Dachau: kasvot kauheuksille – jotta emme unohtaisi

Münchenin lähettyvillä sijaitseva Dachaun on ensimmäinen poliittisille vangeille ja muille ”ei toivoituille” rakennettu natsi-Saksaan rakennettu keskitysleiri.

Dachaun leiri valmistui maaliskuun loppupuolella 1933 eli heti kohta natsipuolueen ja Adolf Hitlerin noustua valtaan 30. tammikuuta 1933. Leirille vangittiin juutalaisia, homoseksuaaleja, Jehovan todistajia, kommunisteja ja muita natseja vastustavia kansanryhmiä.

Vuodesta 1941 alkaen Dachau toimi myös tuhoamisleirinä. Siellä tiedetään murhatun noin 30 000 vankia. Muihin tuhoamisleireihin verrattuna luvut ovat luonnollisesti huomattavan pieniä. Auschwitziin lähetetyistä 1,3 miljoonasta ihmisestä 1,1 miljoona murhattiin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

12 vuoden terrori

Dachaun leiriin saavutaan infokeskuksen kautta, josta saa paperisen kartan sekä kuulokkeet. Audio-opastus ja kartta toimivat samalla oppaina, miten leiri kannattaa kiertää. Myös kaksi ihan oppaan kanssa järjestetty englanninkielistä kierrosta järjestetään joka päivä kello 11 ja 13. Ja koska kyseessä on muistomerkki, sisäänpääsy ei maksa mitään.

Infokeskuksesta kävellään lyhyt matka varsinaiseen leiriin. Sinne kävellään sisään vanhan portin kautta, jonka läpi kulkivat kaikki leirille vuosien varrella vangitut 200 000 ihmistä. Tuotakin porttia komistaa tuttu slogan: arbeit macht frei eli työ vapauttaa. Yhteensä leiri ehti olla toiminnassa 12 vuotta. Amerikkalaiset joukot vapauttivat sen huhtikuun lopulla 1945.

Vaikka varsinainen tuhoamisleirikonsepti syntyi myöhemmin, vankien kiduttaminen ja murhaaminen alkoi lähes heti, kun SS-joukoista tuli virallisesti vanginvartijoita huhtikuussa 1933. Ensimmäinen julkisuutta saanut vankilapako tapahtui toukokuussa 1933, kun Saksan valtiopäivien poliitikko ja kommunistipuolueen edustaja Hans Beimler onnistui karkaamaan. Hän julkaisi ulkomailla heti pian esitteen Dachaun toimesta. Julkaisun nimi oli Im Mörderlager Dachau eli Dachaun murhaleirillä.

Ei oikeuksia

Dachaun ensimmäinen komentaja oli Hilmar Wäckerle, joka laati toukokuussa Heinrich Himmlerin ohjeiden mukaan ensimmäisen väliaikaisen leirisäännön. Ainoastaan komendantilla oli toimivalta leirillä, ja komentaja saattoi tuomita vankeja kuolemaan – kunhan vain kaksi hänen nimeämäänsä SS-vartijaa suostui tähän.

Syitä kuolemantuomioon olivat esimerkiksi leirin henkilökunnan pahoinpitely, yhteinen tottelemattomuus tai yllytys siihen. Kesäkuun alussa SS otti yksin haltuunsa leirin vartioinnin. Kesäkuun lopussa leirin komentajaksi tuli Theodor Eicke, ja samalla alkoi tietoinen leirin eristäminen ulkopuolisilta. Samalla vahvistui se, että yleinen lainsäädäntö ei enää koskenut Dachauta tai sen vankeja.

Prototyyppi

Aluksi leiri toimi vain vanhan ammustehtaan tiloissa, mutta laajennustyöt aloitettiin jo vuonna 1937. Samalla luotiin toimintamalli kaikille uusille keskitysleireille koko valtakunnassa.

Portin takaa aukeaa keskuspiha, jossa järjestettiin nimenhuudot. Pihan oikealta laidalta löytyvät vanhat ammustehtaan tilat, joissa näkee, minkälaisissa oloissa vankeja pidettiin.

