Autoilun aikakone: Mazda 323 ja lämmityslaitteen kitkalämpö

Uuden mallin sovittaminen suomalaisiin talviolosuhteisiin ei aina ole ollut maahantuojalle herkkua, kuten tapaus vuodelta 1985 osoittaa.

Työssäni Mazdan maahantuojan Haka-Auton henkilöautojen tuotepäällikkönä jouduin ponnistelemaan erilaisten uusien mallien tuomien lastentautien parissa. Hyvänä esimerkkinä oli seuraava Mazda 323 -mallisarja (BF), joka esiteltiin 1985.

Uutuus oli edeltäjäänsä kookkaampi, paremmin viimeistelty ja äänettömämpi, mutta mikään vertailumenestys sekään ei ollut. Vertailuissa ei kuitenkaan tule esiin pitkäaikainen kestävyys eikä käyttövarmuus, mitkä ovat omalla rahalla autoilevalle tärkeitä asioita.

Surkeista testituloksista huolimatta 323 BF -sukupolven kauppa kävi hyvin, sillä vuosien 1985 ja 1989 välillä mallia rekisteröitiin Suomessa mukavat 23 459 kappaletta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Suunnittelua ”puhtaalta pöydältä”

Pian auton esittelyn jälkeen kävi ilmi, että edeltäjän kehuja saanut lämmityslaite pilattiin malliuudistuksen yhteydessä.
Mazda 323 BF:n suunnittelu oli ilmeisesti annettu kokonaan uudelle porukalle, joka ei osannut säilyttää edellisen 323 BD -mallin kaikkia hyviä ominaisuuksia. Japanin autoteollisuudessa oli tuolloin tapana, että uutta mallia suunniteltaessa piti väkisin ”keksiä” jotain uutta, ja valmistajilla oli tuotteen "isä", joka halusi aloittaa puhtaalta pöydältä – ja samalla hän teki uusia virheitä, kun ei kuunnellut lehdistön, maahantuojien, piirimyyjien eikä asiakkaiden mielipiteitä.

Kuten sanottua, 323:n BD-mallisarjassa oli tehokas lämmityslaite ja hyvä huurteenpoisto talvitestien ansiosta. Perusteelliset talvitestit suoritettiin Suomen Lapissa käyttäen hyväksi maahantuojan huolto-osaston päällikön Harri Salmelaisen asiantuntemusta.

Kolme sivua käyttöohjeita

Vuonna 1985 esitelty 323 BF ottikin lämmityksen ja huurteenpoiston kannalta rankasti takapakkia. Matkustamo lämpeni kunnolla vain laittamalla ilman suuntaus "Bi-level"-asentoon, jolloin ilmaa tuli kojelaudan suuttimista ja jalkatilaan, mutta tuulilasi huurtui, koska sinne ei virrannut ilmaa lainkaan. Jos taas käytti normaalia ilmansuuntausta DEF-HEAT, ilmansuuntaus tuulilasille ja jalkatilaan ja valinnaisesti kojelaudan suuttimista, ilmamäärä pieneni oleellisesti ja auto oli kylmä, mutta tuulilasi huurteeton!

Tämän vuoksi Tekniikan Maailman talvitestissä huoltopäällikkö Salmelainen käsitteli 323:n ilmansuuntausvipuja niin sähäkkään tahtiin, että lehti totesi auton varmaan lämpiävän jo vipujen kitkalämmöstä! Niinpä ylimääräisiä töitä oli taas edessä. Tuotepäällikkönä laadin tuolloin ohjekirjan lisäksi 323:n lämmityslaitteeseen erilliset käyttöohjeet, muistaakseni kolme A4-sivua!

Onneksi aivan kaikki Mazda-maailmassa ei sentään ollut tällaista tarpomista. Pari vuotta aikaisemmin esitelty ensimmäinen etuvetoinen 626-malli oli autona jo ihan toista maata – siitä lisää juttusarjan seuraavassa osassa.

Teksti: Timo Turkula Kuvat: Timo Turkulan arkisto