Käytetyt erikoisuudet – Renault 5 GTX

Tulevaisuus voi joskus löytyä historiasta. Tämä Renault 5 GTX on oikea Supersinq, mutta ei suinkaan täyssähköauto.

Retrohenkisiä autoja tippuu tasaisin väliajoin vaihtelevalla menestyksellä ja ranskalainen timanttilogo jonottaa jo vuoroaan. Renault 5 GTX saattaa olla pian jälleen kaupoissa, mutta tällä kertaa palaamme yli 30 vuoden päähän.

Nelosnumerolla tunnettu “tipparellu” esiteltiin kotimaan lehdistölle elokuussa 1961, joskin nelosensa tuolloin projektina R1120 tunnettu auto sai vasta neljä vuotta myöhemmin. Yhtiön ensimmäinen etuvetoinen perheauto ylsi valtaviin myyntilukuihin. Siitä tuli yli 8 miljoonan valmistetun yksilön myötä maansa historian myydyin auto.

Vuonna 1972 esitelty seuraaja sai suuret saappaat. Loogisesti nimetty Renault 5 täytti kalossit itsevarmasti ja myynti jatkui erinomaisella tasolla. Tuotantoa jatkettiin aina vuoteen 1996 saakka.

Moottorin Käytetyt erikoisuudet -juttusarja on jo ehtinyt esitellä vuosimallin 1979 Renault 5 TL -yksilön. Tähän on hyvä tutustua erikseen, sillä vuosien varrella eroja ehti kertyä. Marcello Gandinin piirtämä niin sanottu “Supercinq” esitteli mallivuodelle 1985 täysin uuden sukupolven.

Tulevaisuus saattaa olla juuri tämännäköinen. Syyskuussa Münchenin autonäyttelyssä Renault esitteli uuden täyssähköisen “vitosen” prototyyppiversion edeltäjänsä rinnalla. Tuleva sähköauto tähtää noin 20 000 - 25 000 euron hintaluokkaan, mutta ei aivan vielä.

Käytetty erikoisuus – Renault 5 GTX

Sitä odotellessa on katseet käännettävä käytettyjen suuntaan. Vuosimallin 1989 Renault 5 GTX tarjoaa yhden mahdollisuuden.

Se on myöhemmän “Supersinq” -sukupolven edustajana varustettu poikittain asennetulla moottorilla ja siitä löytyy MacPherson-joustintuet edestä. Ulkokuoresta nähtäviä piirteitä ovat leveämpi ja pidempi kori sekä auton sisäpuolelle löydetty lisätila.

Renault 5 GTX varusteltiin tietääksemme tehtaalta vuonna 1987 valikoimaan tuodulla noin 1,7-litraisella moottorilla, mutta tämän autoyksilön pellin alta löytyy tietojen mukaan 1,4-litrainen ja noin 50 kilowattinen voimanlähde. Huippuväännöksi kerrotaan 104 newtonmetriä.

Poikittain keulalle asennetun moottorin voima välitetään joka tapauksessa manuaalivaihteiston kautta etupyörille. Mitään kovin hurjia suoritusarvoja tällä ei saavuteta.

Ulkovärinä on arvokas vihertävä sävy, joka sopii hienosti yhteen porkkanavilkkujen kanssa eikä mustaa muovia juuri löydy etsimälläkään. Sumuvalot ovat ranskalaisittain soveliaasti keltaiset. Autoon asennetut vanteet ovat tyylillinen nappivalinta.

Sisätilojen varustelu ei ole järin kattava, mutta mittaristo on. Sisätilojen värimaailma on kovin harmaa ja istuinverhoiluissa on ilmeisesti hyödynnetty isoisän kalsarivarastoa. Istuimista näyttäisi löytyvän jopa hieman sivuttaistukea.

Myyjätahon mukaan kyseessä on siistikuntoinen yksilö. Auton mittarilukemaksi on ilmoitettu 143 000 kilometriä.

Teksti: Henri Posa, Kuvat: Tori Autot