Erikoisauton detailing – viisi vaaraa

Autonhoito on teoriassa samanlaista autosta riippumatta, mutta käytäntö on toinen. Erikoisauton detailing saattaa sisältää useita poikkeavia tekniikoita tai työvaiheita.

Erikoisauton detailing on täysin oma taiteenlajinsa. Erikoisauton käsite on todella laaja ja sillä saatetaan tarkoittaa uudempaa erikoista autoa tai toisaalta esimerkiksi vanhaa klassikkoa. Tällainen saattaa löytyä työn alle omasta tai kaverin tallista.

Detailing taaseen tarkoittaa yksityiskohtia eli sitä ei tule sekoittaa sen enempää auton kiillottamiseen kuin vahaamiseenkaan. Kuitenkin erikoisauton detailing sisältää molempia näitä. Käsitteen on ehkä helpointa ymmärtää tarkoittavan auton jokaisesta ulkoasuun vaikuttavasta tekijästä huolehtimista.

Kokosimme yhteen viisi esimerkkiä huomioitavista asioista. Lista ei suinkaan ole kaikenkattava tai toimi sellaisenaan. Autonhoito vaatii runsaasti tilanteen tulkitsemista ja menetelmien muuttamista auton mukaan - varsinkin kun kyseessä on erikoisempi kulkupeli.

1. Ei kattoa tai katto vuotaa

Ei ole sanottua, että vanhempien ajoneuvojen rättikatot tai kattoluukut pitävät vedet ulkopuolella. Itse asiassa kaikissa henkilöautoissa ei edes ole kattoa. Tällöin tavallinen painepesurilla suoritettava pesu ei ole välttämättä kovin järkevä vaihtoehto.

Ratkaisuja on tietenkin useita riippuen ongelman vakavuudesta. Toisinaan samat pesut voi suorittaa välttämällä paineella pesemistä esimerkiksi vain katon tai kattoluukun osalta. Esittelimme aiemmin autonhoitojuttusarjassa huuhteluvapaan pesun, joka onkin erinomainen pesumenetelmä hankalissa tapauksissa.

2. Erikoisten materiaalien käsittely

Erikoisten autojen myötä saattaa seurata myös erikoisempia materiaaleja. Lakattu maalipinta, maalaamattomat muoviosat, kumitiivisteet sekä lasipinnat lienevät tuttuja elementtejä kaikille autojen parissa työskennelleille. Muitakin materiaalivaihtoehtoja on kuitenkin olemassa.

Esimerkiksi kangas- ja vinyylikatto kaipaavat hieman erilaisia aineita suojauksen suhteen. Hiilikuitupinnat ovat oma taiteenlajinsa, sillä usein näiden suojana on lakkapinnan sijaan vain pehmeä gel coat. Sen kiillottaminen vaatii siten hieman erilaisia otteita.

Luonnollisesti erilaisia materiaalivaihtoehtoja on lukemattomia. Siten aiheeseen tutustuminen, kokemus sekä autonhoitoon hurahtanut tuttavapiiri auttavat kaikkein pisimmälle. On parempi vaihtoehto myöntää oman tiedon rajallisuus kuin sännätä suin päin tuntemattoman kimppuun.

3. Kromivanteet tai kiillotetut huulet

Kyseessä ei tarvitse olla erikoisauton detailing, jotta kohdalle sattuisi kromivanteet tai vanteissa lakkaamattomat kiillotetut huulet. Tämän osalta voitaisiin siis puhua auton sijaan erikoisvanteiden käsittelystä. Erityishuomiota on kiinnitettävä tämänkaltaisten vanteiden pesuun.

Useat vannepesuaineet ovat vahvoja happoja ja siten myrkkyä kiillotetuille alumiinipinnoille. Kromipinnat ovat monimutkaisempi aihealue, mutta välttämällä happojen käyttöä ei voi ainakaan tehdä virhettä. Näissä tapauksissa on suositeltavaa tarkistaa valitun vannepesuaineen pakkauksen etiketistä sen soveltuvuus kyseisille pinnoille. Nykyiset hapottomat vannepesuaineet suoriutuvat tehtävästään niin tehokkaasti, että muuta ei tavallisesti tarvitsekaan.

4. Moottoritilan sähköjen suojaaminen pesulta

Tämä tietysti koskee monella tavalla ihan kaikkia autoja. Jokaisessa autossa on syytä hieman varoa, kunnioittaa tai jopa suojata herkkiä osia moottoritilan pesun yhteydessä. Nykyautoissa näitä paikkoja on selvästi vähemmän ja moni peseekin konehuoneen painepesurilla sen suuremmin varomatta.

Silti erikoisautoissa tai vanhemmissa kulkuneuvoissa saattaa olla huomattavasti herkempiä paikkoja ja ylimääräinenkin varovaisuus on usein paikoillaan. Autojen konehuoneiden sähköliittimiä ei suinkaan suojattu yhtä tehokkaasti autoilun alkutaipaleilla. Ohjeita löytyy konehuoneen pesua käsittelevästä Moottorin autonhoitojuttusarjan artikkelista.

5. Hapertuvat tiivisteet

Vuotaviin kattoluukkuihin ja kangaskattoihin liittyvät osin myös hapertuvat tiivisteet. Jälkimmäisiä voi kuitenkin löytyä esimerkiksi ovista, tuulilasista sekä muista ikkunoista. Toisinaan näitä on myös koripaneelien välissä. Herkkiä tiivisteitä pitää varoa rikkomasta, mutta toisinaan myös valvoa ettei vesi valu auton sisään.

Painepesuria käytettäessä varovaisuus on paikallaan, mutta usein hyvä vaihtoehto on tyytyä huuhteluvapaaseen pesuun. Tiivisteiden puhdistaminen onnistuu kostealla mikrokuituliinalla, mutta sen aikaansaaman kitkan kanssa tulee olla erittäin hellävarainen ettei hapertunut tiiviste murru. Pehmeä brush saattaa siten olla hyvä valinta työvälineeksi.

Teksti ja kuvat: Henri Posa