Kirppuja etsimässä torilta: el Rastro on Madridin perinteisin kirppis

Halpaa krääsää ja mielenkiintoisia löytöjä. Vintage ja antiikkia, mutta myös paljon arveluttavaa tavaraa. Madridin suurin kirpputori on elämys, joka kannattaa kokea ainakin kerran elämässä.

Kaupunkilomat ovat kivoja. Niihin kuuluu yleensä vähän shoppailua, ehkä joku kiva tapahtuma, arvostettu ravintola ja uudet makunautinnot, iltarientoja – ja ehkä vain kävelyä tuntemattomilla kaduilla alueen ilmapiiristä nauttien.

Jos Madridissa viipyy viikonlopun yli, sunnuntaina kannattaa suunnata heti aamupäivästä kohti yhtä kaupungin tunnetuista maamerkeistä eli Ronda de Toledoa. Sen läheltä löytyy eläväisiä kortteleita, missä vanha (ja myös uudempi) tavara vaihtaa omistajaa.

Miksei aina voi olla… sunnuntai

El Rastro -kirpputori on enemmän kuin vain tori. Kyseessä on useamman korttelin kokoinen alue, joiden kaduille, kujille ja aukioille on pystytetty useampi tuhat myyntikojua. Kyllä, useampi tuhat. Se antaa jonkinlaisen käsityksen alueen koosta. Lisäksi monet alueen antiikki-, sisustus- ja vintageliikkeistä sekä gallerioista ovat myös avoinna.

El Rastron virallinen aukioloaika on 9–15. Se tarkoittaa kuuden tunnin mahdollisuutta tehdä löytöjä. Kuulostaa paljolta, mutta aika loppuu takuu varmasti kesken. Alue on oikeasti niin laaja ja nähtävää riittää niin paljon.

Paikallisen kansanviisauden mukaan alueelle kannattaa mennä heti sen auetessa – siis jos haluaa oikeasti tehdä löytöjä ja tinkiä kauppiaiden kanssa. Jos puolestaan haluaa kokea alueen vilkkaimmillaan, silloin sinne kannattaa tulla yhden- ja kahdentoista välillä.

Monet paikalliset, madrileñas, suuntaavat kahdentoista jälkeen baarin nauttimaan joko kahvin, apertitiivin ja vähän tapasta. Tämäkin kannattaa muistaa, sillä silloin vapaata tilaa on vaikea löytää ja alueen lukuisiin kahviloihin ja pieniin ravintoloihin voi joutua jonottamaan.

Toinen hyvä aika tinkaamiseen on tietysti kahden jälkeen, vähän ennen kuin myyjät pakkaavat tavaransa ja häipyvät omiin sunnuntairientoihinsa.

Krääsää ja tungosta

Jyrkkä Ribera de Curtidores -katu on yksi kirpputorin pääkatuja, jonka varrelta löytyy monenlaisia kojuja ja kauppoja. Vanhoista kameroista kiinnostuneille voi suositella esimerkiksi Fotocasión-kauppaa.

Hieman tylsästi valtaosa kadun keskelle pystetyistä kojuista myy sen sijaan ensisilmäyksellä halpatavaraa: vaatteita laidasta laitaan – miten olisi kolme paria sukkia viidelle eurolla tai nahkatakki 15 eurolla, leluja niitä kinuaville lapsille, käsilaukkuja…

Tungos on melkoinen, joten takataskuissa ei kannata säilyttää mitään ja käsilaukku on syytä pitää tiukasti sylissä. Alue on luonnollisesti taskuvarkaiden paratiisi.

Kun tätä ihmisvilinää ja markkinahälyä on ihmetellyt aikansa, kannattaa siirtyä pienemmille kaduille ja kujille, joilta voi oikeasti tehdä löytöjä.

Antiikkia ja vintagea

Koska kirpputori on niin laaja, kannattaa valita ainakin ensimmäiseksi kohteeksi sellainen alue, missä tarjolla oleva tavara kiinnostaa eniten.

Plaza del General Vara de Rey -aukiolla on kaupan käytettyjä vaatteita – paljon rätei ja lumpui, mutta myös vintagea. Alueella on käytettyjä vaatteita sekä oikeasti vintagea myyviä liikkeitä, ja pistäytyminen sisälle yhteen osoitti hintatason olevan varsin maltillisen.

Myös vintage- ja designhuonekaluliikkeet ovat aina kiinnostavia piipahtaa sisälle. Niitä on alueella runsaasti. Huonekalujen lisäksi tyrkyllä on myös lamppuja ja pienempiä esineitä – vaikkapa vanha lipas, joka voi jopa mahtua matkalaukkuun. Ja paikallinen keramiikka ja lasitaide on myös mielenkiintoista.

Osa antiikkiliikkeistä on selvästi erikoistunut tiettyyn genreen; yksi myy paljon hopeaa, toinen messinkiä.

Hienoimmissa ja vanhemmissa liikkeissä on varmemmin tarjolla oikeasti vanhaa tavaraa kuin kadulla. Isot kristallikruunut ovat aina näyttäviä, mutta valitettavasti myös hankalasti kuljetettavia. Vanhempaa antiikkia myyvien liikkeiden omistajat näyttävät siltä, että he myös tietävät, mitä myyvät.

Toki, jos oikea antiikkikuume iskee ja on varma siitä, että on tehnyt hyvän löydön, ainahan tavarat voi lähettää Suomeen huolintaliikkeen avustuksella.

Eihän sitä koskaan tiedä, vastaan voi tulla juuri sellainen vanha tuoli tai laiskanlinna, minkä olet aina halunnut.

Mikä on oikeaa antiikkia ja vintagea – tai oikea designtuote tai kopio, sitä on tietysti joskus vaikea ellei mahdoton sanoa, vanhan tekeminen on iso bisnes kaikkialla.

Ei kadun nimi sitä pahenna

Calle San Cayetano eli maalareiden katu (calle de los Pintores) tarjoaa, no… arvaatte kyllä. Gallerioihin on mukava kurkistaa sisälle, vaikkei ostoksia aikoisikaan tehdä.

Maalauksia on paljon myös kaduilla, ja niiden taiteellisuuden tulkitseminen on tunnetusti makuasia. Ja maalausten lisäksi myynnissä on pelkkiä raamejakin, jos sellainen sattuu olemaan hakusessa.

Calle del Carnero ja calle Carlos Arniches ovat ne puolestaan ne kadut, minne kannattaa suunnata, jos vanhat kirjat kiinnostavat. Jos aikeissa on vaikkapa opiskella espanjaa, ainahan se on tyylikkäämpää tehdä jostain hienosta 1. painoksen teoksesta. Ja kyllähän sellainen tekee tietysti myös kirjahyllyssä vaikutuksen vieraisiin.

Anna virran viedä

Jonkinlainen ennakkosuunnitelma on el Rastroon mentäessä hyvä olla, mutta yhtä hyvin sitä voi heittäytyä vain virran vietäväksi; vaeltaa satunnaisesti kujalta toiselle.

Tavaraa on paljon. Ja koska ollaan vieraassa maassa, on melko helppo löytää jotain sellaista, mitä ei Suomesta löydä. Erilaiset koriste-esineet, antiikkikellot, vanhat kirjat, vaatteet, vanhat työkalut tai keittiötyökalut… jokaiselle löytyy varmasti jotain.

Paikalliseen kulttuuriin kuuluvat vaikkapa vanhat LP-levyt, joita ei takuulla löydy Suomen kirppiksiltä. Moni kerää myös pienempiä asioita, kuten vaikkapa tulitikkuaskeja, ja niitäkin löytyy el Rastrosta runsaasti.

Vanhoja valokuvia on myös useammassa paikkaa, eli miksipä sitä ei voisi ostaa vanhaa mustavalkoista hääkuvaa ja laittaa sitä sitten kotona kivoihin raameihin.

Ideoita metsästämässä.

Kirppikset toimivat myös paikkoina, mistä voi ammentaa ideoita myöhemmin kotona jalostettavaksi. Yhden aukion laidassa on esimerkiksi vanhoja ovia ja ikkunoita, joiden vanhat patinaa huokuvat karmit on jätetty entiselleen, mutta vanhat lasit on vaihdettu peileihin. Hauska idea. Kivalle ja persoonalliselle peilille on aina käyttöä.

Esineiden lisäksi sitä on myös hauska seurata ihmisiä, paikalliset pukeutuvat välillä hyvinkin värikkäästi ja persoonallisesti. Siitäkin voi ottaa mallia ja saada inspiraatiota vintageliikkeisiin suunnattaessa.

Ja tietysti jotain uuttakin voi ostaa mukaan. Nahkavyö ei maksa paljoa, ja kulkee helposti mukana. Haltatavara on halpaa, mutta jos sitä tykästyy johonkin, sehän on se pääasia. Pikkutavaralla asuntoaan somistaville el Rastro on kieltämättä paratiisi.

Ja kuten millä tahansa kirppiksellä ei se ole hullu, joka pyytää. Tinkaaminen on osa kulttuuria. Sitä ei harrasteta pelkästään ulkosalla kaduilla vaan myös liikkeiden sisällä.

El Rastro on Euroopan mittakaavassa yksi isoimmista kirpputoreista. Se on kokemus. Suosikkimme on kuitenkin yhä Pariisin Marché aux Puces de Paris Saint-Ouen, josta olemme kirjoittaneet parikin juttua. Linkki sen upeaan antiikkikirppikseen aukeaa tästä, kun taas yleisjuttu alueen muuhun tarjontaan aukeaa tästä linkistä.