Sellien seinillä on infotauluja, ja historian lisäksi tietoa tarjotaan myös sekä vanginvartijoista että vankien elämästä näiden päiväkirjaotteiden muodossa. Ja aina kun puhutaan nimillä, asiat muuttuvat jotenkin konkreettisemmaksi. Väkivallalle ja kärsimykselle annetaan kasvot.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Todella paljon yksityiskohtaista tietoa

Isommissa tiloissa jaetaan sitten vielä enemmän tietoa. Sitä on seinillä ja roikkuu katosta. Tietoa on siis tarjolla todella paljon. Ja se on välillä hyvinkin yksityiskohtaista, jopa ahdistavissa määrin. Jos kaiken tarjolla olevan tiedon haluaa lukea, Dachaussa kuluu helposti koko päivä.

Esillä on luonnollisesti myös paljon historiallisia valokuvia, joissa ihmisten kärsimys lyö taas konkreettisesti vastaan. Julmuuksille annetaan kasvot.

Esillä on myös vangeille kuulunutta esineistöä. Sekin tekee kaikesta hyvin konkreettista. Auschwitzin tapaiseen kauheuksilla maalaamiseen ei mennä eli murhattujen hampaita ei sentään esillä.

Kiduttamisen ohella vangit altistettiin myös lääketieteellisille kokeille. Dachaussa tutkittiin esimerkiksi malarian vaikutuksia eli terveitä vankeja altistettiin helmikuusta 1942 noin huhtikuuhun 1945 malarialla, ja sitten heillä tehtiin kokeita malarian hoitamiseksi ja immuniteetin kehittämiseksi. Monet uhreista kuolivat ja toiset kärsivät kovista kivuista ja pysyvästä vammautumisesta.

Ja monen muun leirin tapaan myös Dachaun vangit joutuivat sodan lopulla kuolemanmarssille, kun heitä alettiin siirtää. Myös vanhoja dokumentteja on esillä, kun liittoutuneet alkoivat selvittää leirin tapahtumia sotaoikeudenkäyntejä varten.

Epäinhimilliset olot

Keskusaukion toiselta laidalta löytyy sitten uudelleen rakennettuna yksi vankiparakki. Se on esimerkki siitä, millaisissa olosuhteissa vangit joutuivat elämään, kun leiri oli kasvanut niin suureksi, etteivät kaikki vangit mahtuneet enää vanhan tehtaan tiloihin.

Erityisesti hygienia on ollut koetuksella, sillä saniteettitilat ovat onnettomat. Parille sadalle vangille on vain kaksi pesupaikkaa ja avoin wc-tila. Peseytymiseen oli varattu aikaa vain muutama minuutti – siis kaikille parille sadalle vangille.

Yhteensä näitä parakkeja oli Dachaussa yli 30. Niiden paikat on näkee selvästi alueen halki kävellessä.

Kasvot toivolle – ja epätoivolle

Ison kentän toiselta laidalta löytyvät sitten vielä protestanttinen kirkko, katolinen kappeli ja muistomerkki, ortodoksinen kappeli sekä juutalaisten muistomerkki. Niiden takaa löytyy vielä pieni vuonna 1964 perustettu luostari, joka on rakennettu tietoisesti leirin kylkeen tuomaan toivoa ihmisille.

Ja sitten ovat vielä polttouunit. Leirin äärimmäisestä laidasta löytyy kaksi krematoriota: vanha pienempi, ja uusi modernimpi – ja siten tehokkaampi, kun vankien tuhoamistahtia haluttiin kiihdyttää.

Muutaman tunnin kiertämisen jälkeen olo on epätodellinen. Miten? Miksi? Mieli täyttyy kysymyksillä, joihin ei ole helppo löytää vastausta. Dachau on taas yksi niitä paikkoja, joka pistää miettimään ihmiskunnan historiaa ja käytöstä.

Eikä tämä käyttäytyminen ole valitettavasti historiaa. Se on tullut taas muutaman viime vuoden aikana hyvin konkreettisesti esille.

Dachaun keskitysleirin muistosivusto: https://www.kz-gedenkstaette-dachau.de/en/

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy