Maastotyypit: uudella Dacia Dusterilla raaskii – ja todellakin uskaltaa – mennä kovaankin maastoon

Duster tulee helposti aliarvioitua katumaasturiksi, mutta sen maasto-ominaisuudet puhuvat puolestaan. Vaikka Duster voi olla nykyään joidenkin mielestä jopa liiankin hienostunut, on kehittyneisyydestä hyötyä niin korvessa kuin parkkihallissa.

Mikä tuntuisi sopivimmalta kohtelulta aivan upouudelle, juuri laivalla maahan saapuneelle autoyksilölle? Ilmeisesti sen vieminen sateisena iltapäivänä Kanta-Hämeen takametsiin röykkyjen, mudan, mäkien ja ojien keskelle sekä monien kivien ja puiden lähiohituksiin. Se näyttäisi ainakin Dacian maahantuojan mielestä olevan parasta kohtelua muutamalle ihka ensimmäiselle Suomeen saapuneelle nelivetoiselle kolmannen polven Dacia Dusterille.

Autosta kiinnostuneet asiakkaatkin pääsevät koeajamaan uutuutta jo ensi perjantaista 20. syyskuuta alkaen Dacia-liikkeissä - ehkä kuitenkin sentään vähän säädyllisemmissä olosuhteissa.

Ei katumaasturi

Ei sillä, etteikö nelivetoinenkin Duster sopisi myös normaaliin arkiajoon asfalttiteillä, mutta kyllähän noin sentin verran madallettu, etuvetoinen ja hiukan virtaviivaisemmalla etuhelmalla varustettu Hybrid 140 on enemmän se katukäyttöön tarkoitettu malli.

Maahantuojankin mukaan nelivetoisella Dusterilla pidetään pitkälti jo ennestään olemassaoleva, ilmeisen vannoutunut Duster-asiakaskunta talossa, kun taas tämä uutuusmalli, etuvetoinen itselataava hybridi, pyrkii houkuttelemaan kokonaan uusia asiakkaita. Taustanahan tässä on se, että Suomen noin 14 000 Daciasta miltei 8 000 on Dustereita, ja niistä kahdeksasta tuhannesta Dusterista noin 90 % nelivetoisia.

Dacia Dusterin edustama C-segmentti on Suomen myydyin autosegmentti, ja se on tunnetusti tupaten täynnä katumaastureita. Nelivetoisen Dusterin - joka on muuten saatavilla vain ja ainoastaan käsivaihteisena - suola ja sokeri on siis edelleenkin käyttökelpoisuus maastossa, johon käytännössä mikään muu saman luokan maasturimalli ei yllä, eikä moisiin paikkoihin monella muulla luokan tarjokkaalla raaskisi edes yrittää.

Upouuden Dusterin maasto-ominaisuuksia päästään ruotimaan aivan kädenkäänteessä, mutta todetaanpa vielä mitä tämä lysti maksaa. Nelivetoisen Dusterin kyvyistä pääsee nauttimaan halvimmillaan TCE 130 4x4 Expressionin muodossa 28 399 eurolla. Journey- ja Extreme -varustetasot ovat 30 399 euron sijoitus, kuten myös hybridi samoilla varustetasoilla. Etuvetoinen TCE 130 Expression on 24 699 eurolla malliston avausmalli.

Kerrottakoon vielä vertailun vuoksi, että esimerkiksi Ranskassa on edelleen saatavilla varsin riisuttu Essential-varustetason etuvetomalli 1,0-litraisella 100-heppaisella rivikolmosella, mustilla puskureilla ja peltivanteilla, sikäläisellä verotuksella 19 690 euron hintaan.

Pokkana yli

Normaalien lehdistön suorittamien pidempienkään koeajojen yhteydessä saa harvoin testattua auton suorityskykyä ja ominaisuuksia näin äärimmillään. Dusterin maastotestissä estot olivat minimissään, sillä kartturin paikalta löytyi ammattimainen maastoajokouluttaja, ja puitteet olivat Hämeenlinnan Ruununmyllyn alueen metsissä sijaitseva Land Rover Experience Finland, jossa kovissa maasto-oloissa voi ajaa suunnitelluilla ja testatuilla reiteillä.

Testiautona on kalliimpi Duster TCE 130 4x4 Extreme, jossa on 1,2-litrainen ahdettu rivikolmonen 130 hevosvoiman tehoisena ja 48 voltin kevythybridijärjestelmällä varustettuna. Alla pyörivät koon 215/60 R18 Continental AllSeason Contact -"välikelirenkaat" maantiepaineilla.

Yksi maastoauton perustesteistä on sivukallistus. Duster kestää 25 asteen sivukallistuksen, ja tätä tuli kokeiltua kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla renkaat lähtivät menemään sitä rataa, että kallistusta tuli jopa 28 astetta. Tätäkin lukemaa voi seurata All Road Infon kautta, sekä tietoviihdenäytöltä että digitaalimittaristosta.

Seuraavaksi vastaan tuli niin ikään kuuluisa ristiriipunta. Siinä maastoauto on pääasiassa kahden ristikkäisen pyörän varassa. Duster selvittää rastin natinoitta ja ilman sen suurempia ongelmia joustovarojen sekä erityisesti tasauspyörästön lukkojen ansiosta. Testimaastoissa oli muutama muukin syvä oja, jotka ylitettiin. Joustovarat, 21,7 senttimetrin maavara, 31 asteen keulakohtauskulma ja 36 asteen takajättökulma auttoivat niissä, kuten tietysti myös tasauspyörästön lukot. Paitsi että yhdellä kerralla lukot unohtuivat kytkeä, mutta auto ylitti ojan silti.

Dusterin uudistunut maastoajoavustinkattaus pitää sisällään 4x4 Terrain Control -valitsimen, jossa on eco-tila (joka pitää menon polttoainetaloudellisesti etuvetopainotteisena), automaattitila, lumitila lumisella tiellä ajoa varten, mutatila sekä lukkotila, joista jälkimmäinen on ainoa oikea kovaan tilanteeseen.

Lisäksi keskellä on alamäkihidastimen valitsin. Sitä päästiin testaamaan yli 20 asteen mäissä sekä eteen että taaksepäin. Duster nousee soraisen mäen päälle tasaisella kaasulla kevyesti, mutta takaisin alas meneminen voi alkaa hirvittää. Alamäkihidastinta vasten voi alkaa rauhallisesti nostaa kytkintä. Se toimii myös peruutusvaihteella - erityisesti siinä tilanteessa järjestelmään voi ja pitää luottaa.

Jyrkissä mäissä ja muissa hankalissa paikoissa (sekä vaikkapa kauppakeskuksen parkkihallissa) iso apu on myös lisävarusteisesta multiview-kamerasta, joka poistaa näkemisen tieltä jykevän konepellin.

Raaskii ja uskaltaa, mutta vääntääkö?

Myös uudella, kuitenkin jonkin verran edeltäjiään fiinimmällä Dusterilla todellakin raaskii mennä maastoon. Dacian tapauksessa on kehu, ettei auton puolesta tarvitse liiaksi pelätä. Vaikka kolme, neljä tai viisi kertaa Dusteria kalliimmalla toki saa maastoautoja, joiden maasto-ominaisuudet ovat vielä sitäkin paremmat, estää niiden arvo käytännössä riskinotot, joita maastoajo yleensä vaatii. Niistä on tullut kaupunkikissoja.

Edellä luetun perusteella ei myöskään liene jäänyt epäselväksi, että Dusterin uskaltaa viedä rankempaankin maastoon, kunhan luottaa omiin kykyihinsä ratin takana.

Nelivetoisen Dusterin starttigeneraattorilla höystetty 1,2-litrainen, 130 hevosvoiman ahdettu rivikolmonen kuusivaihteisen manuaalivaihteiston kera on ihan peruspirteä. Kuitenkin, kun ylitetään ojaa tai noustaan ylämäessä tiukkaan kurviin kytkin-kaasuparilla, Euroopan mallistosta kadonnutta dieseliä kaipaa toisinaan väkisinkin. Turbomoottori vääntää 230 newtonmetrin edestä verrattain matalalla, 2 100 ja 3 500 minuuttikierroksen välillä. Autossa ei ole alennusvaihteita, mutta ykkönen on välitetty todella pieneksi, lähes alennusvaihteen kaltaiseksi. Perusajossa tasaisella tai alamäessä autolla voi lähteä myös kakkosella.

Näistäkin asioista huolimatta, jos neliveto-Dusterilta jää kovassa käytössä jotain kaipaamaan, on moottorin dieselmäistä sitkeyttä. Auto tuli parin tunnin aikana useampaan kertaan sammutettua. Toisaalta kevythybridin starttigeneraattori lyö koneen hetken miettimisen jälkeen uudelleen käyntiin.

Kokonaisuudessaan kolmannen polven nelivetoinen Dacia Duster jaksaa yllättää hienoilla maasto-ominaisuuksillaan, käytännöllisyydellään, varustelullaan sekä jopa säväyttävällä ulko- ja sisäilmeellään. Uskaltaa todeta, että varsinkaan 30 000 euron hintaluokassa Suomen markkinoilla ei ole tällä hetkellä saatavilla yhtäkään toista autoa, joka yhdistäisi Dusterin tavoin maasto-ominaisuudet kuitenkin ihan salonkikelpoiseen perheautoon.