ACS 2023: Toyota Timangi Ground Zero – alkuperäistä vain nimi

Kun kilpailussa autosta arvostellaan hifin lisäksi ajettavuus ja kaikista tehdyistä muutoksista saa lisäpisteitä, saattaa se johtaa melko erikoiseen lopputulokseen.

Tomi Rautaman Toyota Timangi -avolava on rakennettu Euroopan autohifijärjestö EMMAn (European Mobile Media Association) racing-luokkaan. Kilpailuissa arvostellaan hifi-puoli sekä kuuntelulla että mittauksilla, mutta lisäksi arvostellaan myös tekniikkamuutokset, ja autolla on vielä pystyttävä ajamaan myös pujottelu- ja kiihdytysradat vaaditusti.

-Luin sääntökirjaa ja mietin mikä olisi sopiva aihio. Heräsi innostus, että pieni takavetoinen auto olisi hyvä pujotteluradalla. Lopulta tämä aihio valikoitui vähän vahingossa, sanoo Tomi Rautama.

Kesken jäänyt kiihdytysautoprojekti

Vuoden 1974 Toyota Timangia oli edellinen omistaja lähtenyt rakentamaan kiihdytysautoksi, mutta työ oli jäänyt kesken. Siitä lähdettiin jatkamaan, ja moottoriksi löytyi 1600-kuutioinen Toyotan 4AG, joka korvasi alkuperäisen 1000-kuutioisen myllyn. 4AG oli aikaisemmin palvellut rata-autossa ja rakennettu niin, että se kestää kiertää korkeillekin kierroksille. Suorakytkentävaihteisto on sekin perua samasta rata-autosta.

Ulkoisesti auto on saanut vaikutteita Kimi Räikkösen Nascar-kilpurista ja lisäksi siihen on lisätty omia höysteitä. Myös kypärä on maalattu saman teeman mukaisesti. Kilpailunumero ei tule auton vuosimallista, vaan omistajien, Rautaman kaksoisveljesten vuosimallista. Ground Zero puolestaan oli autohifilaitteiden maahantuoja, jonka laitteilla auto on varustettu.

Toyotalla käytiin Euroopassa kilpailemassa kahtenakin vuonna, ja molempina vuosina kotiintuomisina oli kakkossija. Soundin puolesta autossa on haasteita, sillä kabiini on huomattavasti pienempi kuin henkilöautoissa keskimäärin, ja lisäksi kilpa-autoksi rakennetussa Toyotassa kaikuu, kun äänieristeitä ja pehmusteita on keskimääräistä vähemmän.

Lukuisia yksityiskohtia

Koska kilpailuissa kaikista muutoksista saa pisteitä, löytyy Toyotastakin runsaasti itse ideoituja ja rakennettuja yksityiskohtia. Ovipahvit on hiilikuitua, koottavat vanteet on dipattu hiilikuitukuviolla ja hiilikuiturunkoiset penkit on päällystetty nahka-alcantara -verhouksella. Valaistuksia, hälytintä ja lähes kaikkea muutakin autossa hallitaan omistajan omaa käsialaa olevalla puhelinapplikaatiolla.

Konepellin keskiosan läpinäkyvä lasi on alunperin ollut VW Caddyn sivulasi. Lavan lasikansi on alkujaan palvellut Citroen C5:n lasikattona. Lavan kansi aukeaa ja sulkeutuu sähkömoottorien avulla, ja kun sen laskee alas niin lasikannen alla oleva verho aukeaa ja lavaan rakennetut valot syttyvät. Kaikkien itse rakennettujen valojen sammuminen tapahtuu hitaasti himmenemällä.

Kuvissa kuljettajan oven takana ei ole ulkonäöstään huolimatta vanha bensapumppu, vaan siltä näyttävä latausasema, jossa on sekä virtamittaus että se näyttää jännitteen. Latauspistoke on alkuperäisen bensakorkin suojakannen alla. Auton takaosassa on lavan alla turvatankki, ja nykyinen bensakorkki löytyy lavan sisältä oikeasta takakulmasta.

Kun Tomi Rautama luettelee kaikkia autoon tehtyjä muutoksia, niin tuntuukin että on helpompi kertoa mikä autossa on alkuperäistä. Käytännössä vain nimi, kaikki muu on muokattu, käyty perusteellisesti läpi tai itse rakennettu omien ideoiden pohjalta.

-Osa muutoksista sopii kilpa-auto -ideologiaa vastaan, sillä ne tuovat autoon lisäpainoa, vaikkei massaa nytkään pienessä avolavassa ole paljoa. Mutta kilpa-autokin saa olla viimeistelty ja siisteys helpottaa esimerkiksi vikojen paikannusta, perustelee Rautama tehtyjä muutoksia, lähinnä itselleen.

Teksti ja kuvat: Janne Huhtala