Hyytävä haukijahti – mukaansatempaava kalastuselämys Tammisaaressa

Avovesikauden ääripäät tarjoavat kalastajalle mahdollisuuden unohtumattomaan elämykseen, joka ei ole kiinni saaliin koosta tai lukumäärästä.

Yöllinen pakkanen on peittänyt Tammisaaren sataman kuuraan. Parkkipaikan autojen tuulilaseissa riittää raaputtamista, mutta kuuraa on kalastusopas Mika Vornasen mukaan kiusaksi asti myös veneessä. Kohmeinen aamunavaus taltioidaan myös Haukikoira-nimellä tunnetun kalastusopaspalvelun some-seuraajien hämmästeltäväksi.

Kalastuskäyttöön varta vasten suunniteltu ja käsityönä valmistettu Lund 1900 Tyee odottaa varusteita ja tankkausta laiturissa, mutta ennen vesille lähtemistä on vielä ratkaistava, miten tiukasti kiinni jäätyneet säilytystilojen luukut saadaan auki. Väkivalta ei ole vaihtoehto, sillä riuhtomalla syntyy vain vahinkoja. Jos ei luukku petä, luovuttaa selkä, eikä kumpikaan vaihtoehto ennen merelle lähtöä varsinaisesti houkuttele.

Ongelma ratkeaa pähkäilyn jälkeen teestä nauttivan tappioksi. Termoksellinen kuumaa vettä saa luukut antautumaan ja tavarat asettuvat paikoilleen. Kahviin ei sentään kosketa vielä tässä vaiheessa.

Kalastusvarusteltu Lund on yksityiskohdiltaan yllättävän pelkistetty, mutta ajatusta toteutukseen on uhrattu tuntuvasti. Kylmällä kelillä erityiskiitoksen ansaitsee heti kättelyssä veneen karkea kansimateriaali, joka muistuttaa hieman mattoa, eikä tunnu muuttuvan saappaan alla liukkaaksi millään.

Vavat, vieheet ja muut tavarat löytävät paikkansa vaivattomasti lukittavista säilytyslokeroista, vapatelineistä ja veneen sisälaidoilta. Jo pelkkiä vieheitä on matkassa satamäärin. Väriyhdistelmiä tuntuu olevan lähes loputtomasti, mutta päivän ottiväri on vielä arvoitus.

Veneessä vallitsee lähes sotilaallinen järjestys ja siihen on syynsä. Irtotavaraa ei kannelle voi pakata miten sattuu, sillä viimeistään kalan iskiessä tilaa tarvitaan, eikä kasseihin ja pusseihin kompurointi kuulu asiaan. 

Ennen vesille lähtöä varustellaan myös kalastajat. Oma kuoriasu on hyytävään keliin nähden turhan kevyt, mutta autosta löytyy ratkaisu myös tämän pulman varalle. Mukaan on varattu Ursuitin kuivapuvut, haukikuvioidut tuubihuivit ja vettä sietävät hansikkaat. Varustus on tarjolla tarvittaessa kaikille kalastusopas Vornasen vieraille. 

Tankkauksen jälkeen ääneen pääsee 150 hevosvoimainen Mercuryn nelitahtimoottori ja vähitellen satama jää taakse.

Alkulämmittelyä postikorttimaisemassa

Mökkikauden päätyttyä arkisin vesillä on hiljaista ja matkaa saa taittaa omassa rauhassa. Ensimmäinen kalastettava poukama tavoitetaan vartissa ja se on maisemaltaan kuin postikortista lainattu. Tai suoraan hauenkalastuksen oppikirjasta.

Kaislikon reunat kalastetaan täsmällisesti oppaan ohjeiden mukaan. Heittolinja kulkee hitaasti keulasähkömoottorin voimin lipuvan veneen edellä, eli pyritään kalastamaan mahdollisuuksia tarjoilevassa tulevaisuudessa, ei ohiajetussa menneisyydessä.

Mökkivirvelöintiin tottuneen mieli tekee toistuvasti kokeilla vielä kerran takaviistosta, mutta mieli on maltettava.

Selkeästä toimintamallista on apua myös silloin, jos veneessä on useampi kalastaja, johon Lundin mitoitus kyllä riittäisi. Veneellä järjestettävät kalastuspäivät mitoitetaan niin, että kyydissä on oppaan lisäksi 1–4 kalastajaa.

Lund osoittaa kalastussoveltuvuutensa myös vakaudellaan. Esimakua saatiin jo ajomatkan aikana, mutta tasapaino säilyy hämmästyttävän hyvin myös kalastettaessa. Veneessä ei liikkeitään tarvitse varoa.

Kaiku piirtää näytölle täsmällistä kuvaa vedenalaisesta maailmasta. Tilannetiedon perusteella kaikki on hauen pyynnin kannalta kohdallaan, mutta kunnollinen tärppi antaa odottaa itseään siinä määrin, että leväkosketuskin pompauttaa sykkeen ylös.

Seuraava vinkki on niin ikään yhdistelmä käytännöllisyyttä ja kalastustaitoa. Käy ilmi, että aivan ruovikon juureen ei tarvitse heittää, vaikka vuosikymmenien ajan niin on tullut poikkeuksetta tehtyä. Oma ajatus siitä, että hauki lymyää sakeimman puskan suojissa ei saa kipparilta varauksetonta kannustusta.

Esimerkiksi tässä lahdenpoukamassa petokala väijyy saalistaan pikemminkin kaislikkorintaman etupuolella rinteessä, jossa vedenalainen penkka näyttää sukeltavan syvemmälle. Näkösuojaksi riittää muutama kasvukauden jälkeen sijoilleen lyyhistynyt kasvi.

Iskuun hauen houkuttelee esimerkiksi yhdistelmä nälkää ja ärsytystä. Jälkimmäiseen voi vaikuttaa vavan varressa muun muassa viehevalinnalla ja hiomalla omaa käsialaa eli vieheen uittotaitoa. Oppaan kanssa tätä oppia karttuu pitkin päivää vieheiden vaihtuessa.

Jutustelu polveilee aiheesta toiseen, mutta haukiin ja niiden vapapyyntiin liittyviä niksejä tarttuu mukaan vääjäämättä. Näillä opeilla on taatusti käyttöä tulevillakin kalareissuilla.

Siirtymän aikana kuivapuku pääsee oikeuksiinsa. Viiltävän viileä keli ei pääse iholle asti ja pärskeet kastelevat vain silmälasit. 

Jättiläinen tervehtii

Kun viehettä tarjotaan ahkerasti oletetulle iskualueelle, kertyy puskaosumien sijaan ainakin potentiaalia. Toinen kalastuskohde on vähintään yhtä houkuttelevan näköinen kuin ensimmäinenkin.

Suoraan suuhun viehettä ei tarvitse uittaa, nälkäinen petokala hakee omansa halutessaan hieman kauempaakin. Eikä hauki välttämättä arastele venettäkään.

– Kalathan osaava uida. Usein hauen isku tapahtuu aivan veneen läheisyydessä, joten vieheen uittamista ei kannata lopettaa kesken, Vornanen muistuttaa.

Nykyaikaisen hyrräkelan ja -vavan käyttö tulee päivän aikana tutuksi. Mökkihaspeliin tottuneen otteita täytyy hioa hieman. Vornanen ohjaa ja opastaa maltillisesti veneen perältä keulassa kalastavaa. Heittojen helpottuessa on helppo todeta opin myös tarttuvan ja autotallin seinällä lepäävän oman kalastusvälineistön olevan päivityksen tarpeessa.

Parhaan palkinnon tarjoaa seuraava heitto, joka lentää sulavasti kiven ja mättään tuntumaan. Seuraaviin sekunteihin mahtuu kokonaisen elämysmatkan verran tapahtumia.

Vieheen loiskahdusta seuraa pyörre, vana ja molskahdus. Tulipunainen vapa niiaa ja vastaisku seuraa ajattelematta. Vapa taipuu vielä hetken, mutta suoristuu pian vedon lakatessa. On selvää, että haavia ei tällä kertaa tarvita.

– Oli muuten aika iso, opas toteaa.

Näkemys lisää tuskaa, eikä henki ei kulje kunnolla hetkeen, mutta hento ”perkele” pääsee suusta ensimmäisellä uloshengityksellä. Isolta iskijä nimittäin tuntui myös vavan varressa. Silmämääräisesti arvioituna se olisi saattanut olla henkilökohtainen ennätyskala, tai tarkemmin ajateltuna olisi ollut varmasti. Siihen ei kovin suurta kalaa edes tarvittaisi.

Vornasen veneessä ennätys tarkoittaa myös uljasta Ukko moment -hetkeä, eli onnistuneen taistelun päätteeksi kalan taltuttanut pääsee nostamaan pienen teräsmaljallisen mielijuomaansa ikimuistoisen tapahtuman kunniaksi. Nyt on tyydyttävä termarikahviin ja äänettömään sadatteluun.

Kalastus jatkuu

Seuraava heitto laskeutuu samoille sijoille ja tapahtumaketjun alku on kuin toisinto edellisestä, mutta sillä erotuksella, että vastaisku onnistuu ja kala pysyy kiinni. Äsken nenilleen saaneesta jättiläisestä ei ole kyse, mutta viehettä vaikuttaa purreen silti kelpo kala, joka ei suostu haaviin asti kelattavaksi ilman taistelua.

Odottavan aika saattaa tuntua pitkältä, mutta vavan varressa ei haittaa, vaikka aika laahaisi miten. Kala tekee parhaansa ja samaan tähtää myös kalastaja. Välillä hauki säntää ja vie siimaa, välillä se seuraa sisään kelattavaa siimaa suosiolla. Oppaan ohjeiden avulla tilanne pysyy kutakuinkin hallinnassa ja taistelu etenee kohti vääjäämätöntä. Pian haavi heilahtaa ja peli on selvä.

Hauen kannalta tappio koettelee varsin maltillisesti, sillä koukkujen irrotuksen, mittojen arvioinnin ja nopean valokuvaushetken jälkeen se pääsee takaisin mereen.

– Ruokakala toki otetaan, jos asiakas sellaisen haluaa, Vornanen kertoo.

Talteen otettavat kalat säilyvät veneen sumpussa kalastuspäivän ajan. Opas auttaa tarvittaessa myös saaliin käsittelyssä. Oppitunti on ruotoiseksi ruokakalaksi mielletyn hauen kohdalla useimmille mieluinen osa kalastuselämystä. Nyt fileet saavat kuitenkin jäädä.

Matkaansa jatkavan hauen arvo on melkoinen, jos sitä vertaa vaikkapa kalan kilohintaan marketin tiskillä, varsinkin jos kyseessä on saaliskooltaan se kaikkein himoituin, eli yli metrin mittainen ja yli kymppikiloinen järkäle. Elävän kalan joku voi nimittäin pyydystää uudestaankin. Parhaassa tapauksessa siitä mahdollisuudesta ollaan valmiita maksamaan oppaan lisäksi myös paikalliselle hotellille, ravintolalle ja niin edelleen.

Suurhauki on elämys, jonka saamismahdollisuuteen sijoittaminen tuntuu kalastuskärpäsen puremasta varsin houkuttelevalta, vaikka varmuutta onnistumisesta ei voi luvata kukaan.

Kalikkaa saaneesta jättiläisestä ei puolestaan jää parin aterian jälkeen jäljelle juuri muuta kuin tarina pyydystämishetkestä, ja senkin pyrkii joku vääräleuka taatusti vesittämään kalavaleena saunaillassa.

Matalaa, kalastamatonta lahdenpoukamaa on vielä jäljellä, joten heittely jatkuu. Pian näyttäytyy seuraava hauki. Se ei ole koolla pilattu, mutta selvästi kiinnostunut vieheestä, jota se seuraa lähes veneelle asti kita visusti kiiinni.

Muutaman heiton jälkeen tärppää jälleen, mutta hartaasti odotettua ukkomomenttia ei tästäkään taistelusta tule. Osin siitä on syyttäminen kalan kokoa, osin malttamatonta vapatyöskentelyä.

Haaviin asti kala ei siis kestä, vaan karistaa vieheen suupielestään ravistamalla.  Onnistuneiden heittojen ja kalakontaktien myötä kahvikin maistuu tavallista paremmalle.

Siirtymän ajan veneen näytölle piirtyy ympäröivä alue merikartan muodossa. Kaukana saaren yllä näyttäisi liitävän kotkapari. Myös kiinnostavat lintuhavainnot ovat haukireissuilla nykyään varsin yleisiä.

Siimasotkun jäljiltä haavimaan

Oppaan kokemuksen, kartan ja kaiun yhteispelillä matka taittuu ottipaikalta toiselle sujuvasti, eikä turhia paikkoja harota edes varmuuden vuoksi.

Ottipaikat vaihtelevat toki sään ja syönnin mukaan, mutta paras lopputulos saavutetaan kiertämällä useampia lupaavia paikkoja, joista ainakin osa on sellaisia, että niissä ei ole aivan hiljattain käyty.

Tuttujen oppaiden kesken tieto tapahtumista kulkee Tammisaaren vesillä kalastavista veneistä toiseen pitkin päivää. Kovaa syöntiryntäystä ei ole kokenut kukaan.

Heittotyöskentelyä ja uittotekniikkaa hiotaan pitkin päivää, vaikka takana on vähintään toistasataa heittoa. Lisämotivaatiota tulee kardinaalimokan myötä.

Keskittyminen herpaantuu hetkeksi heiton irrotessa ja seurauksena on massiivinen siimasotku. Henkinen kolaus on lähes yhtä suuri, mutta omatoimisen askartelun sijaan opas ojentaa toisen vavan ja neuvoo jatkamaan heittämistä sillä. Tottunein ottein sotkukin selviää yllättävän nopeasti.

Vornanen näyttää yhden esimerkkisuorituksen siiman oikomiseksi ja oikean heittotekniikan havainnollistamiseksi. Ja kuten arvata saattaa, pian viehettä viedään.

Hauki iskee muutaman uittoliikkeen jälkeen tiukasti, roolit vaihtuvat ja väsyttäjästä tulee ensimmäistä kertaa reissun aikana haavimies.

Vaikka tehtävä on yksinkertainen, voi senkin sössiä. Hätäileminen lienee mahdollisista synneistä suurin, joten kauhaisun sijaan kalan annetaan ensin lipua tuntumalle.

Haavin pohjalle päätynyt esimerkkitapaus pääsee tyylipuhtaan suorituksen jälkeen kuviin, vaikka ei metrinen olekaan. Sen jälkeen on vapautuksen vuoro.

Iltapäivän edetessä varjot pitenevät ja lämpötila kääntyy laskuun. Kolmas kala ei anna odottaa itseään pitkään, mutta ennätysosastolle ei ole asiaa vieläkään.

Virkeä yksilö jää täpärästi reissun pienimmäksi ja viimeiseksi, mutta reissu ei, ennätykset kun on tehty rikottaviksi. Ainakin omat ennätykset.

Teksti Antti Hentinen Kuvat Jari Saarentaus