Huutokauppahelmet: Dodge Li’l Red Express

Dodgen kovin vauhtimalli 70-luvun lopulla oli punainen lavapaketti-auto puuaiheisin somistein.

Otetaanpa tähän pieni trivia heti kättelyssä. Mikä oli vuoden 1978 nopein yhdysvaltalainen tuotantoauto, sellainen siis jonka saattoi ostaa ihan autoliikkeestä?

Vastausta ei tarvitse kauaa odotella, sillä juttumme auto on tätä mallia. Yhdysvaltain autoteollisuuden ja automarkkinoiden 1970-luvun lopun tilasta kertoo omaa kieltään se, että kaikkein nopein laite oli pickup, tarkalleen Dodge Li’l Red Express.

Oikeastaan kyse ei ole siitä että "pieni" punainen lavapaketti-auto olisi ollut aivan suunnattoman kovakulkuinen, vaikka se oli toki tehokas. Mutta vuoden 1978 amerikkalaisissa autoissa ei saastelaitteiden ja öljykriisin kuristuksissa ollut mitenkään älyttömästi tehoa kautta linjan. Tuolloisessa Corvetessa oli vakiona 185 hevosvoimaa ja Ford Mustangin kasikoneisissa malleissa 140; vuonna 1980 Mustangin 4.2-litraisesta V8:sta irtosi alle 120 väärään suuntaan juossutta kaakkia. Dodge Chargerin tuotanto päättyi ’78 ja se korvattiin etuvetoisella, talbotihtavalla pikkumallilla muutamaa vuotta myöhemmin.

Tässä kontekstissa Moparin ”Adult Toys” -nimellä brändätty 70-luvun lopun pakumallisto oli suorastaan optimistinen ja elämäniloinen. Siitä löytyivät Ramchargerin ja Street Vanin lisäksi niinkin kekseliäästi nimetyt huvi- ja hyötyajoneuvot kuin Dodge Warlock (suom. velho) sekä Macho Power Wagon (ei tarvinne suomentaa), joiden kaveriksi vuonna 1978 esiteltiin tämä Li’l Red Express.

Kyseessä oli D150 Adventurer-lavapakettiauto, johon valittiin silloisia pykäliä luovasti tulkiten 360-kuutiotuumainen, siis 5.9-litrainen poliisimallin katiton kasikone vuoden ’68 340-moottorin viriosilla. Nelikurkkuinen kaasutin oli sekin poliisimallia. Jutun juju oli se, että kokonaismassaltaan yli 6000-paunaisissa autoissa ei katalysaattoria tarvittu, saati lyijytöntä polttoainetta. Dodgella oli siis paremmat keinot hyötyauton virittämiseen kuin henkilöauton.

Näillä eväillä pieni punainen reki saatiin 225-hevosvoimaiseksi ja nollasta 60 mailin tuntinopeuteen vain 7.5 sekunnissa; jotkin lähteet mainitsevat Dodgen kiihtyneen tätäkin nopeammin. Car and Driver -lehden mukaan lavapaku jätti taakseen varttimaililla myös Porsche 911:n ja 928:n sekä Ferrari 308:n. Li’l Red Express ylti vielä 100 mailin tuntinopeuteen alle 20 sekunnissa. Vuonna 1979 Dodge joutui jälleen päästösyistä hölläämään tämänkin mallin kulkua, sillä Li’l Red Expressiin oli asennettava katalysaattori ja vähemmän kireät nokat. Chevyllä puolestaan piiskattiin Corvettea takaisin kohti eturiviä ja optiona saatavan 350-kuutiotuumaisen L82-moottorin turvin 225-hevosvoimainen '79 Vette riensi 60 mailin tuntinopeuteen alle seitsemän sekunnin.

RM Sotheby’sin lokakuussa huutokauppaama Dodge on juurikin tällainen 1979-mallin yksilö, eli se ei yllä aivan täyteen Li’l Red Expressin potentiaaliin. Nopeampia ’78-mallisia tehtiin vain reilut parituhatta eli 2188 autoa, kun näitä vuotta uudempia tarkalleen 3000 autoa enemmän; siksipä vanhemmat ovat harvinaisempia ja halutumpia. Uudemmat autot tunnistaa hieman erilaisen keulailmeen lisäksi siitä, että nopeusmittari yltää vain 85 mailiin tunnissa.

Pennsylvanian Hersheyssä myytävä Dodge on hienosti säilynyt ja sen puuaiheiset kylkien vinyloinnitkin ovat kaikki edustavassa kunnossa. Mittarissakin on vasta 49 000 mailia. Autoa myyvä taho onkin säästellyt sitä: Dodge hankittiin vuosikymmen sitten, mutta sillä on siinä aikana ajettu vaivaiset seitsemän mailia. Toivottavasti auton tuleva ostaja irrottelee sillä vähän enemmän.