Koeajo: taloudellisesti edeten – Kia Niro 1.6 GDI Hybrid EX DCT

Uusi Kia Niro Hybrid on vaivaton perheauto, jonka kyvyt loistavat kaupunkikäytössä. Hyvää: sähköajo kaupungissa, kulutus, takuu. Huonoa: ohjaustunto, rengasmelu, etuistuin.

Kia Niro Hybrid erottuu korealaisen valmistajan mallistosta edukseen. Pihi tulokas on yhtä aikaa omaperäisesti muotoiltu crossover ja tavallinen arkiauto perhekäyttöön. Uutuus kilpailee hybrideihin mieltyneiden autoilijoiden sieluista eritoten farmarikorisen Toyota Auris Hybridin kanssa.

Pihisti edeten

Hybrid-Nirolla voi ajaa erittäin taloudellisesti. Luvattu keskikulutus satasella on vain 3,8 litraa, mutta neljän litran kulutuksen alle en kykene kevyelläkään kaasujalalla.

Tasaisella nopeudella, turhia kiihdyttelyjä välttäen, erilaisia ajotilanteita ennakoiden, moottorijarruttaen ja muutoinkin fiksusti edeten pääsin hitusen yli neljän litran kulutukseen – ilman, että ajoin alinopeutta tai olisin jäänyt muun liikenteen tukoksi.

Mittaristo kertoo ajokäytöksestä. Ajon aikana voi seurata kuinka prosenttiosuudet vaihtelevat ekonomisen ajotavan, normaaliajon ja aggressiivisen ajotavan välillä.

Esimerkiksi 85 prosenttia ekonomista ajotapaa ei vaadi ylimaallisia, tavoite täyttyy pääkaupunkiseudulla reitillä, jossa on tarjolla kaupunkipujottelua, taajama-ajoa ja moottoritieosuuksia.

Kaupungissa kotonaan

Kaupunkiajossa Niro on parhaimmillaan. Liikennevaloista lähdettäessä on veto päällä välittömästi, joten ajo on vaivatonta ja ainakin aluksi äänetöntä.

Ajaessa ei esiinny turhanaikaisia nyökyttelyjä monen muun hybridin tapaan: kuusilovinen kaksoiskytkinautomattivaihteisto toimii jouhevasti.

Auto on näppärä käsiteltävä, joten pysäköinti kadunvarteen ei tuota ongelmia.

Ohjaus ei kuitenkaan vakuuta. Tuntuma on turhan suurpiirteinen ja keskialueeltaan tunnoton, joten näppeihin ei ratin kautta välity kunnollista tietoa siitä mitä kumitassujen alla kulloinkin tapahtuu. Tunnottomuuteen tottuu, mutta on parempiakin koettu.

Äänieristys jättäää toivomisen varaa rengasäänten suhteen: ne kantavat sisälle.

Maantiellä laiska

Yksikaistaisella maantiellä rekan ohitustarpeet kannattaa ennakoida – tai jättää sikseen.

Jos Niro onkin kaupunkiajossa ripeä tapaus, on auto moottoritiellä pikemminkin verkkainen kiihtyjä, etenkin 80–100 kilometrin tuntinopeuksissa jää kaipaamaan potkua.

Etuistuin ei saa huutamaan hurraata, sillä istuin on varsin levymäinen, eikä istuinosa juuri anna sivuttaistukea. Sivutuki on napakka.

Matkustajilla on mukavat tilat takana, jossa on väljät tilat polville ja jalkaterille. Lattia on lähes tasainen myös keskeltä. Istumasento takana on ryhdikäs mutta luonteva.

Pieniin ovitaskuihin ei mahdu kuin puolen litran pullo.

Tavaratila on leveä, mutta lyhyt. Takaluukku saisi aueta vähän korkeammalle, jottei päätä tule kolhineeksi tavaroita autoon pakatessa.

Sisäilme on siisti, mutta hieman persoonaton ja muovinen. Auton ulkoinen ilme on räväkämpi etenkin onnistuneen keulan vuoksi.

Pitkä takuu

Pitkä takuu on Kian valtteja. Se voi laskea kynnystä ryhtyä hybridiin.

EX-varustellussa koeajoyksilössä on metallivärin lisäksi Premium Pack -varustepaketti, joka tuo mukanaan kuljettajan istuimen sähkösäätöisyyden, äänentoistojärjestelmän, 8-tuumaisen kosketusvärinäytön ja lämmitettävät takaistuimet sekä ulkonäköä kohentavat kynnyslistojen kromisomisteet ja alumiiniset polkimet. Nämä lisäherkut nostavat auton hintaa 2 284 eurolla.

Edullisimmillaan Kia Niron (LX) saa 27 990 eurolla.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Antti Hentinen