Koeajo: Volkswagen Transporter T7 – kun kilpailijasta tuli kumppani

Volkswagenin uusin seitsemäs Transporter-sukupolvi on suunniteltu ja valmistettu yhdessä Fordin kanssa. Ja hyvä niin.

Kaikkein kovimmista kilpailijoista on tullut nyt partnereita – ainakin parin automallin kohdalla. Pakettiautomarkkinalla on ollut vuosikausia kaksi autoa, jotka ovat hallinneet sitä myös Suomessa. Esimerkiksi parin viime vuoden pakettiautojen rekisteröintitilastoja tutkiessa kahden kärki on selvä. Ford on ykkönen ja perässä tulee Volkswagen.

Keskenään verisiä kilpailijoita, joista Ford on vetänyt poikkeuksetta vuodesta toiseen pidemmän korren. Volkswagen on ollut kakkospaikalla usein, välillä se on tilastoissa vaihtanut paikkaa myös Toyotan ja Mercedeksen kanssa.

Nyt Volkswagen on tehnyt hyötyautojen puolella strategisen valinnan – miksi kilpailla pahimman kilpakumppanin kanssa, kun sen kanssa voi myös liittoutua. Varjoista valoon, voisi sanoa. Transporterin seitsemäs sukupolvi valmistetaan yhdessä Fordin kanssa.

Muitakin malleja yhteen

Autovalmistajat Ford ja Volkswagen ovat siis tiivistäneet yhteistyötään viime aikoina. Kaksi autojättiä ovat naittaneet lava-autot Ford Rangerin ja Volkswagen Amarokin tuotannon yhteen Fordin tehtaille ja samoin tehtiin Ford Transit Customin ja Volkswagen Transporterin kanssa. Yhteenliittymä on tapahtunut myös Caddy- ja Connect-mallien kohdalla.

Transporter on nyt siis käytännössä Transit. Vanha Transporter ei ollut missään nimessä huono auto, siitä kertovat sen myyntiluvutkin ja se toimi sellaisena siinä tarkoituksessa, mihin se oli tehty, erittäin hyvin.

Mutta nyt, Transporter on entistä parempi, sillä Ford ja Volkswagen ovat onnistuneet luomaan työkalun, jolla kelpaa ajaa.

Autolla kelpaa ajaa jo pelkästään sen ulkomuodon puolesta. Transporterin keulan ilme on yksilöity hyvin muuhun Volkswagen-mallistoon nähden hienosti ja Transporter näyttää edelleen Volkkarilta.

Hyvän ajettavuuden takana on paljon uutta suunnittelua. Auton kori on suunniteltu kokonaan uudelleen. Keulan muotoilun lisäksi auton perusrakenne sekä ohjaamo on käyty läpi perusteellisesti suunnittelupöydällä.

Muun muassa etuylitystä on lyhennetty siirtämällä auton etuakselia eteenpäin. Se mahdollistaa puolestaan tilavamman ohjaamon, myös korkeussuunnassa. Kun auton ohjaamon lattiaa on saatu tällä tavalla alemmas ja väljemmäksi, myös kuljettajan ajoasentoa on voitu tuoda alemmas. Pakuun on nyt helpompi kulkea ja alempana istuminen mahdollistaa henkilöautomaisemman ajoasennon.

Keskipaikallakin pärjää

Transporterin ajoasento on nyt todella henkilöautomainen, varsinkin kun istuimen säätää niin alas kuin se menee. Näkyvyys ulospäin ei kuitenkaan tästä häiriinny, mihinkään suuntaan ei tarvitse silti kurkkia nähdäkseen ympärilleen. Isot peilit sekä laajakuvainen peruutuskamera takaavat taaksepäin hyvän näkymän. 

Peruutuskameran Transporteriin saa muun muassa Premium-paketin yhteydessä, jolloin eteen ja taakse tulevat myös pysäköintitutkat. Premium-paketissa tulee myös esimerkiksi jalankulkijan ja pyöräilijän tunnistukset.

