Koeajo: uudistettu BMW 620d Gran Turismo maistuu matkalla, muttei aina mutkissa

Kehitetty kuutossarjalainen, BMW 620d Gran Turismo, antaa kuskilleen sähkötukea ja -tuntoa. Hyvää: matkustusmukavuus, tilat. Huonoa: tunnoton ohjaus, ulkomitat ahtaissa paikoissa.

Kuutossarjan ”suuri matkailija” eli BMW 6-sarjan Gran Turismo koki reilun kolmivuotisen olemassaolonsa jälkeen kasvojenkohennuksen 5-sarjan tapaan. Uudet tuulet havaitsee samoista kohdista eli muun muassa aiempaa leveämmistä munuaisista ja kehitetyistä ajovaloista sekä sisällä uusista näytöistä ja ohjauspyörän ja keskikonsolin kytkimistä.

Liitettävyyksiä ja varustelua on niin ikään kehitetty, jälkimmäisiä niin vakio- kuin lisävarustepuolellakin. Ennallaan on ergonomian erinomaisuus tässäkin mallissa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kevythybridi koko mallistoon

Koeajoauto edusti mallisarjan peruspäätä kaksilitraisine nelosdieseleineen. Yläpuolella lisäglamouria tarjoavat kolmen litran 286–340-hevosvoimaiset bensa- ja dieselkuutoset. Uutta on kiihdytyksessä lisäapua tuova kevythybriditekniikka kaikissa koneissa.

Vaikka kaksi pyttyä puuttuukin, 620d:n moottori ei sekään ole avuton, varsinkaan meikäläisillä nopeuksilla. Suorituskykyä riittää, eikä käyntiääni kohene korkeaksi.

Yli viisimetrinen kori tarjoaa yhä hulppeat sisä- ja tavaratilat. Edes hujopin pää ei viistosta perästä huolimatta kolise kattoon. Kääntöpuolella on auton kömpelyys, joka kuitenkin häiritsee pysäköintiä lukuun ottamatta yllättävän vähän.

Mukavuutta ja tunnottomuutta

Talvitien päällä havaitsee sekä hurjan hyviä että vähemmän vienoja yksityiskohtia. Nimensä mukaisen matka-ajon 6 GT hoitaa hienosti – kulku on vakaata, hiljaista ja mukavaa, ja niin pitääkin, sillä ilmajousitus sisältyi koeajoauton lisävarusteisiin. Pehmeys on läsnä myös kaupungin hidastetöyssyissä, ja moitteeton ajoasentokin miellyttää.

Epäkohta astuu esiin, kun rattia aletaan kääntämään enemmän. BMW:n nelivetojärjestelmä on tunnetusti takapainotteinen, mutta ajonvakautus päällä auto on kokemattomallekin turvallinen. Ajonvakautuksen saa myös rajoitettuun tilaan tai lopulta kokonaan pois päältä, jolloin peräluisusta oikaiseminen toki onnistuu – mutta vastaohjauksen palautuksessa tulee eteen tenkkapoo, kun kuskilla ei ole mitään hajua etupyörien suunnasta. Urheilullisempi ajotila ei tunnotonta ohjausta muuksi muuta.

Auton liikkeet pitääkin aistia tyystin takapuolituntumalla, ja lisäksi pitkä perä lähestyy uhkaavasti tienreunan lumivallia. Nämä yhdessä palauttavat ajatukset 6-sarjan GT:n syvimpään olemukseen – herrasmiehen matkantekovälinehän tämä. Tunnokkaammaksikin sen tosin voisi kokonaisuuden kärsimättä tehdä.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus