Testipäiväkirja: takapenkin kääntely paljastaa muunneltavuuden

Kun tarvitaan lisää tilaa tavaroille, astuu tavaratilan laajennettavuus kuvaan. Tähänkin osa-alueeseen Moottorilla on olemassa vissit arvosteluperusteet.

Tavaratilan laajennettavuus on tietysti tapetilla, kun autoja koeajamme ja vertailemme – autojen välillä on tässäkin suhteessa eroja, ja lisäksi jatkuva kehitys on tuonut osa-alueelle omat lisämausteensa.

Takapenkin istuinosa ylös ja selkänoja alas yhdessä osassa – näinhän se proseduuri meni silloin 1960–70-luvuilla, kun niin kutsuttujen monikäyttöautojen tavaratiloihin alettiin loihtia aiempaa runsaampaa muunneltavuutta.

Siitä kehitys eteni vähitellen kahteen osaan jaettuun selkänojaan, ja tuohon väliin alettiin puhkoa myös suksiluukkuja. Tila-autoissa puolestaan esiteltiin ties minkälaisia keksintöjä, miten toisen ja kolmannen rivin istuimet saatiin loihdittua tavara-asentoon ja takaisin.

Samanlaiseen muunneltavuuteen

Mutta kuten niin moni muukin asia automaailmassa, myös muunneltavuus on nykyään varsin standardisoitua – ja tämä vaikuttaa luonnollisesti myös siihen, miten me toimituksessa näitä asioita arvostelemme.

Uusin, ja ilmeisen pysyvä ratkaisu alalla on kiinteä istuinosa ja sen päälle kaatuva selkänoja. Systeemi on mahdollisimman yksinkertainen niin valmistajan kuin käyttäjänkin kannalta, mutta omaa myös varjopuolia.

Ensinnäkin istuinosa on asemoitava melko alas, jotta sen päälle ylipäätään voidaan järjestää kelvollinen tila kaatuvalle selkänojalle, ja tämä puolestaan heijastuu toisella osa-alueella eli heikkona reisitukena takamatkustajille.

Toinen huono puoli on se, että jotta saataisiin aikaan tasainen laajennus, itse kontin lattian on oltava suhteellisen korkealla – eikä tämä tietenkään tee hyvää silloin, kun kuljetettavana on jotain korkeampaa tavaraa.

Autonvalmistajasta riippuen korkea pohja on ratkaistu kahdella päälinjalla. Ensimmäinen, mielestämme fiksumpi tapa on varustaa tila kahteen eri tasoon asetettavalla välipohjalla, joka yläasennossaan takaa tasaisen laajennuksen ja ala-asennossaan korkean tilan sitä tarvitsevalle.

Se toinen tapa tarjoaa kiinteän välipohjan, jonka avaamalla paljastuu erikokoisia ja -mallisia lokeroita mukana kuljetettavalle pienemmälle tavaralle. Hyvä niin, mutta tilan mataluuteen se ei auta, eikä välipohjan alle pääse kovin helposti asioimaan silloin, kun kontti on pakattu täyteen tavaraa.

Lukuisia laajennusdetaljeja

Näiden lisäksi arvostelemme laajennuksessa sen, miten vaakatasoon selkänoja kaatuessaan asettuu sekä sen, jääkö tilan ja matkustamon välille kynnystä. Myös sillä, miten suuri itse laajennusaukko on, merkitystä varsinkin kookkaampaa kamaa kontissaan kuskaavalle.

Noiden lisäksi löytyy useampia pieniä arvostelukohteita, kuten mahdollisen suksiluukun koko ja tavaratilan suojaverhon irrotettavuus sekä sen säilytyspaikka. Sekin ratkaisee, miten selkänojan lukitus vapautetaan – sähköiset nappulat kontissa ovat yleensä kalliimmissa autoissa nähty kätevä konsti, mutta perinteisemmät vivut on niin ikään löydyttävä mutkattomista paikoista, ja niiden myös oletetaan toimivan loogisesti.

Lopuksi tarkistamme hyvin tärkeän turvallisuusseikan, nimittäin sen, voiko autoon mahdollisesti saatavan tavaratilan ja matkustamon välisen suojaverkon kytkeä myös laajennetun tilan eteen eli etuistuinten taakse. Tällä estetään tietenkin tavaran sinkoutuminen etumatkustajien päälle äkkijarrutuksessa – kolarista puhumattakaan.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Moottorin arkisto