Bugatti W16 Mistral - 16-sylinterisen viimeinen karjaisu

Bugatti jättää jäähyväiset modernin henkilöautomaailman hurjimmalle voimanlähteelle. Mistralista aiotaan maailman nopeinta avokattoista autoa. Tämän jälkeen katsotaan, minne Bugattin tie vie seuraavaksi, kroatialaisomistuksessa.

Bugatti siis päättää yhden kokonaisen aikakauden omalla taipaleellaan 99 kappaleen sarjaan W16 Mistral -mallia. Kaikki ostajat ovat jo löytyneet tälle W16:n viimeiselle ruumiillistumalle, jonka hintapyynti ylsi 5 miljoonaan euroon.

Mistral perustuu pohjimmiltaan väistyneeseen Chironiin, joka oli Bugattin mittakaavassa laajemmin tuotettu malli, mutta jota ei koskaan tehty avokattoisena. Mistral eroaa Chironista korimallinsa lisäksi monilla muillakin tavoilla, joten hyvin voidaan puhua kokonaan omasta mallista. Mistral on suunniteltu virtuaalitodellisuutta laajasti hyödyntäen, joten sen kehitystyö ei valmistajan mukaan vienyt kuin yhdeksän kuukautta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ennätyksiä janoava speedster

Viimeinen 16-sylinterinen Bugatti ei voi olla mikään muu kuin ennätystentekijä, muutoinhan se ei kunnioittaisi lainkaan perinteitään. Miltei puolet Bugattin koskaan valmistamista autoista on ollut avokattoisia, joten nyt on hyvät saumat kaikkien aikojen nopeimpaan avo-Bugattiin, ehkä jopa maailman nopeimpaan roadsteriin eli tässä tapauksessa speedsteriin. Nopeimman avo-Bugattin paikka irtoaisi ohittamalla Veyron Grand Sport Vitesse.

Edellämainitun nopeusennätys, ainakin tuolloin maailman nopeimpana roadsterina, oli 408,84 km/h. Jos puhutaan ihan puhtaasti tehosta, ovat 400 lisähevosvoimaa Vitesseen verrattuna selvästi Mistralin puolella. Aika näyttää, millaisiin testeihin Bugatti on Mistralia viemässä.

Mistralin nimi on lainattu Ranskan läpi navakasti puhaltavalta pohjoistuulelta. Samanniminen Maserati aloitti 60-luvulla italialaismerkin perinteen nimetä malleja tuulien mukaan.

Kuten Bugattien kohdalla aina, myös W16 Mistral on täynnä hienoja, ja toinen toistaan erikoisempia yksityiskohtia. Kieltämättä sinne erikoisimpaan päähän sijoittuu vaihteenvalitsin. Sen etuosassa, meripihkan sisällä, on mystinen elefanttipatsas. Se on kopio Ettore Bugattin veljen, Rembrandt Bugattin, "tanssivasta elefantista". Mikäli siltä tuntuu, on tanssivan elefantin saanut niin halutessaan vaihtaa meripihkan sisällä mihin tahansa muuhun patsaaseen, esimerkiksi omaa lähimmäistään esittävään, käsintehtyyn veistokseen.

Muilta osin sisätilat ovat yhtä kuin pyöreitä muotoja, harmonisia värejä ja huippuluokan käsityötä, ehtaa Bugattia siis.

Monitoiminäyttöjen koossa Bugatti ei kilpaile - sellaista ei edes ole.

Ulkokuoressa Veyronista ja Chironista tuttu vertikaalinen keulailme on vaihtunut pystymuotiin. Neliosaisilla ajovaloilla on valaisemisen lisäksi myös aerodynaamisia tehtäviä.

Mitä seuraavaksi? - kroatialaisomistuksessa

Kuten tiedämme, Bugattin kulisseissa on tapahtunut viimeisen vajaan vuoden aikana suurehkoja muutoksia. Kroatialainen Rimac omistamaa tätä nykyä enemmistön - 55 prosenttia - yhteisyrityksestä, loppujen 45 prosentin jäädessä Porschen omistukseen, ja Volkswagen Groupin siirtäessä Bugattin uuden toimijan hallintaan. Näin syntyneen Bugatti Rimacin kotipaikka on Kroatian Zagreb, joskin Bugattin omat fasiliteetit jäävät Ranskan Molsheimiin. Bugatti Rimacin johdossa on Rimacin perustaja ja alkuperäinen toimitusjohtaja Mate Rimac.

Hypersähköautoistaan tunnetun Rimacin ja vahvasti polttomoottoreiden kautta hengittävän Bugattin kohdatessa nämä intohimot ovat joutuneet huhujen mukaan paikoin törmäyskurssille. Taiteelliset erimielisyydet on kuitenkin selvitetty, ja näin Rimac jatkaa sähköautojen valmistajana, Bugattin luottaessa edelleen ainakin suurelta osin bensiinin voimaan. Näin Bugatti kehittääkin nyt kokonaan uutta polttomoottoria, jossa tulee ennakkotietojen mukaan olemaan myös hybriditekniikkaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tällainen oli Bugattin ennätystentakoja, W16

Volkswagenin rahoilla 2000-luvun alkupuoliskolla kehitetty W16 -voimanlähde on eittämättä millä tahansa mittapuulla hurjimpia koskaan valmistettuja katuauton moottoreita. 8,0-litrainen W16 on varustettu neljällä turboahtimella. Kun siitä otetaan kaikki irti, se imee 70 000 litraa ilmaa minuutissa ja kuluttaa bensiiniä noin 80 litraa per 100 kilometriä. Moottorissa on 3 712 osaa, ja kaikki moottorit on kasattu käsityönä.

W16 rakennettiin hyödyntämällä Volkswagenin VR6- ja siitä jatkokehitettyä VR8 -moottoria. Nämä ovat hyvin kapeita V-moottoreita, nimensä mukaisesti V- ja rivimoottorien yhdistelmiä. Männät ovat siis 15-asteisessa V-asennossa, mutta jakavat saman sylinterinkannen. W16:ssa samaan kampiakseliin on ikään kuin yhdistetty kaksi VR8:aa, joiden kulmaksi tulee 90 astetta. Turboahtimista kukin ruokkii yhtä neljän sylinterin rykelmää. Venttiileitä on 64 kappaletta. Painoa moottorilla on 400 kiloa. Litrateho on Chiron 300+:ssa ja Mistralissa kuitenkin "vain" parisataa hevosvoimaa, alkuperäisessä Veyronissa "ainoastaan" 125, saman verran kuin vaikkapa Fordin 1,0-litraisessa EcoBoostissa. Suhteellisen pieni litrateho parantaa luotettavuutta, joka oli yksi kriteereistä moottoria kehitettäessä. W16 pystyy pitämään yllä todella tasaista tehokäyrää, ja neljä kaksivaiheista turboahdinta tarjoavat huippuväännön laajalla kierrosalueella.

Bugattin W16 esiteltiin vuonna 2005 Veyronissa, ja sen jälkeen se on asennettu useisiin Bugattin tuotanto- ja erikoismalleihin, aina kuitenkin vähintään 1 000 -hevosvoimaisena.

Lähteet: Bugatti, Top Gear, Carbuzz Kuvat: Bugatti Teksti: Benjamin Helander