Bunkkeri, jota Stalin ei ehkä ikinä käyttänyt

Kun selviytyminen on prioriteetti, estetiikka ja mukavuus ovat toissijaisia.

Lokakuun puoliväli 1941. Moskovassa on vallalla pienimuotoinen paniikki, kun Saksan armeija on edennyt reilussa kolmessa kuukaudessa taistelujen alkamisesta kaupungin porteille. Venäjän ylin johto valmistautuu jo pahimpaan, pääkaupunkia ollaan siirtämässä tuhat kilometriä Moskovasta itään, Kuibyseviin, Volga-joen rannalle.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Salainen projekti

Jotta Venäjän ylin johto Stalinin johdolla olisi voinut johtaa turvallisesti sotatoimia, kaupunkiin rakennettiin muun muassa salainen bunkkeri. Se oli suora kopio vastaavasta bunkkerista Moskovassa, jonka rakentamisessa oli puolestaan hyödynnetty Moskovan metron rakenteita. Bunkkeria rakensi yhdeksän kuukauden ajan 800 insinööriä ja 2 900 rakennustyöntekijää.

Koko projekti tehtiin mahdollisimman salassa paikallisilta, joten esimerkiksi kaikki 37 metriä syvästä kuopasta ylös kaivettu maa-aines – kaikki 25 tuhatta kuutiometriä – kuljetettiin pois yöaikaan.

Suoja on valettu maan sisään betonista, jota upotettiin maahan tuhatta kuutiota. Laskelmien mukaan bunkkeri olisi selviytynyt jopa suorasta 2 000 kilon lentopommin osumasta.

Bunkkerilla on oma pieni voimala, ja bunkkeri oli myös ilmatiivis mahdollisten kaasuiskujen varalta. Sisällä olevaa ilmaa kierrätettiin, ja näin uudelleen käytettyä ilmaa olisi riittänyt viideksi päiväksi. Luonnollisesti bunkkeriin oli varastoitu myös riittävästi vettä ja ruokaa pidempiaikaista selviytymistä varten.

Isältä tyttärelle

Bunkkeri valmistui marraskuussa 1942, mutta virallisesti se otettiin käyttöön tammikuussa 1943. Silloin oli jo ounasteltavissa, että sodan tuulet olivat kääntyneet. Moskova ei ollut enää suoran uhan alla, ja saksalaisten joukot Stalingradissa oli piiritetty. Näin ollen Stalin tuskin koskaan kävi bunkkerissa, mutta hänen tyttärensä Svetlena majaili siellä useampaan otteeseen saksalaisten ilmahyökkäysten aikaan.

Bunkkerissa on vain kaksi huonetta, mutta sinne olisi silti pystynyt majoittumaan 115 henkeä. Stalinille oli luonnollisesti varattu oma huone, joka näkyy myös artikkelin avauskuvassa. Mitenkään yleellisenä sitä ei voi kuitenkaan pitää, vessakin on aika karun näköinen.

Unohdettu historia

Sodan jälkeen Kuibysevista tuli Neuvostoliiton ajaksi suljettu sotilaallinen kaupunki. Näin ollen bunkkeri pysyi salaisuutena, ja sen olemassaolo myös mitä ilmeisemmin unohtui monelta. Sen päällä toimi neuvostoaikana keskuskomitean paikallinen hallintorakennus.

Salaisuus bunkkerin yllä avattiin lopulta vuonna 1990 ja nyt se toimii museona. Vastaavia bunkkereita rakennettiin myös Yaroslaviin, Gorkiin, Kazaniin, Ulyanovskiin, Saratoviin ja Stalingradiin.

Ja nykyisinhän Kuibysev tunnetaan Samarana, jos joku haluaa suunnitella visiittiä bunkkeria ihmettelemään. Bunkkerin verkkosivut löytyvät osoitteesta www.bunkerstalina.com

Teksti ja kuvat: Vesa Eskola

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy