Korvensuu 1913 on ensimmäinen Suomessa valmistettu auto

Mynämäellä suunniteltiin ja valmistettiin taidonnäytteeksi auto, joka on lähes kokonaan kotimaista käsityötä. Ainoat vierasperäiset osat ovat magneetto, sytytystulpat, taka-akselin laakerit ja renkaat.

Suomi näytti hieman erilaiselta viime vuosisadan alussa – teollisuus oli alkanut kehittyä, ja se oli vasta alkuvaiheessaan. Maatalous oli merkittävä elinkeino, mutta maaseudun väestöä kohtasi köyhyys ja sosiaalinen eriarvoisuus. Auto oli harvinainen näky tiellä.

Mynämäelle Korvensuunkosken partaalle syntyi 1900-luvun alussa sähkölaitos ja konetehdas, jossa valmistettiin pääasiassa maatalouskoneita. Tehtaanjohtaja Frans Lindström oli aikansa Pelle Peloton, joka loisti kekseliäisyydellään työkalujen ja koneiden saralla. Lindströmin mielestä kone oli kuitenkin mainitsemisen arvoinen vasta sitten, kun se kävi ilman veiviä tai hevosta.

– Nyt me pojat rakennamme auton, tokaisi tehtaanjohtaja ponnekkaasti työmiehilleen vuoden 1910 paikkeilla.

Tarkkaa tietoa ei ole, mistä idea sai alkunsa. Suomessa ei juurikaan ollut autoja, mistä ottaa mallia. Lindström oli kuitenkin matkoillaan aktiivinen ja teki paljon muistiinpanoja.

Periaatteena oli, että auto oli valmistettava kokonaan Korvensuun tehtaalla. Edes valmiita saranoita ei kelpuutettu, vaan nekin piti tehdä itse.

– Auto valmistettiin ikään kuin näytetyöksi. Haluttiin todistaa omaa ammattitaitoa, että osataan tehdä auto. Sitä työstettiin silloin, kun tehtaalla ei ollut tilauksia riittävästi. Tämän vuoksi auton valmistumiseen meni kolme vuotta, kertoo museonjohtaja Ilkka Ruohonen Uudenkaupungin automuseosta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Auto sai nimekseen syntypaikan ja valmistumisvuoden mukaan Korvensuu 1913.

Neitsytmatka ajettiin tiedettävästi tammikuussa 1913, jolloin itse tehtaanjohtaja Lindström ajoi auton jäätä pitkin 50 kilometriä Turkuun. Auton maksimivauhti oli noin 40 km/h, joten hetki jos toinenkin on varmasti vierähtänyt matkaan.

– Matkan kulku on taltioitu lehdistössä erittäin hyvin. Myöhemmät tutkimuksemme osoittavat, että kyseisenä talvena oli poikkeuksellisen vähän lunta jäällä. Kuitenkin lunta oli tarpeeksi, jotta renkaat saivat tarvittavan pidon, selventää Ruohonen.

Auto valmistui täysin vapuksi 1913, ja siitä tehtiin useampia tilauksia, mutta prototyyppi jäi ainoaksi kappaleeksi. Ilmeisesti sarjatuotantoa ei ollut tarkoituskaan aloittaa.

Omintakeinen tekniikka

Kaksisylinterinen ja ilmajäähdytteinen nelitahtimoottori on rakenteeltaan varsin erikoinen ja omintakeinen. Sen esikuvana saattoivat olla Ruohosen mukaan veneiden moottorit, jotka alkoivat tuolloin olla jo yleisiä Suomessa. Tehoa bensalla käyvästä moottorista irtoaa noin kymmenen hevosvoiman verran. Vaihteita on kolme eteen ja yksi taakse.

Korvensuu oli suunniteltu kahdelle hengelle. Ohjauspyörä sijaitsee oikealla puolella, ja kytkin- jarru- sekä kaasupoljin ovat samassa järjestyksessä, kuin nykyautoissakin. Auton vaihdekeppi ja käsijarrukahva sijoitettiin sen aikaisten autojen tapaan korin ulkopuolelle. Jarruttaessa työnnettiin käsijarrukahvaa eteenpäin, jolloin käsijarru vaikutti takapyörien jarrurumpujen ulkopuolisiin jarruvanteisiin.

Sylinterit ovat jäähdytyksen takia erilliset, ja ne on valettu niin, että erillisiä sylinterinkansia ei ole. Ratkaisu oli varsin yleinen vuosisadan alun moottoreissa, mutta valutyöt olivat vaikeita ja pelkästään sylinterin valaminen on varmasti ollut melkoinen taidonnäyte tuolloin.

Venttiilirakenne on erikoinen. Sylinterin yläosasta löytyy palotilasta laajentuma sivulle, jossa venttiilit sijaitsevat. Sivulaajentuma jakaantuu kolmeen osaan siten, että sen keskiosa on yhteydessä palotilaan, keskiosan alapuolella on pakokanava ja yläpuolella on imukanava. Pakoventtiilien varret ovat alaspäin, ja ne saavat liikkeensä nokka-akselilta. Imuventtiilit ovat päinvastoin sijoitettu varret ylöspäin, ja niiden toiminta perustuu sylinterissä syntyvään imuun, joka aukaisee venttiilit imutahdin ajaksi. Saksalaiset olivat aiemmin kokeilleet samanlaista ratkaisua joissakin moottoreissa huonoin tuloksin, ja siksi he luopuivat sen kehittämisestä. Korvensuussa tämä ratkaisu toimi tiedettävästi hyvin.

Monenlaisia muutoksia vuosien varrella

Valitettavasti tehtaanjohtaja Lindströmin elämänlanka katkesi vuonna 1918, kun punakaartilaiset ottivat tehtaan haltuun ja surmasivat hänet. Auto päätyi huutokaupassa Lindströmin Frans-pojalle, joka myi auton edelleen isänsä veljelle Oskar Rekolalle.

Autolla kolaroitiin 1920-luvulla, minkä johdosta auton messinkinen etumaski vaihdettiin rujompaan puimurin seulalevyyn. Rekolan kuoleman jälkeen auto huutokaupattiin jälleen. Se päätyi lopulta tehtaalla työskenneelle Juho Koskelle, Lindströmin vävypojalle.

Koski korvasi autossa alunperin olleen amerikkalaisvalmisteisen planeettavaihteiston itse suunnittelemallaan kolmivaihteisella manuaalivaihteistolla. Myös auton pyörät ovat vaihtuneet useaan kertaan.

– Alkujaan 28-tuumaiset pyörät on vaihdettu kahteen kertaan pienemmiksi renkaiden huonon saatavuuden vuoksi. Alkuperäiset navat ovat kuitenkin edelleen käytössä, kertoo Ruohonen.

Muutosten jälkeen ainoat vierasperäiset osat ovat magneetto, sytytystulpat, taka-akselin laakerit ja renkaat.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Korvensuu esillä Uudenkaupungin automuseossa

Korvensuu on ollut viimeksi rekisterissä 1920-luvulla, jonka jälkeen auto on enimmäkseen viettänyt eläkepäiviä näyttelyitä ja museoita kierrellen.

Auto on ollut joskus esillä Nousiaisten automuseossa, joka toimi entisessä meijerirakennuksessa Nummella. Myöhemmin, kun Uudenkaupungin automuseo perustettiin, auto vietti talvet siellä ja kesät syntysijallaan Korvensuun konepajan museolla.

– Melkein 20 vuotta sitten auto jäi pysyvästi näytille tänne Uudenkaupungin automuseoon. Auto on edelleen Lindströmin perillisten omistuksessa. Vuosien varrella auto on ehtinyt kiertämään muitakin museoita ja autonäyttelyitä, muistelee Ruohonen.

Kuvia Korvensuusta ei ole sen varhaisilta ajoilta säilynyt kovinkaan montaa, vaikka auto sai aikoinaan runsaasti julkisuutta lehdistössä.

Aamulehti ja Helsingin sanomat uutisoivat autosta lokakuun alussa vuonna 1912: ”Mynämäellä Korvensuun konetehtaassa, omistaja hra Frans Lindström, valmistuu muutaman viikon kuluessa automobiili, joka varmaankin on ensimmäinen kotimaassa valmistettu auto.”

– Voi toki olla, että kuvamateriaalia saattaisi vielä löytyä vanhoista perhealbumeista, pohtii Ruohonen.

Korvensuulla on tiedettävästi viimeksi ajettu julkisesti vuonna 1967 Mynämäen maatalousnäyttelyssä, jolloin Juho Koski itse esitteli autoa. Auto on kuitenkin säilynyt ajokuntoisena tähänkin päivään asti hyvän huolenpidon ansiosta.

Teksti: Sini Ylivakeri