Ohjaamossa on väljää, myös keskipaikalla, siinä on lähes samanlaiset jalkatilat kuin reunapaikoilla. Ohjauspyörän säätö on myös riittävä, ratin saa tarpeeksi lähelle itseään. Kun vielä kuljettajan istuimen kyynärnojat laskee alas, niin ajoasento on Transporterissa todella leppoisa – joka on tietysti tärkeää, koska auton ratissa saatetaan tehdä myös pitkää päivää.

Kysymys kuuluukin, voiko paku enää olla tätä parempi ajettavuudeltaan? Ei voi, ainakaan paljoa, Transporterin, kuten myös Moottorin aiemmassa koeajossa olleen Transit Customin ajettavuus on pakettiautoiksi todella korkealla.

Volkswagenin dieselit on ajan saatossa todettu melko luotettaviksi, mutta uutuudessa moottori sekä voimansiirto tulee Fordilta. Moottorista on tarjolla kolme eri tehoversiota, joista koeajoautossa oli se kaikkein tehokkain, 125 kilowattia kehittävä 2-litrainen. Sen parina koeajetussa versiossa oli mukavasti toimiva 8-portainen automaattivaihteisto, sekä neliveto, joka Volkswagenin tapaan on nimetty 4Motioniksi.

Sanomattakin on selvää, että kyseisessä voimalinjassa riittää puhtia painavammakin kuorman vetämiseen. Jarrullista peräkärryä saa nykiä 2 800 kilon edestä.

Tarjolla on myös vähempitehoista dieseliä, 110-kilowattinen sekä 81-kilowattinen moottori. Pienin diesel on aina manuaalivaihteinen, 110-kilowattisen dieselin saa sekä manuaalina että automaattina. Kahden tehokkaimman moottorin yhteyteen saa nelivedon, jolloin auto on aina automaattivaihteinen. Koeajettu yksilö oli siis suoraan malliston huipulta.

Pitkä ja pätkä

Transporterin saa kahdella eri koripituudella, jotka on nimetty perinteisesti L1 ja L2. Pitkä, L2 tarkoittaa tasan 3,5 metrin akseliväliä ja 5,45 metrin koripituutta. Lyhyempi, L1-malli on 400 milliä niin akselivälissä kuin koripituudessakin L2-mallia lyhyempi.

Ohjaamossa hyvän ajoasennon lisäksi muutkin asiat ovat kohdallaan. Suurin osa toiminnoista hoidetaan 13-tuumaisen tietoviihdejärjestelmän kautta. Käyttöliittymä on selkeä, painikkeiden takaa takaa löytyvät valikot ovat selkeät ja näytön tuntuma on hyvä. Kuljettajan edessä on myös digitaalinen mittaristo. Ratin painikkeet ovat selkeät ja helposti peukaloilla käytettävissä.

Vaikka Transporter on parantunut entisestään, sitä vaivaa edelleen yksi hyötyautojen perisynneistä. Auto on edelleen hieman meluisa. Sisämelu hieman tasoittuu matkanopeudessa. Voisi kuitenkin kuvitella, että alkaen hinnaltaan lähes 60 000 euron autossa tämä puoli olisi hieman paremmin hoidettu.

Kaiken kaikkiaan Transporter on kuitenkin edelleen uudistuneena luokkansa parhaimmistoa, suorituskykyisenä työkaluna sekä entistä modernimpana.

Yksi silmiinpistävä ominaisuus Transporterissa on myös verrattuna sen identtiseen sisareen, Ford Transit Customiin. Molempien takuu on viisi vuotta, mutta Transporterille takuu annetaan 200 000 kilometriin saakka, kun Fordilla se täyttyy 150 000 kilometrin kohdalla. Kymppitonni enemmän takuukilometrejä per takuuvuosi voi olla päätöksenteon kannalta merkitsevä, 150 000 kilometriä saattaa työkäytössä tulla huomattavan nopeasti täyteen.