27.12.2022

Käyttötesti: Polestar 2 vie nelipyöräluistossa nirvanaan

Uskomuksen mukaan talvi ja sähköautoilu eivät sovi yhteen. Akun pakkaskesto toki tuo omat haasteensa, mutta kyllä sähköauto tarjoaa myös iloa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Eteläistä Suomea on lähiaikoina hellitelty sankalla lumipyryllä, jota on iltapäivälehtitermein voinut kutsua lumi-infernoksi. Valkoista on satanut taivaalta sellaisia määriä, että paikoin autoilu on ollut haastavaa ja ilman nelivetoa operoivat kuljettajat ovat saaneet tuta valintansa karvaimman kautta. Sähköautoillessa talvikelit asettavat haasteita toimintamatkalle, mutta muuten sähkö sopii talveen erinomaisesti. Ainakin jos kyseessä on kaksimoottorinen ja nelivetoinen Polestar 2. Polestarin ratissa alkaa lapsettaa heti, kun tienoo alkaa täyttyä lumesta. Nelivetokelit saavat kuskin muistelemaan lapsuudessa nähdyt hankirallien TV-lähetyksiä. Niissä viilipyttymäiset ammattikuskit vievät autojaan leuhkassa sivuluisissa korkeiden kinosten välissä. Minä haluan tuota samaa. Mikä olisikaan oivallisempi peli tuollaiseen, kuin reilut 400 hevosvoimaa ja 660 Nm:n edestä vääntävä sähköauto. Polestar kiihtyy riittävän pidon omaavalla pinnoitteella sataseen 4,7 sekunnissa, eli kyyti on rivakkaa. Myös talven liukkailla riittää menohaluja, vaikka kiihtyvyyslukemasta napataan varmasti pari sekuntia pois.

Volvo ja pohjoisen kutsu

Polestarin yhteys Volvoon ja pohjoiseen historiaan käy selväksi, kun auto viedään lumelle. Auto on takavetopainotteinen ja perä irtoaa helposti polkaisemalla kaasua. Etupyörät toki leikkivät mukana, mutta auto lähtee pyrkimään kylki edelle hävyttömän helposti. Parasta koko hommassa on se, että autosta saa kytkettyä luistoneston kokonaan pois. Ajonvakautus on asia, joka löytyy tätä nykyä kaikista uusista automalleista. Monen auton kohdalla sen kytkeminen pois onkin sitten melkein mahdotonta. Useassa mallissa luistoneston saa ikään kuin sporttiseen tilaan, jolloin auto sallii hieman luistoa, mutta puuttuu peliin jossain vaiheessa. Polestar on toista maata, ja se sallii kuskin vetävän hävyttömiä tappisladeja. Ajonvakautuksen pois kytkeminen vapauttaa auton koko potentiaalin liukkaalla kelillä. Vaikka auto on painava, on sen käytös sivuluisissa yllättävän helposti ennustettavaa. Tähän toki vaikuttaa alhainen painopiste, mutta ei sekään fysiikan lakeja onnistu kumoamaan. Massa vie jossain vaiheessa mukanaan. Mutta Polestar on eittämättä yksi hauskimmista leikkikaluista lumikelissä ja suljetulla alueella leikittelyyn. Tieliikenteessä ajonvakautuksen poistamisen kanssa kannattaa olla varuillaan, sillä vaikka alla pyörivät kitkarenkaat pitävät lähtökohtaisesti hyvin, on jään päälle kinostunut lumi petollisen liukasta.

Nopeasti lämmintä hyttiin

Jos unohdetaan lapsellinen sladileikki, löytyy Polestarista myös muita talviseen ajeluun sopivia ominaisuuksia. Nelivedosta on nimittäin kiistatonta etua etenemisessä huonossa ajokelissä. Kun maahan sataa vuorokaudessa 25 senttiä lunta, on moni auto pulassa pääkaupunkimme keskustassa. Polestaria keli ei vaivaa, sillä neljä vetävää pyörää hoitavat kyllä tonttinsa. Auton etuihin kuuluu myös nopea lämpiäminen, sillä vaikka autoa ei kymmenen asteen pakkasessa lämmittäisikään valmiiksi, alkaa pumppu tuottaa nopeasti lämmintä ilmaa kabiiniin. Polttomoottorisella autolla operaatio kestää huomattavasti pidempään. Kyydissä ei myöskään tarvitse ainakaan maltillisilla pakkasilla palella. Moitittavaakin löytyy, sillä etenkin kovassa talvikelissä auto hautautuu perästä ja keulasta paksun lumikerroksen alle. Pahimmillaan takavalot peittyvät kokonaan lumen alle, sillä LED-valot eivät luonnollisesti tuota lämpöä, joka pitäisi ne sulana. Myös kyljet keräävät melkoisen määrän lunta ja jäätyessään ne saattavat tilkitä ovet kiinni. Vaikka talvikelien suhteen kehittämistä löytyykin, jää fiilis vahvasti plussan puolelle. Kukapa ei nauttisi superauton suorituskyvyllä varustetusta nelivetoautosta lumisilla teillä.

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat