Käytetyt erikoisuudet: Mercedes-Benz 600 W100 – Iso-D:n ja diktaattorin valinta

Jos mietitään 1960- ja 70-lukujen merkkihenkilöitä, monia heistä yhdistää yksi asia: Mercedes-Benz 600. Asian voisi kääntää provosoiden myös niinkin päin, että mikäli henkilö ei omistanut tätä Großer Mercedestä, ei hän ollut merkkihenkilö eikä mikään.

Grosser Mercedes oli epävirallinen lempinimi kahdelle poikkeuksellisen isokokoiselle Mercedes-Benzin valmistamalle autolle. Nämä autot olivat vuosien 1930-44 välillä valistettu Mercedes-Benz 770, ja vuosien 1963-81 välillä valmistettu Mercedes-Benz 600. Kaksikosta vanhempi onkin tuttua kauraa Moottorin lukijoille, sillä olemme esitelleet taannoin klassikkojutussa itse Carl Gustaf Emil Mannerheimin omistaman Mercedes-Benz 770 Offener Tourenwagenin.

Tänään katse on kuitenkin suunnattu nuorempaan tulokkaaseen. Toinen maailmansota loppui vuonna 1945, eikä Euroopan jälleenrakennuksen aikana ollut tarvetta ison luokan luksusautolle. Vasta 1950-luvun puolivälissä aika alkoi olla kypsä sille, että Mercedes-Benzillä voitiin alkaa suunnittelemaan taas loistoluokan edustusautoja. Tähän vaikutti kaksi asiaa: talous oli alkanut elpyä, sekä toisaalta amerikkalaiset olivat unohtaneet sodan ja alkaneet suosia jälleen saksalaisia autoja.

Mercedes-Benz 600 esiteltiin syykuussa 1963 Frankfurtin autonäyttelyssä. Johtotähdelle ominaiseen tapaan autojen perusvarustelu oli karu, mutta asiakas sai lisävarusteiden avulla räätälöityä autostaan mieleisen. Variaatioita riitti, sillä myös korimalleja oli useita. Niin sanottu tavallinen malli oli neliovinen sedan, mutta vielä isoimmille kihoille oli tarjolla 70 senttimetriä pidempi Pullman-limusiini joko neljällä tai kuudella ovella. Näiden yläpuolella oli vielä Landaulet-malli, jossa matkustamo taittui tarvittaessa avoautoksi.

Osittain juuri tästä jatkuvasta räätälöinnistä ja siitä seuranneesta käsityöstä johtuen 600-malli oli vuosien ajan tappiollista Mercedes-Benzille, vaikka kauppa kävikin mukavasti isolla rahalla. Tavoite myynnille oli jopa 3000 yksilöä vuodessa Rolls-Roycen ja Bentleyn tapaan, mutta siitä jäätiin pahasti. Autoja tehtiin vuosittain vain pari sataa, ja 18 vuoden tuotannon aikana niitä kertyi yhteensä 2 677 kappaletta.

Vaikka Mercedes-Benz 600 ei yltänyt sille asetettuihin tavoitteisiin, auto muistetaan yhä erinomaisesti. Se oli monien oman aikakautensa suurmiesten ja -naisten valinta, ja internetin tarjoamat erilaiset listaukset 600-mallin omistajista ovat vertaansa vailla. Elvis Presley, John Lennon, Hugh Hefner, Eric Clapton, Elizabeth Taylor, Coco Chanel, Ringo Starr ja Jack Nicholson. Nämä ihan vain muutamia nimiä pudoteltuna.

Julkkisten lisäksi auto tuntui olevan myös suurjohtajien, kuten Romanian presidentti Nicolae Ceausescu, Albanian johtaja Enver Hoxha, Haitin diktaattori Francois Duvalier, Irakin presidentti Saddan Hussein, Pohjois-Korean diktaattorit Kim Il-sung, Jong-il ja Jong-un, Ugandan presidentti Idi Amin, Keski-Afrikan Tasavallan päämies Bokassa ja Jugoslavian presidentti Josip Broz Tito.

Edellä mainitusta ja paikoittain ei niin hilpeästä nimilistasta johtuen Mercedes-Benz 600 onkin saanut lempinimen myös diktaattorin valintana.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Käytetty erikoisuus: Mercedes-Benz 600 4d A W100

Suomessa V100- tai edes W100-mallin näkeminen on melko harvinaista, vaikkakin joitakin yksilöitä on rantautunut Suomeen asti. Myyntiin nämä ponnahtavat äärimmäisen harvoin, mutta yksi sellainen on kuitenkin saapunut myyntiriviin Vantaalla, jossa kaupan olisi vuosimallin 1972 Mercedes-Benz 600 W100.

Vuosimalli osuu siinä mielessä erikoiseen aikakauteen, että jo seuraavana vuotena maailma sukelsi öljykriisiin. Ennen ensimmäistä energiakriisiä etenkin edustusautojen luokassa taloudellisuutta ei tarvinnut miettiä pätkän vertaa, mikä oikeastaan osuikin öljykriisin alussa lanseeratun S-sarjan W116-sukupolven kohtaloksi.

Nämä 51 vuotta ovat tuoneet Grosser Mercedeksen mittaristoon vain 43 000 kilometriä. Pienestä mittarilukemasta huolimatta auto on nähnyt hyvin maailmaa ja matkannut ison rapakon yli useampaankin otteeseen. Auto on myyty uutena Ranskan Pariisiin, josta se on kulkeutunut myöhemmin Yhdysvaltoihin ja sieltä vuonna 2011 Suomeen. Suomessa auto on ollut yhden keräilijän omistuksessa ennen myyntiä.

Myynnissä oleva yksilö on lyhyellä akselivälillä, eli se on tarkoitettu Herrenfahrerin, herraskuljettajan ajettavaksi. Lyhyestä akselivälistä huolimatta takapenkillä ei joudu matkustamaan polvet suussa. Auton varusteisiin lukeutuvat mm. kattoluukku, ilmastointi, hydraulisesti säädettävät istuimet, hydrauliset lasinnostajat, hydraulisesti aukeava ja sulkeutuva takaluukku sekä tietenkin kangasverhot.

Tekniikan suhteen auto ei tuota yllätyksiä, sillä vaihtoehtoja ei ollut. Pellin alta löytyy 6,3-litrainen bensiini-V8, teholtaan myynti-ilmoituksen mukaan 180 kilowattia (245 hevosvoimaa). Auto on varustettu automaattivaihteistolla ja se on takavetoinen. Omamassaa tällä järkäleellä on 2600 kilogramman edestä.

Diktaattorit eivät ole ainoita ”isoja D-kirjaimia”, joita Mercedes-Benz 600:n kyydissä on nähty. Myös Lipsasen Ilkka, eli siis Danny on nähty viettämässä aikaa Grosser Mercedesin takapenkillä. Sattumalta Dannyn musiikkivideolla näkyvä valkoinen 600-malli on juuri tämä myynnissä oleva yksilö, eli nyt olisi mahdollisuus Dannyn musiikkivideolta tuttu ajoneuvo.

Viimeisenä yksityiskohtana mainittakoon auton hinta, joka on suurimmalle osalle meistä se syy, miksemme saa koskaan liittyä diktaattorien kirjavaan joukkoon. Tämä yksilö vaihtaa omistajaa 249 000 eurolla.