Autoilun aikakone: sivutuulitestausta Pohjoismaissa lomaillessa

Työt Mazdan kehityskeskuksessa Saksassa alkoivat heti hedelmällisesti, kun japanilaisjohtaja ymmärsi sivutuuliherkkyyden merkityksen pohjoismaisissa ajo-olosuhteissa.

Kuten juttusarjan edellisessä osassa kerrottiin, aloitin vuoden 1989 alussa työt Mazdan tutkimus- ja kehityskeskuksessa Saksassa. Kyseinen Mazdan R&D-keskus, (Mazda Research Europe, MRE) toimi vuonna 1988 aluksi Frankfurtin keskustassa, mutta muutti loppuvuonna Oberurselin kaupunkiin. Sieltä, Weisskirchenin rautatieaseman vierestä, Mazda oli hankkinut seitsemän hehtaarin maa-alueen, jossa oli aiemmin toiminut vanha vahatehdas.

Vuosi 1989 toimittiin vielä vanhassa rakennuksessa samalla kun uutta 10 000 neliömetrin toimitilaa alettiin rakentamaan. Uusi rakennus valmistui vuoden 1990 alussa, ja käsitti toimistotilojen ohella ison autohallin laitteineen testiautojen säilytystä, huoltoa ja säätöjä varten. Sijainti oli mainio koeajomahdollisuuksien kannalta. Moottoritiet olivat lähellä, ja kaikenlaisia mutkateitä löytyi runsaasti läheltä Taunus-vuoriston tuntumasta.

Netin puutetta, jälleen…

R&D-keskuksissa on oma design-osasto, jossa tehdään ehdotuksia tulevan malliston ulkonäöstä ja sisustuksesta. Vertailevissa koeajoissa tutkitaan oman kaluston lisäksi laaja valikoima kilpailijoita.
Tulevien mallien suunnittelua varten hyödynnetään laajaa tietokantaa Euroopan eri maista, muun muassa kartoitetaan kunkin maan sosioekonomiset ja demografiset (väestötilastolliset) seikat. Lisäksi selvitetään asiakkaiden arvostuksia ja autonkäyttötapoja perehtymällä kuhunkin maahan autolla ajamalla (image trip), havainnoimalla, haastattelemalla sekä teettämällä markkinatutkimuksia.

Työskentelin Planning-osastolla, jossa oli haasteellinen iso työ kerätä satoja perustietoja kaikista Euroopan maista. Tietojen keruussa turvauduttiin usein maahantuojien apuun. Pyynnöstämme eri Euroopan maiden maahantuojien markkinointigurut keräsivät tiedot viranomaisilta ja muista lähteistä.

Tuolloin ei ollut kaikkivaltiasta internetiä, ja sähköpostikin oli vielä lastenkengissä. Niinpä satojen perustietojen kerääminen faksilla ja kirjeitse tai haastattelemalla kustakin maasta osoittautui yllättävän työlääksi, etenkin kun samalla piti varmistaa, että eri lähteistä kerätyt tiedot olisivat mahdollisimman yhteismitallisia.

Sivutuulta matkailuautolla

Planning-osastolla oli huippuluokan osaamista: MRE:n kuuden henkilön suunnittelutiimiin kuulunut päällikkö Kiyoshi Fujiwara vieraili usein Saksassa Kielin yliopistossa hankkimassa tietoja ja ideoita istuinten ergonomian kehittämiseen.
Ahkera ja idearikas Fujiwara oli todella kiinnostunut Euroopan oloista: kesälomansa ajaksi hän vuokrasi matkailuauton ja ajoi perheineen läpi Tanskan, Norjan, Ruotsin ja Suomen.

Takaisin tullessaan hän ymmärsi hyvin kommenttini voimakkaasta sivutuulesta ja autojen sivutuuliherkkyydestä. Ennen reissua hän ajatteli, että sivutuuliherkkyys ei olisi ongelma Pohjoismaissa alhaisten nopeusrajoitusten vuoksi, mutta matkailuautolla tuhansia kilometrejä ajettuaan muutti mielensä. Pohjoismaista hän totesi muuten: ”Norja – parhaat maisemat, Suomi – ystävällisimmät ihmiset!”

Etevästä Fujiwarasta tulikin muutaman vuoden kuluttua Mazdan Saksan tutkimuskeskuksen MRE:n johtaja. Japaniin palattuaan Fujiwara toimi muun muassa Mazdan teknisenä johtajana ja oli merkittävässä roolissa Mazdan Skyactiv-moottorien kehittämisessä.

Nykyään Fujiwara on Mazdan varatoimitusjohtaja, Executive Vice President.

Teksti: Timo Turkula Kuvat: Timo Turkulan arkisto