Maistiainen: kiihkeä Alfa Romeo Giulia

Kun on saksalaisten joukossa ainoa italialainen, pitää erottua muista. Alfa Romeo Giulia ei ujostele.

Se on luonnossa yhtä röyhkeän näköinen kuin kuvissakin. Koko kori tuntuu nojaavan eteenpäin vain yhtä yksityiskohtaa, pistävää maskia kohti.

Juuri maskin varaan on Alfan muotoilussa aina laskettu paljon. Uuden Giulian alaspäin massiivisina säilyvät muodot tuovat eniten mieleen Alfa Romeo GT:n vuosituhannen alkupuolelta, ja eräistä kulmista auto näyttää jopa yllättävän tavanomaiselta.

Mutta vaikka linjoista ehkä puuttuu retromalli 156:n hoikkuus, itse pääasia, Audista, BMW:stä ja Mercedeksestä erottuminen hoituu tälläkin designilla hienosti.

Kardaanin paluu

Eräs tärkeä piirre Alfa Romeo Giuliassa on takavetoisuus. Paitsi, että kardaaniveto tekee paluun italialaismerkin sedan-mallistoon pitkän tauon jälkeen, ajoitus on hyvä: onhan muun muassa BMW siirtymässä lähitulevaisuudessa entistä enemmän etuvedon piiriin massamarkkinoita kosiskellen.

Uuden Giulian moottoripaletti on kaksijakoinen. Järkevämmästä puolesta huolehtivat 2,1-litrainen turbodiesel kahtena tehoversiona (joko 150 tai 180 hv) sekä kaksilitrainen ahdettu bensakone (200 hv).

Tehokkaamman dieselin saa joko manuaalina tai automaattina, kun taas vähempivoimainen diesel on kaupan ainoastaan manuaalina. Bensakone puolestaan on aina automaatti.

Myös nelivedot saapuvat talven tullen molempiin moottorivaihtoehtoihin automaattivaihteisina. Malliston hinnat alkavat karvan alle 40 000 eurosta.

Giulia reagoi kuten ennen

Maantielenkillä koeajamamme automaattidiesel liikuttaa Giuliaa kivasti, eikä käyntiääni erotu ohjaamoon kovin selvänä.

Auto on tuntuvasti jo vuosia sitten kuopattua 159-edeltäjäänsä kevyempi, mikä todella tuntuu ratin takana. Ajettavuudessa on uutta eloisuutta - Giulia reagoi ohjausliikkeisiin jopa pikkusisar Giuliettaa äkäisemmin.

Niinpä ajaminen on mutkatiellä nautinnollista, kun pienikokoista ohjauspyörää tarvitsee käännellä vain hyvin pienin liikkein – kuin silloin ennen.

Supertehokas neliapila

Seksikäämmällä puolella on sitten perinteisesti nimetty Giulia Quadrifoglio eli neliapila, jota pääsimme syöttämään tukholmalaisella moottoriradalla.

Quadrifoglion 2,9-litrainen, Ferrari-sukuinen kahdella pakokaasuahtimella ryyditetty bensa-V6 tarjoaa käyttöön 510 hevosvoimaa, millä isketään suoraan edellä mainittujen eteläsaksalaisten  tehomallien suoniin.

Quadrifoglioon voi valita joko manuaalivaihteiston tai automaatin. Ensin mainittu maksaa 114 500 euroa; automaatti tulee tarjolle myöhemmin tänä vuonna.

Ilmoitettu suorituskyky on laatikosta riippumatta sama: huippunopeus 307 km/h ja 0-100 km/h 3,9 sekunnissa antavat odottaa radalla kiivasta menoa.

Ferrari-henkeä tavoitellessa

Ja meneehän se. Veekuutosen äänet  kiihottavat korvia, ja suuresta tehosta sekä takavedosta uskaltaa nautiskella jo lyhyen tutustumisen jälkeen, vaikka ajotilan kääntäisi dynamicista Quadrifoglio-mallia varten varattuun race-asentoon.

Uusi Alfa Romeo Giulia osoittaa, että italialaisten suunta on oikea. Kun saksalaisia merkkejä ei pysty lyömään niiden omilla vahvuuksillaan, kannattaa luoda sitä, mitä parhaiten osaa. Siis intohimoa.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Vesa Eskola