Maistiainen: Renault Master Blue dCi 150 L3H2 – iso mutta ketterä vuoden pakettiauto

Uuden sukupolven Master pääsee korvaamaan noin 15 vuoden ikään ehtineen edeltäjänsä, ja kyllä, uusi malli on aina uusi malli.

Hyötyajoneuvojen maailmassa uudistumistahti on huomattavasti hitaampaa kuin henkilöautojen puolella. Tämän saa huomata, kun esittelyssä on upouusi Renault Master vasta 15 vuotta edellispolven jälkeen. Auto on todellakin uusi, kyse ei siis ole faceliftistä eikä mistään muusta kevyemmästä uudistuksesta.

Renault Master hyppää siis kertaheitolla isojen eurooppalaisten pakettiautojen kehityksen kärkeen, vaikka toki myös kilpailijat - joista useimmat ovat malli-iältään kymmenestä lähes kahteenkymmeneen vuotta - ovat kehittyneet matkan varrella ilman kokonaan uutta mallipolvea.

Masterin rinnalla uuteen sukupolveen päivittyi sen sisarmalli Nissan Interstar. Edellispolveen kuului lisäksi vielä Opel Movano, joka kuitenkin Stellantis-fuusion myötä siirtyi Fiat Ducaton ja kumppaneiden seuraan - ollen nyt malli-iältään lähemmäs 20 vuotta entisiä sisarmallejaan vanhempi.

Uusi Renault Master saa kantaa eurooppalaista titteliä Van of the Year 2025.

Uudella pohjalla uusia mahdollisuuksia

Masterin uudessa sukupolvessa on kiinnitetty huomattavasti aiempaa enemmän huomiota aerodynamiikkaan ja omamassaan liittyviin asioihin, sillä täyssähköversion tiedetään nyt olevan mukana alusta alkaen suosittuna versiona. Kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten ensiesiteltyjen mallien kohdalla näin ei suinkaan ollut.

Täyssähköisessä Masterissa uusi koppa näkyy selvästi toimintamatkassa sekä kantavuudessa. Sen kantavuus on yli 1 100 kiloa eli jopa satoja kiloja suurempi kuin useissa teknisesti vanhemmissa kilpailijoissa.

Maistiaiset päästiin ottamaan tässä vaiheessa sähköversion sijaan dieselmallista, mutta totta kai senkin kohdalla hyödytään monista uudistuksista. Myös dieselin kulutusta luonnollisesti vähentää se, että Renault on laskenut tuulilasin kulmaa 40:stä 45:een asteeseen, optimoinut etupuskurin, sivupeilien ja kylkien ilmanohjausta sekä viistämällä auton kattoa hiukan peräpäässä.

Varsin ketterä pyöritellä

Maistiainen otettiin Masterin dieselmalliston keskimmäisestä, 150-hevosvoimaisesta versiosta. 2,0-litraisen Blue dCi -moottorin saa myös 130- ja 170-heppaisena. Kahden tehokkaamman version yhteyteen saa 9-vaihteisen automaattivaihteiston, mutta maistiaisversiossa luotetaan 6-vaihteiseen käsivaihteistoon, manuaalit kun ovat pakettiautoissa edelleen valuuttaa. Master on ainakin toistaiseksi saatavilla vain etuvetoisena. Dieselin ja täyssähköisen E-Techin ohella Masterista on tehty myös vetyversio, mutta sen Suomeen tulosta ei ole varmuutta.

Maistiaisversio on myös varsin suurikokoinen, sillä se edustaa korikokoa L3 H2 eli kahdesta Suomeen tuotavasta koosta suurempaa. Pienempi vaihtoehto olisi L2 H2. L3 tarkoittaa 6,315 metrin koripituutta ja H2 puolestaan 2,503 metrin korkeutta. Kuormatilan kokonaistilavuus L3 H2:ssa on 13,3 kuutiometriä.

Tuli varmasti selväksi, että kyse on isosta autosta, mutta siitä huolimatta huomio kiinnittyy ensimetreiltä alkaen ketteryyteen. Kokonaan uuden mallin valtteihin kuuluu siis myös se, että Renault on saanut nipistettyä Masterin kääntöympyrästä kokonaiset puolitoista metriä pois. Yli kuusimetrisen ja etuvetoisen auton kääntöympyrä on täten vain 12,7 metriä, mitä voi pitää olosuhteisiin nähden erittäin hyvänä tuloksena.

Ketteryys tuntuu kyllä ahtaissa paikoissa operoitaessa, ja varsinkin peruutettaessa mukavaa lisähelpotusta tuo lintuperspektiiviin 2,5 metrin korkeuteen sijoitettu peruutuskamera.

Yleisesti ottaen ajaminen käsivaihteisella diesel-Masterilla on perusvaivatonta ja sulavaa, vaikka toki täysin tyhjänä 13 kuution tavaratila toimii kaikukoppana talvirengaskauden ja karkeiden asfalttien jyrinälle. Aerodynamiikkaparannuksilla on varmasti osansa tuulen suhinoiden vähentämisessä.