eurooppalaiseen makuun tuunattuna Euroopassa suunniteltuna ja valmistettuna. Sähköautojen viedessä valmistuskapasiteettia Euroopassa K4 tuodaan tänne Meksikosta. Ensimaistelussa uutuus kuitenkin tuntui aivan odotetulta jättikonsernin tarkasti mietityltä maailmanautolta, meksikolaista tulisuutta ei ollut havaittavissa. Suosion ratkaisee tietysti hinta, muilla markkinoilla julkistetut hinnat ovat alle Golfin ja Octavian. Suomen hintoja odotellaan parhaillaan, ensimmäiset autot saamme maahan vasta talvella.

Runsaat tilat

Kia K4 on kooltaan puoli pykälää Ceediä kookkaampi, 4,44 metrin pituisena uutuus osuu viisiovisen Ceedin ja farmarimallin väliin. Etuistuimet ovat riittävät mitoitukseltaan ja toppauksiltaan, ajoasento on luonteva. Takajalkatilat ovat runsaat vaikka taksiin, istuimessa on myös korkeutta enemmän kuin sähköautouutuuksissa. Jalkaterille tekee tiukkaa, jos kuskin istuin on alimmassa asennossa. Keskipaikallakin olot ovat siedettävät, mutta silloin laitapaikoilla istuvat vinossa sivutoppausten takia. Takaovien ulkokahvojen sijoitus ikkunan karmiin ei ole luontevin mahdollinen.

Tavaratila on riittävä kooltaan hybridittömässä versiossa, kevythybridissä tila jää matalammaksi. Ainakaan Ceed-farmarin ruumaan tottuneet eivät ole tyytyväisiä. Pohja on aseteltavissa kahdelle korkeudelle, ala-asennossa tilaan saa lisää korkeutta, yläasennossa pohjasta tulee tasainen selkänoja kumottuna. Selkänojaa ei pysty kaatamaan kontin puolelta. Suksiluukku on harmittavan pieni, mutta parit murtsikat saanee soviteltua. Omituinen seikka on kuormakoukkujen kiinnitys irtonaiseen välipohjaan tehden ne hyödyttömiksi.

Ohjaamonäkymää hallitsee leveä kolmesta ruudusta muodostuva panoraamanäyttö, keskimmäinen ilmastointinäyttö jää piiloon ratin kehän taakse. Tuhti vaihdekeppi ikään kuin korostaa polttomoottorivoimalinjaa. Perinteisiä nappuloita on enemmän kuin viimeaikaisissa muissa uutuuksissa, kosketusnäyttöä tarvitsee oikeastaan vain navigaatio-, puhelin- ja viihdekäyttöön. Toiminnot ovat sujuvia ja helppoja oppia satunnaisellekin käyttäjälle, puhumattakaan muita Kia-uutuuksia ajaneille. Suomen varustelu vahvistuu myöhemmin, mutta ajettu GT-line ilmestynee tänne ilman suuria muutoksia, huippumallin mukavuus- tai turvavarustelu ei jättänyt toiveille sijaa.

Ilman sähköavustusta

Koeajoauton moottori oli turboahdettu 1,6-litrainen, ja mitä ihmettä, ilman mitään hybridisointia. Teholukema 110 kW (150 hv) ei häikäise, mutta riittää ripeähköön liikkumiseen, kun mukana ei tarvitse raahata akustoa. Seitsenvaihteinen kaksoiskytkinautomaatti hoitelee hommansa huomaamattomasti moottoria turhaan huudattamatta. Melutaso pysyy miellyttävän alhaisena ainakin saksalaisella tiestöllä. Kuuden litran normikulutus on sähköavustamattomalle autolle kohtuullinen.

S-versiossa samasta moottorista otetaan 132 kW (180 hv). Rauhallisemmille kuljettajille on tarjolla myös litrainen kolmisylinterinen 85 kW (115 hv), jossa on kevythybriditoiminto. Lisäksi vuoden päästä malliston luvattiin kasvavan hybridiversiolla.

Vaikka Meksikossa valmistetun K4:n päämarkkina lienee Amerikka, sen ajettavuus kelpaa varmasti meillekin. Ohjaus on tietenkin kevyt, mutta suht looginen vasteeltaan. Alusta ei yllytä radalle, leppoisa mukavuus jää päällimmäiseksi mieleen. Tätä mielipidettä tarkistetaan, kunhan autot saadaan ajoon talven liukkaille, routaheittoihin ja karkeille uraisille teillemme.