Maistiainen: Ford Capri – jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä

Capri jatkaa Fordin loogista nimeämispolitiikkaa: aivan uusille autoille annetaan legendaarisia nimiä. Se herättää tunteita – puolesta ja vastaan.

Olemme kirjoittaneet jo aiemmin Caprista – sen historiasta sekä uuden tulemisen sukusiteistä VW-konserniin, mutta nyt pääsimme ensi kertaa sen rattiin eteläisessä Ranskassa järjestetyn koeajon yhteydessä.

Etenkin auton sisällä ei voi välttyä tietyiltä VW-fiiliksiltä, mutta ajettavuuteen on haettu myös selvästi fordmaisia piirteitä. Tuloksena on jännä omanlaisensa cocktail.

Explorerin menevämpi sisar

Vaikka Capri jakaa teknisesti läheisen suhteen VW ID.5:een ja Cupra Tavascaniin, sen lähin sukulainen on kuitenkin hiljattain Suomeen saapunut ja jo Moottorin koeajama Ford Explorer.

Capri on 16,6 senttiä Exploreria pidempi, mutta viistommin muotoillun perän ansiosta se on myös linjakkaampi. Mallinimiin tuo myös oman vitsinsä se, että Capri on nyt suurempi kuin Explorer. Siinä riittää joillain varmasti sulattelemista.

Sekä Capri että Explorer omaavat myös oman ilmeensä, ne eivät todellakaan ole vain uuden logon saaneita Volkkareita. Niiden molempien kehitys aloitettiin Fordilla jo nelisen vuotta sitten.

Sekä Caprin että Explorerin pohjana on siis VW:n MEB-rakenne, mutta sen päälle on tehty fordmaisia juttuja. Tämä näkyy monissa yksityiskohdissa; tarkkasilmäiset huomaavat muun muassa sen, että Caprin tuulilasi on eri kulmassa kuin Volkkareissa. Fordeissa keula on myös jyhkeämmän oloinen.

Samoin sekä Capri että Explorer ovat myös selvästi laatikkomaisempia kuin enemmän pyöreän sämpylän muotoon taivutetut Volkswagenit. Tämä ero näkyy erityisen hyvin sivuprofiilissa. Fordissa linjat ovat hyvin suoraviivaiset, kun Volkswageneissa on puolestaan paljon kaarevia linjoja. Joku voi nähdä Caprissa myös Polestarin muotoja.

Ja on uuden Caprin muotoihin saatu upotettua myös alkuperäisen Caprin yksityiskohtia: ajovalojen välinen musta paneeli, konepellin pokkaukset, C-pilarin ja takasivulasin U-muoto, ja myös perän muodoissa on samaa. Ja ei, kyseessä ei ole vanhan Caprin reinkarnaatio vaan nykyajan tarpeisiin tehty katumaasturimainen sähköauto, joka vain sattuu jakamaan nimen klassisen automallin kanssa.

Ja tämähän on nimien tehtävä. Herättää tunteita. Voimme vain kuvitella millainen ponnistus se aina on, kun joissain autotehtaassa pähkäillään uudelle automallillle sopivaa mallinimeä. Silloin jotkut saattavat katsella kateellisena Audin, BMW:n, Mercedeksen ja Volvon suuntaan...

Fordmainen sisusta

Sama erottuvuus leikki VW:stä jatkuu Caprin sisällä. Jotkut osat ovat täsmälleen samat kuin Volkswageneissa, ja tämä jopa ärsyttää.

Mittariston, vaihdevivun ja valokytkimien kanssa voi elää, mutta onko ikkunoiden kytkimissä ollut todellakin pakko tyytyä samaan VW-logiikkaan? Kytkimiä on siis kolme. Yhdellä valitaan, halutaanko operoida etu- vaiko takaikkunoita, ja muilla kahdella sitten se, kumman puolen ikkunaa halutaan nostaa tai laskea. Jos takaikkunoita ei tarvitse ikinä käyttää, ei siinä mitään, mutta lapsiperheellisille erikoisesta käyttölogiikasta on varmasti harminsa.

Ymmärrämme myös sen, että elämä muuttuu kaikkialla yhä automatisoidummaksi, mutta sekään tuskin miellyttää kaikkia, että auto katkaisee automaattisesti virrat, kun kuski nostaa takamuksensa penkistä. Myös se harmittaa, että jarrutusenergian tehokas talteenotto vaatii oikean käden irroittamista ratista sen kehän takana olevalla vaihdevivulle.

Omaa Fordin ilmettä kabiinin on saatu sitten kojelaudan, kosketusnäytön ja etenkin hienosti soivan B&O:n kojelaudan päälle istutetun ison kaiuttimen eli soundbarin myötä. Nuo kaikki yksityiskohdat antavat Caprille selvästi VW:stä poikkeavan tyylin. Myös istuimissa ja verhoilumateriaaleissa on oma fordmainen fiilis. Koeajoautoissa oli tosin käytetty verhoilussa runsaasti harmaata keinonahkaa, joka ei tunnu kovin kivalta käteen eikä myöskään näytä ylevältä. Ympäristö toki kiittää.

Caprin lisäsentit Exploreriin verrattuna näkyvät ja tuntuvat myös nekin – etenkin tavaratilan kohdalla. Caprin kontti on mukavan suuri. Välipohjan allekin mahtuu vielä reilusti tavaraa. Positiivista on myös se, että vaikka Caprin olemukseen on haettu tiettyä coupémaisuutta, takana on vielä riittävästi pääntilaa 180-senttiselle.

Hyvin jousitettu

Tien päällä Capri tuntuu myös riittävästi omanlaiseltaan. Jousitus on napakka mutta vielä sopivan mukava – jopa 20-tuumaisin renkain. Ohjaus on sen sijaan hyvin kevyeksi tehostettu. Ajotila-asetuksista voi hakea siihen lisää jäykkyyttä sport-moodin avulla, mutta vasteen kasvu tekee ohjauksesta vain vieläkin keinotekoisemman tuntuisen. Huono ei ohjaus ole, se on vain hyvin keinotekoisen tuntuinen.

Lisäksi ratti ei ole tylpistetty pelkästään ala- vaan myös ylälaidastaan. Ei sen nyt ihan neliö ole, mutta hieman erikoisesti muotoilu silti. Ratti on myös varsin kompaktin kokoinen, millä halutaan korostaa urheilullisuutta. Samalla se tekee kuitenkin ohjauksesta hetkittäin jopa ylinopean. Ohjauspyörän kytkimissä on sama hipaisukäyttö ja logiikka kuin VW-konsernin tuotteissa.

Myös se käy ensikoeajolla hyvin nopeasti ilmi, että Ford on onnistunut häivyttämään Caprin koon ja etenkin massan tunteen ratin takaa koettuna. Caprin ratissa ei tunne ajavansa lähes 2,2 tonnin painoista ja 4,63 metrin mittaista katumaasturia. Caprin koko ja paino kannattaa kuitenkin pitää mielessä, etenkin mutkatiellä ajettaessa. Fysiikan lakeja eivät edes Fordin insinöörit osaa kumota. Taka- ja nelivetoisuus toki vähentävät puskemistaipumuksia.

Palaamme vielä hieman myöhemmin ajokokemuksiin perusteellisemman koeajon muodossa. Suomeen Caprit rantautuvat vielä tämän vuoden puolella. Myynti on jo alkanut, hinnat lähtevät 45 650 eurosta.